“Ranskalaiset ovat maailman kamalimpia turisteja, kertoo tuore hotellikysely. Kyselyn mukaan ranskalaiset turistit ovat töykeitä, pihejä ja vastahakoisia käyttämään matkoillaan mitään muuta kieltä kuin ranskaa”, sanoo HS nettisivuillaan.
Italialaisen TNS Infratest -markkinatutkimuslaitoksen kyselyn mukaan, vaikka ranskalaisia pidettiin epäkohteliaina ja ylimielisinä, ovat he kuitenkin tyylikkäitä, tahdikkaita ja siistejä. HS:n mukaan kyselyssä oli mukana yli 40 000 hotellia ympäri maailman. Hotelleja pyydettiin listaamaan paremmuusjärjestykseen 27 maan turistit eri perustein.
Mm. HS:n keskustelupalstalla syntyi erittäin mielenkiintoinen keskustelu, jossa pohdittiin ovatko hotellinomistajat oikea tahi ainoa taho tällaista arvioimaan: he tietenkin haluavat mieluiten kilttejä, hiljaisia ja kriitikittömiä asiakkaita eikä niitä, jotka vaativat parasta palvelua eivätkä halua maksaa huonosta.
On myös aika yksioikoista ja melkein rasistista arvostella ihmisiä passinsa mukaan; meitä on Suomessakin niin moneksi ja Ranskassa tietysyti kymmenen verran enemmän. Silti sain uutisesta aiheen miettiä hetken ranskalaista yleisluonnetta tai kansallista mentaliteettia, jos sellaista on löydettävissä.
HS:n keskustelussakin moni luisui ranskalaisten käytöksestä ulkomailla heidän käytökseensä Ranskassa. Eli millaisia palvelijoita, sellaisia asiakkaita. Minustakin ranskalaisten käytös ulkomailla on tavallaan jatkoa heidän käytökselleen Ranskassa. Myös kieliongelmaa ruodittiin puolin ja toisin.
Asiat ovat monin tavoin muuttuneet. Ranskalaiset alkavat yhä enemmän tunnustamaan kielensä aseman vähenemisen ja englannin ylivoimaisuuden. Ja vaikka suuria ponnistuksia vielä tarvitaan, että edes hyvä osa ranskalaisista tulisi joten kuten englannilla toimeen, on suuoissa kaupungeissa ja tärkeissä turistikohteissa yhä enemmän englantia auttavasti puhuvia asiakaspalvelutyön tekijöitä. Valitus, ettei ilman ranskan kielen taitoa saa palvelua, alkaa olla vanhentunut.
On totta että usein ranskalainen asiakaspalvelu on moitteetont,a mutta ilman erityistä halua olla avulias tai sydämellinen. Rasnkaksi sanottaisiin “pète-sec”. Samalla tavalla asiakkaan roolissa ranskalainen ei yritä olla erityisen miellyttävä tai sydämellinen; heille se, että on muodollisen vaikkakin jäisen kohtelias riittää.
Minusta ranskalaisen kansanluonteen, jos sellaista on olemassa, ydinolemus on se, etteivät he huolehdi siitä, mitä heistä ajatellaan. He eivät kiinnitä huomiota ympärillä olevien ajatuksiin tai odotuksiin. Se voi vaikuttaa toisista ylimielisyydeltä, mutta sitä ei ole tarkoitettu epäkohteliaisuudeksi tai piittaamattomuudeksi. He vain ovat itseriittoisia.
Esimerkkinä voisi pitää tämän uutisen aikaansaamia reaktioita. Jos suomalaisia olisi näin nimeltä mollattu (ilmeisesti hotellinpitäjillä ei ollut mitään sanottavaa suomalaisista, eivät taida edes tietää maamme olevan olemassa), olisi siitä syntynyt maanlaajuinen skandaali, jota olisi jauhettu kuukausitolkulla julkisuudessa, kuten jonkun ulkomaalaiasen poliitikon lausumia suomalaisesta ruuasta. Mutta Ranskassa asiasta on uutisoitu hillitysti eikä asia näytä ranskalaisia paria naurahdusta enempää kiinnostaa.
Italialaisen TNS Infratest -markkinatutkimuslaitoksen kyselyn mukaan, vaikka ranskalaisia pidettiin epäkohteliaina ja ylimielisinä, ovat he kuitenkin tyylikkäitä, tahdikkaita ja siistejä. HS:n mukaan kyselyssä oli mukana yli 40 000 hotellia ympäri maailman. Hotelleja pyydettiin listaamaan paremmuusjärjestykseen 27 maan turistit eri perustein.
Mm. HS:n keskustelupalstalla syntyi erittäin mielenkiintoinen keskustelu, jossa pohdittiin ovatko hotellinomistajat oikea tahi ainoa taho tällaista arvioimaan: he tietenkin haluavat mieluiten kilttejä, hiljaisia ja kriitikittömiä asiakkaita eikä niitä, jotka vaativat parasta palvelua eivätkä halua maksaa huonosta.
On myös aika yksioikoista ja melkein rasistista arvostella ihmisiä passinsa mukaan; meitä on Suomessakin niin moneksi ja Ranskassa tietysyti kymmenen verran enemmän. Silti sain uutisesta aiheen miettiä hetken ranskalaista yleisluonnetta tai kansallista mentaliteettia, jos sellaista on löydettävissä.
HS:n keskustelussakin moni luisui ranskalaisten käytöksestä ulkomailla heidän käytökseensä Ranskassa. Eli millaisia palvelijoita, sellaisia asiakkaita. Minustakin ranskalaisten käytös ulkomailla on tavallaan jatkoa heidän käytökselleen Ranskassa. Myös kieliongelmaa ruodittiin puolin ja toisin.
Asiat ovat monin tavoin muuttuneet. Ranskalaiset alkavat yhä enemmän tunnustamaan kielensä aseman vähenemisen ja englannin ylivoimaisuuden. Ja vaikka suuria ponnistuksia vielä tarvitaan, että edes hyvä osa ranskalaisista tulisi joten kuten englannilla toimeen, on suuoissa kaupungeissa ja tärkeissä turistikohteissa yhä enemmän englantia auttavasti puhuvia asiakaspalvelutyön tekijöitä. Valitus, ettei ilman ranskan kielen taitoa saa palvelua, alkaa olla vanhentunut.
On totta että usein ranskalainen asiakaspalvelu on moitteetont,a mutta ilman erityistä halua olla avulias tai sydämellinen. Rasnkaksi sanottaisiin “pète-sec”. Samalla tavalla asiakkaan roolissa ranskalainen ei yritä olla erityisen miellyttävä tai sydämellinen; heille se, että on muodollisen vaikkakin jäisen kohtelias riittää.
Minusta ranskalaisen kansanluonteen, jos sellaista on olemassa, ydinolemus on se, etteivät he huolehdi siitä, mitä heistä ajatellaan. He eivät kiinnitä huomiota ympärillä olevien ajatuksiin tai odotuksiin. Se voi vaikuttaa toisista ylimielisyydeltä, mutta sitä ei ole tarkoitettu epäkohteliaisuudeksi tai piittaamattomuudeksi. He vain ovat itseriittoisia.
Esimerkkinä voisi pitää tämän uutisen aikaansaamia reaktioita. Jos suomalaisia olisi näin nimeltä mollattu (ilmeisesti hotellinpitäjillä ei ollut mitään sanottavaa suomalaisista, eivät taida edes tietää maamme olevan olemassa), olisi siitä syntynyt maanlaajuinen skandaali, jota olisi jauhettu kuukausitolkulla julkisuudessa, kuten jonkun ulkomaalaiasen poliitikon lausumia suomalaisesta ruuasta. Mutta Ranskassa asiasta on uutisoitu hillitysti eikä asia näytä ranskalaisia paria naurahdusta enempää kiinnostaa.
3 kommenttia:
Tuo on niin totta, mitä viimeisessä kappaleessa kirjoitit.
Minä ja mieheni olemme saaneet aina erittäin hyvää palvelua, vaikka ranskan kielen taitomme on onneton. Aloitamme bonjourilla ja sen jälkeen sekoitellaan kieliä, elekieli mukaan lukien, ja toistaiseksi (eri puolilla Ranskaa, myös Pariisissa) on mennyt hyvin. Ehkä me olemme niin kummallinen ja hömelö pariskunta, ettei meidän seurassamme voi olla viileän hillitty? ;) Toivottavasti jatkossa kaikki sujuu yhtä hyvin, koputan puuta!
Toivottavasti jalkasi paranee pian! Toisaalta - itsekästä, tiedän - on hauska kun kirjoitat nyt niin paljon :)
täytyy tappaa aikaa miten pystyy;-)
itse en tietysti tiedä minkälaista palvelua saa ranskaa puhumatta, mutta usein olen kuullut sanottavan, että ennakko-odotuksista poiketen yleensä kaikki on mennyt hyvin. omasta kokemuksesta sanoisin, että pariisissa palvelu on usein ynseää, mutta kuten kaikissa harmaissa suurkaupungeissa. etelässä on enemmän aurinkoa ja hymyilevämpää palvelua.
mitä teihin tulee, toinen puolikkaasihan on kotoisin juuri siitä maasta, jonka asukkaat mielletään - ja syystä, sanoisin - mukaviksi turisteiksi, ehkä se saa aikaan paremmat ennakko-odotukset ja siksi miellyttävämpää palvelua. kukapa haluaisi olla miellyttävä ylimielisen ja ynseän asiakkaan kanssa? asiakaspalvelijatkin ovat ihmisiä.
Olen kai ollut onnekas Pariisissakin, sillä vain kerran olen saanut ynseää (hymytöntä) palvelua. Mutta muuten ihmiset ovat olleet sielläkin avuliaita ja hauskoja. Toivottavasti jatkossakin!
Tuo pitää paikkansa myös, mitä sanoit asiakkaan käytöksestä, se vaikuttaa taatusti saatavaan palveluun.
Lähetä kommentti