perjantai 31. heinäkuuta 2009

KONSERVATISMIA

Ranskalaiset osaavat olla konservatiivisia. Joka kerta, kun jotain kansan tajuntaan juuttunutta asiaa halutaan muuttaa, nousee hirveä huuto.
Kuten esimerkiksi autojen rekisterikilpien (plaque d’immatriculation) tiimoilta. Hallitus keksi uusia rekisterikilpikäytännön. Tähän asti sai uuden rekisteritunnuksen joka kerta, kun muutti departementista toiseen. Departementin numero oli osana auton rekisterinumeroa.


Tässä oma kilpeni, joka tunnustaa Drômen asuinpaikakseni.
Uuden käytännön mukaan auto saa iäkseen yhden ja saman numeron, jota ei enää tarvitse käydä vaihtamassa muuton sattuessa. Kuullostaa paljon kätevämmältä kuin entinen systeemi ja säästää rahaa ja aikaa. Vaan kuinka ollakaan, ranskalaisista oli hirveää, ettei auton rekkarista enää näe, mistä departementista sen ajaja on! Vastustus oli niin kovaa, että myönnytyksenä annettiin lupa laittaa valinnaisesti departementin numero tai merkki varsinaisen numeron oikealle puolen.



Tämän auton omistaja on departementista 89 eli Yonnesta.
Joten, jos olette muuttamassa Ranskaan, älkää ihmetelkö, jos autonne rekkaria muuttaessanne teiltä kysytään, haluatteko departementin numeron kilpeen. Henkilökohtaisesti ei tulisi mieleenikään ilmoittautua jonkun departementin asukkaaksi. Varsinkin kun olen viime aikoina muuttanut departementtia aika tiheään. Ikävä kyllä synnyinmaan tunnusta ei voi laittaa, minun täytyy jatkossakin tunnustaa väriä liimaamalla tarroja auton peppuun.

torstai 23. heinäkuuta 2009

HASSU KYSELY

Nettiystäväni Fifin blogissa oli tämä kysely, joka huvitti minua ja ajattelin rentoutua vastaamalla siihen.

1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
Jos laittautumisella tarkoitetaan suihkua, pukeutumista ja mahdollisia kauneustoimenpiteitä, työaamuina menee kaksikymmentä minuuttia (koska käyn suihkussa vasta työn jälkeen), kun on tarkoitus olla edustava, voi mennä tunti.
2. Tyttömäisin tapasi?
Kai se on hiusten hoito ja pukeutuminen (se on miehille niin helppoa).
3. Lempihajuvesi?
Kaikkien aikojen lempparini on Bulgarin Thé vert, toinen kestosuosikkini on YSL :n In love again, jota löytää vain harvoin.
4. Monetko kengät omistat?
Kymmenisen paria, kumisaappaat ja sen sellaiset mukaan lukien. Hyvien kenkien löytäminen on minulle todella vaikeaa.
5. Käytkö kirpputoreilla?
Varsinkin nykyään sattuneesta syystä todella paljon, mutta ostan hyvin vähän vaatteita ; olen liian suurikokoinen löytääkseni kunnon vaatteita kirpputoreilta.
6. Ajatko isin ostamalla autolla?
En ole koskaan saanut ajaa, isäni jopa möi autonsa kysymättä minulta, olisinko ehkä halunnut sen !
7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
Mikähän olisi salkkarien ranskalainen vastine – Plus belle la vie ? Katselen sitä joskus, mutta en todellakaan nauhoita.
8. Päivittäiset kauneusrutiinisi?
Pesu, kasvot harjaamalla kerran päivässä, suihkutus kukkavettä (tällä hetkellä auringonkukkavettä), geeli tai öljy iholle – en tykkää voiteista, kampaus/harjaus tukalle, koolia silmiin, voidetta huulille.
9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
Aika vähän tällä hetkellä (ehkä yksi vaatekappale per kuukausi, ottaen lukuun alusvaatteet, sukat ja kaiken muun).
10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
Hesaria luen netissä, kahta muuta en koskaan. Luen lähinnä puutarhalehtiä ja kirjoja, joskus Nouvel Obs ja salainen paheeni on Gala silloin tällöin.
11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
No, onhan minulla seilorini valokuva ja isäni nuoruudenkuva. Ja Dalai Lama.
12. Millainen on vaatekaappisi?
Kaksi puukehyksistä ja kankaalla päällystettyä kaappia, täynnä vaatteita, jotka eivät sovi minulle :-(
13. Entä karkkihyllysi?
Ei ole. Joskus tummaa suklaata levy, tällä hetkellä ei sitäkään (regime oblige). Suomessa ostan keksejä tyttärelle, karkkiaika on molemmilta jo ohi.
14. Panostatko sisustukseen?
Panostaisin, jos voisin. Ainahan sitä jotain yrittää, jotta asunto tuntuisi kodilta, mutta ulkoiset olosuhteet estävät toteuttamasta todella persoonallisuuttani.
15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
En varmasti huomionhakuinen, ehkä enemmänkin hiljainen.
16. Alusvaatemakusi?
Tykkäisin silkistä ja pitseistä, mutta pidän käytännöllisiä puuvilla-alusvaatteita.
17. Onko mätsäys tärkeää?
Ainakin yleinen harmonia kyllä.
18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
Mitähän siellä mahtaa lukea ? Ei ainakaan shoppailu.
19. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
Ei myöskään.
20. Millainen on ystäväpiirisi?
Aika vähän tuttuja, onneksi on muutama luotettava ystävä, vaikkemme enää näekään yhtä usein kuin ennen. Tärkeintä on tietää heidän olevan olemassa.
21. Vietättekö tyttöjen iltoja?
Joo, vaikkakaan ei usein (kts. edellinen vastaus).
22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
Usko tai älä, Alla Pugatsovan Miljoona ruusua ; olen todella nostalgisella tuulella.
23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
Käymme hyvin vähän rannalla ja olemme vähän aikaa. Joskus olen käyttänyt itseruskettavia sääriin.
24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
Penkkiurheilen jonkun verran, lähinnä rugbya, tennistä ja Tour de Francea katsoen.
25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
Been there, done that, tai siis itse asiassa olen ollut töissä vaatekaupassakin. Nuorena ajattelin lentoemännän tai pr-hommia, mutta se jäi.
26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
Shampoo ja hoitoaine (pitkille hiuksille ihan pakollinen).
27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
Riippuu viihteen laadusta ?
28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
No en pojista alkuunkaan, todellisista miehistä paremminkin. Epämuodollisesti, mutta siististi pukeutuvista, en pidä puvuista. Ja maailman parantajista.
29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
Ihan liikaa.
30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
En.
31. Käytätkö koruja?
Tietysti ja mitä isompia, sitä parempia. Mutta ei koskaan sormuksia.
32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
Ehkä vähän liikaakin. Tunnustan kaksi addiktiota : tee ja tumma suklaa.
33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
En enää, paitsi jos otetaan lukuun lempiseilorini.
34. Teetkö heräteostoksia?
Ihan liikaa, rahavarat huomioon ottaen. Varsinkin kirjakaupat ovat täysin katastrofialue.
35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
En oikein osaa sanoa, riippuu mitä pidetään seksikutsuina.

FEU DE FORET













Metsäpalot ovat eteläisen Ranskan ja monen muunkin välimerellisen maan jokakesäinen vitsaus. Niitä syntyy monella eri tavalla, huolimattomien tupakanpolttajien tumpeista varsinaisiin tuhopolttoihin. Paljon väitetään tietyissä paikoissa gryndereiden polttavan suojeltuja alueita saadakseen sinne rakennusoikeuden. Ja sitten on tietysti kaikki pyromaanit, joista osa on kuin onkin palomiehiä.
Ilmasto-olosuhteet vielä pahentavat tilannetta. Kesällä luonto on erittäin kuivaa, nytkään ei viikkokaupalla ole satanut kunnolla ja pensaat ja heinät ovat jo kulottuneitaa. Kun vielä lisätään tuuli mukaan kuvioon, voi jokainen kuvitella, millä nopeudella tuli leviää kasvullisuudessa.
Ja tuultahan täällä riittää. Eteläisen Ranskan yleisin tuuli on mistral, joka puhaltaa Rhône-joen laaksossa. Sen väitetään tuulevan aina kolmen päivän jaksoissa, en kyllä ole koskaan tullut tarkistaneeksi väittämää, mutta siitä olen varma, ettei se koskaan kestä vain yhtä päivää.
Tulien vähentämiseksi velvoitetaan kaikki talon omistajat ja yritykset sekä yhteisöt leikkamaan pusikot ja heiniköt rakennustensa ympäriltä, jotta tuli ei pääsisi etenemään. Ja tietyt luontopaikat ovat kesäkuukaudet kokonaan kiinni, jotta varomattomat kulkijat ja turistit eivät panisi tulia alkuun tupakoillaan, leirinuotioillaan tai grilleillään.
Tällä viikolla on lisätty listaan taas uusi tapa sytyttää tulipalo. Armeija on harjoituksiensa aikana käyttänyt periaatteessa kesäaikana kiellettyjä pommeja ja saanut aikaiseksi tulipalon Marseillen lähellä olevalla harjoituskentällään, josta se sitten levisi kaupungin laitamille asti. Marseillen pormestari Jean-Claude Gaudin kävi niin kuumana mediassa, että poliittisen tulen sammuttamiseksi lähetettiin paikalle itse pääministeri François Fillon ja puolustusministeri Hervé Morin pyytämään anteeksi sekä lupaamaan apua ja kurinpidollisia toimenpiteitä.
Tähän tulipaloon lisäsi vielä oman jännitysmomenttinsa se, että oma seilorini oli juuri sillä hetkellä leikattavana Marseillessa ja hän sai heti leikkauksen jälkeisen yön jännätä sairaalassa, jonka vieressä tuli riehui, että evakuoidaanko vai eikö. Varmaan on parempiakin tapoja levätä leikkauksesta. Onneksi tulessa ei kukaan menettänyt henkeään ja vain yksi talo paloi täysin.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

14 JUILLET

14. heinäkuuta on Ranskan kansallispäivä ja sitä vietetään kaikin asiaan kuuluvin muodollisuuksin, kuten joka puolella maapalloa on tapana. Aamupäivän suuri juttu on sotilasparaati Riemukaarelta pitkin Champs Elyséetä aina Concorde-aukiolle, jonka keskellä seisovan obeliskin juurelle on pystytetty valtava katsomo virallisia vieraita varten. Sieltä presidentin lisäksi hallituksen jäsenet, diplomaatit ja muut kunniavieraat voivat seurata kulkuetta. Tänä vuonna päävieras oli Intian pääministeri ja ensimmäistä kertaa Champs Elyséellä nähtiin Ranskan armeijan lisäksi marssimassa Intian armeijan osastoja.
Vaikka joka vuosi lukemattomat ihmismäärät kerääntyvät varhain aamulla Champs Elyséen varteen saadakseen mahdollisimman hyvät paikat seurata paraatia, mielestäni televisiosta näkee parhaiten paraatin kokonaisuudessaan ja sen lisäksi saa rautaisannoksen tietoa Ranskan sotavoimista ja niiden aseistuksesta, jos sattuu olemaan sellaisesta kiinnostunut.
Paraatin jälkeen kutsuvieraat siirtyvät Elysée-palatsiin puutarhakutsuille, vähän niin kuin Suomessa kansallispäivää vietetään presidentin linnan kutsuilla – paitsi että joulukuussa ei ole helppo pitää kutsuja puutarhassa.


Tämä virallisesta juhlinnasta. Mutta kansallispäivä on myös jokaisen ranskalaisen juhla. Jokainen kylä ja kaupunki järjestää omat juhlansa. Toisissa paikoissa juhlinta alkaa jo 13. päivän illalla, koska 14. päivä on vapaapäivä, joten silloin sopii juhlia vaikka aamuun, kun seuraavana päivänä saa nukkua rauhassa. Toisissa paikoissa taas juhla pidetään 14. päivä.
Asiaan kuuluu ilotulitus ja tanssiaiset, le bal populaire, yleensä pääaukiolla tai pääkadulla. Sinne pykätään lava, jonne tulee artisteja esiintymään. Artistin valovoimaisuus riippuu tietysti kaupungin koosta. Pariisissa näkyy tänä iltana ilmaiskonsertissa esiintyvän Johnny Hallyday, sen jälkeen kun pariisilaiset ovat ihastelleet ilotulitusta Eiffel-tornilla. Toinen perinne on pitää kansallispäivän tanssiaisia palomiesten kasarmilla, vaikka syy moiseen ei koskaan ole minulle selvinnyt.

Tänään on Ranskan kansallispäivä, koska 14. heinäkuuta 1789 kansanjoukko valloitti Bastillen vankilan ja aloitti siten Ranskan vallankumouksen. Vallankumous kaatoi vanhan kuningasvallan ja perusti tasavallan. Siksi sitä pidetään symbolisesti Ranskan tasavallan alkuna ja vuodesta 1880 sitä on juhlittu kansallispäivänä.

lauantai 11. heinäkuuta 2009

KOLMAS OUTO URHEILULAJI : RUGBY

Sarjassa Suomessa tuntemattomia urheilulajeja, tänään vuorossa rugby. Jalkapallo on hyvin suosittu peli, ehkä kaikkein suosituin urheilulaji, koko Ranskassa. Perinteisesti rugby on ollut suosittu ennen kaikkea etelässä. Mutta viime vuosina, varsinkin vuosien 2003 ja 2007 maailmankuppien seurauksena laji sai paljon uusia harjoittajia ja paljon enemän seuraajia. Rugbyn pelaajista tuli kansallisia tähtiä, jotka myyvät jalkapallotähtien tavoin miesten pukuja ja hajuvesiä. Suosiosta kertoo myös se, että Sarkozy valitsi urheiluministerikseen edellisessä hallituksessa vuosina 2003 ja 2007 kansallisen rugbyjoukkueen valmentajana toimineen Bernard Laporten.
Ensimmäiset kertani rugbyn seuraajana tulivat mieleeni, kun luin Marseille-Vitrollesen rugbyseuran, hankkineen riveihinsä Jonah Lomun. Lomu on uusseelantilainen rugby-tähti, joka oli yhdeksänkymmenluvulla suurimpia ja tunnetuimpia pelaajia. Hänen ennätyksensä pisteidentekijänä kansainvälisissä peleissä on edelleen voimassa.

Jonah Lomu, Uuden Seelannin pelätyn tiimin, All Blacksien myyttisin pelaaja pelaamassa ranskalaisia vastaan 90-luvulla

Jonah Lomu on mies joka sai minut kiinnostumaan rugbysta. Hän on ensimmäinen muistoni rugbysta All Blacksien turnatessa Ranskassa joskus yhdeksänkymmenluvulla. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen kerran kun näin hänet: Lomu juoksemassa pallo kädessään, viisi ranskalaista pelaajaa paidastaan roikkuen, kuin ei mitään. Hänen muuttomiehen raamiaan ei tuntunut mikään pysäyttävän. Hänet pysäytti kuitenkin munuaisvaiva ja vuonna 2003 hän lopetti pelaamisen ja joutui munuaissiirtoon. Selvästikään hän ei enää ole nuoruutensa kunnossa, mutta pelkästään hänen legendaarinen nimensä vetää edelleen faneja kentän reunalle. Ja samalla mainostajia klubille.

- Marseille on ainoa klubi, joka ojensi minulle kätensä, selittää Lomu tuloaan Marseille-Vitrollesiin, joka pelaa vain kolmannessa dividioonassa, ei siis ole mikään eturivin urheiluseura.

Suomella muuten on, uskomatonta, mutta totta, oma kansallinen rugbyjoukkue, joka pelasi pudotuspelit edellisen rugbyn maailmancupin alla. Ja seuraava maailmancup pelataan 2011 Uudessa Seelannissa. Menkää siis kannustamaan suomalaisia pelaajia heidän yrittäessään uudelleen kilpaan mukaan!

perjantai 10. heinäkuuta 2009

CHRISTIAN LACROIX


















Arlesin melkein -asukkaana olin yllättynyt ja harmissani kuullessani, että couturier Christian Lacroix’n muotitalo on konkurssissa. Lacroix, joka on kotoisin Arlesista ja on tehnyt paljon synnyinkaupunkinsa hyväksi, esitteli 45. ja toistaiseksi viimeisen vaatekokoelmansa pari päivää sitten myötäelävän yleisön edessä.
En tiedä, johtuuko konkurssi talouskriisistä vai huonoista talousratkaisuista. Tottahan on, että maailmassa on vain noin 200 naista, joiden kapeilla, mutta maksukykyisillä harteilla on koko haute couture –busineksen ylläpitäminen. Mutta tänä päivänä tuskin yksikään muotitalo elää haute couturestä. Se on vain vitriini, joka vetää vähemmän rahakkaita, vaikkakin hyvin toimeen tulevia asiakkaita ostamaan ihailemansa muodinluojan laukkuja, aurinkolaseja ja hajuvesiä.
Henkilökohtaisesti, jos vaikka varojakin olisi, en ehkä koskaan ryhtyisi Lacroix’n asiakkaaksi. Mutta ihailen hänen uskaliaan omaperäistä ja uskomattoman luovaa tyyliä. Hän ei tee muotia tunnustuksenkipeille uusrikkaille (hei vaan, Karl), vaan naisille, joilla on vahva persoona ja omaperäinen maku. Lisäksi Lacroix on aina halunnut elättää ranskalaisen muodin työmyyriä, käsityöateljeita, joissa brodeerataan, höyhenitetään, käsitellään nahkoja, pitsejä ja paljetteja. Muodin tullessa jatkuvasti yksitoikkoisemmaksi, nuo ateljeet ovat vaarassa kuolla ja vuosisatojen käsityöperinne ja tietotaito hävitä.
Ranska ihan oikein pitää luxus-businesta tärkeänä osana talouttaan eikä sen kannattaisi antaa sen kuolla. Ranskan uusi kulttuuriministeri, Frédéric Mitterrand (joka on muuten entisen sosialistipresidentti François Mitterrandin veljenpoika ja viimeinen sosialistilisäys Sarkozyn hallituksessa), onkin jo luvannut olla mukana etsimässä ratkaisua Lacroix’n tilanteeseen. Sormet ristiin!

RANSKALAISET

“Ranskalaiset ovat maailman kamalimpia turisteja, kertoo tuore hotellikysely. Kyselyn mukaan ranskalaiset turistit ovat töykeitä, pihejä ja vastahakoisia käyttämään matkoillaan mitään muuta kieltä kuin ranskaa”, sanoo HS nettisivuillaan.

Italialaisen TNS Infratest -markkinatutkimuslaitoksen kyselyn mukaan, vaikka ranskalaisia pidettiin epäkohteliaina ja ylimielisinä, ovat he kuitenkin tyylikkäitä, tahdikkaita ja siistejä. HS:n mukaan kyselyssä oli mukana yli 40 000 hotellia ympäri maailman. Hotelleja pyydettiin listaamaan paremmuusjärjestykseen 27 maan turistit eri perustein.

Mm. HS:n keskustelupalstalla syntyi erittäin mielenkiintoinen keskustelu, jossa pohdittiin ovatko hotellinomistajat oikea tahi ainoa taho tällaista arvioimaan: he tietenkin haluavat mieluiten kilttejä, hiljaisia ja kriitikittömiä asiakkaita eikä niitä, jotka vaativat parasta palvelua eivätkä halua maksaa huonosta.

On myös aika yksioikoista ja melkein rasistista arvostella ihmisiä passinsa mukaan; meitä on Suomessakin niin moneksi ja Ranskassa tietysyti kymmenen verran enemmän. Silti sain uutisesta aiheen miettiä hetken ranskalaista yleisluonnetta tai kansallista mentaliteettia, jos sellaista on löydettävissä.

HS:n keskustelussakin moni luisui ranskalaisten käytöksestä ulkomailla heidän käytökseensä Ranskassa. Eli millaisia palvelijoita, sellaisia asiakkaita. Minustakin ranskalaisten käytös ulkomailla on tavallaan jatkoa heidän käytökselleen Ranskassa. Myös kieliongelmaa ruodittiin puolin ja toisin.

Asiat ovat monin tavoin muuttuneet. Ranskalaiset alkavat yhä enemmän tunnustamaan kielensä aseman vähenemisen ja englannin ylivoimaisuuden. Ja vaikka suuria ponnistuksia vielä tarvitaan, että edes hyvä osa ranskalaisista tulisi joten kuten englannilla toimeen, on suuoissa kaupungeissa ja tärkeissä turistikohteissa yhä enemmän englantia auttavasti puhuvia asiakaspalvelutyön tekijöitä. Valitus, ettei ilman ranskan kielen taitoa saa palvelua, alkaa olla vanhentunut.

On totta että usein ranskalainen asiakaspalvelu on moitteetont,a mutta ilman erityistä halua olla avulias tai sydämellinen. Rasnkaksi sanottaisiin “pète-sec”. Samalla tavalla asiakkaan roolissa ranskalainen ei yritä olla erityisen miellyttävä tai sydämellinen; heille se, että on muodollisen vaikkakin jäisen kohtelias riittää.

Minusta ranskalaisen kansanluonteen, jos sellaista on olemassa, ydinolemus on se, etteivät he huolehdi siitä, mitä heistä ajatellaan. He eivät kiinnitä huomiota ympärillä olevien ajatuksiin tai odotuksiin. Se voi vaikuttaa toisista ylimielisyydeltä, mutta sitä ei ole tarkoitettu epäkohteliaisuudeksi tai piittaamattomuudeksi. He vain ovat itseriittoisia.

Esimerkkinä voisi pitää tämän uutisen aikaansaamia reaktioita. Jos suomalaisia olisi näin nimeltä mollattu (ilmeisesti hotellinpitäjillä ei ollut mitään sanottavaa suomalaisista, eivät taida edes tietää maamme olevan olemassa), olisi siitä syntynyt maanlaajuinen skandaali, jota olisi jauhettu kuukausitolkulla julkisuudessa, kuten jonkun ulkomaalaiasen poliitikon lausumia suomalaisesta ruuasta. Mutta Ranskassa asiasta on uutisoitu hillitysti eikä asia näytä ranskalaisia paria naurahdusta enempää kiinnostaa.

BOULES

















Toinen Suomessa vähän tunnettu urheilulaji: petanque. Ja toinen outo, tv-ruudusta napattu valokuva.
Marseillessa juuri loppui suuri kansainvälinen kilpailu, le Mondial La Marseillaise à Pétanque. Sitäkin seurataan televisiossa joka päivä, vaikka minusta se on todella vähän televisioon sopiva urheilulaji, paljon huonompi kuin vauhdikas pyöräily.
Itse en ymmärrä koko urheilulajista mitään. Tiedän vain, että on olemassa ainakin kolmea eri lajia : boules, pétanque ja boules lyonnaises. Minulle koko juttu ei ole koskaan avautunut, mutta täällä etelässä se on erittäin yleinen vapaa-ajan harrastemuoto. Jokaisessa kaupungissa täällä on boulodrome, pelaamiseen omistettu hiekkakenttä, usein plataanien varjostama, jotta kesähelteelläkin voi pelata.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

PAYSAGES - MAISEMIA

Kymmenen päivää lisää sairaslomaa. Kymmenen päivää lisää sohvalla makaamista. Mitäpä tässä muuta voi tehdä, kuin katsella telkkaria ja surffata netissä - eläköön pieni kannettavani ja wlan-yhteys, joka toimii sohvallakin.

Tv:ssä iltapäivän paras ohjelma on Tour de France, tuo jokapäiväinen jännitysnäytelmä, jonka mukana Ranskan sydän sykkii. Ohjelmaan upotetaan paljon varoja, kaksi helikopteria, useampi moottoripyörä, monta selostajaa ja useampi tiimi, jotka tekevät reportaaseja ennen ja jälkeen kilpailun. Sitä on siis ihan kiva katsella (ainakin verrattuna typeriin amerikkalaisiin soap operoihin ja Ö-luokan iltapäiväelokuviin); sitä voi katsella, vaikkei olisi yhtään kiinnostunut polkupyöristä. Päivän matkan varrella ehditään ihastella ohi kiitäviä maisemia niin ilmasta kuin maasta käsin, kuunnella yhden selostajan oppineita historiallisia selostuksia ohiajetuista kylistä ja kaupungeista. Varsinkin helikopterikuvat ovat suurenmoisia, näkymiä, joita ei juuri koskaan elämässään näe oikeasti. On mielenkiintoista katsella paikkoja, joita ei tunne ja mahdollisesti ei koskaan pääse näkemäänkään, nähdä niin erilaisia maisemia Ranskan eri puolilta.

Tämän päivän matka on 196 km Marseillesta La Grande Motteen. Erityistä mielenkiintoa reitille antoi tietysti se, että tunnen kaikki paikat, jossa pyöräilijät kiitivät, Baux de Provence, Fontvieille (ja tietysti se pirunmoinen Moulin de Daudet, jossa juuri teloin jalkani), Abbaye de Montmajour, Arles, Château de Fourques, jonka kuvia olen jo näyttänyt tässä blogissa, mutta jonka sisäpihan näin nyt ensimmäisen kerran ja ilmasta käsin, televisiosta, vaikka se seisoo tuossa ihan vieressä.

Jussi Veikkanen sai pitää punapilkkuisen paitansa. Veikkanen on muuten vasta kolmas suomalainen, joka polkee Tour de Francessa.

Maiseman teemasta pääsenkin mukavasti liukumaan seuraaviin valokuviin, jotka olen ottanut muutama viikko sitten - sohvalleni liimattuna käyn läpi arkistokuviani.

Tähän kauniiseen oliivilehtoon Nyonsin lähellä tulee piakkoin...

tämä.

Kaikki etelän kaupugit kasvavat kovalla vauhdilla. Totta kai tiedän, että kun väkiluku kasvaa, pitää rakentaa. Täytyyhän kaikkien saada katto päänsä päälle. Mutta usein sydäntä särkee, kun näkee kuinka kauniita paikkoja raiskataan uusien asuintalojen alta. Mielestäni ranskalaisten kaupunkien pitäisi jättää enemmän viheralueita kaupunkien sydämiin. Tämäkin oliivilehto on aivan Nyonsin vanhan kaupungin kyljessä. Uudemmilla asuinalueilla aletaan jo kiinnittää vihreään huomiota, mutta vanhat kaupungit ovat usein pienten, harvojen puistojen varassa. Maata pidetään niin kallisarvoisena, ettei sitä voida uhrata vihreälle; voi meitä asukasparkoja.


sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

PUNAISIA PILKKUJA

Kuten kerroin, Tour de France lähti käyntiin eilen. Tänään päivän reitti kulki Monacosta Brignolesiin. Yleensä kilpailu lähtee jostain ulkomailta ja tänä vuonna tuo ulkomaa oli Monaco. Kilpailu päättyy aina Pariisiin, Champs Elysées'lle.

Meillä suomalaisilla on heti paikalla aihetta riemuun, koska maillot blanc aux pois rouges, parhaan kiipeäjän valkoinen, punapilkkuinen paita meni Jussi Veikkaselle, joka voitti ensimmäisenä suomalaisena kilpailun historiassa tämän kilvan. Paras kiipeäjä on se, joka nopeimmin kiipeää määrätyn rinteen. Veikkasella, joka asuu tämän etapin varrella, oli kotipaikkaetu päivän reitillä.

ELÄKÖÖN SUOMI!

lauantai 4. heinäkuuta 2009

TOUR DE FRANCE












La grande boucle eli Ranskan ympäriajo alkoi tänään Monacosta. Pyöräily on Ranskassa hyvin vakava urheilumuoto, ei vapaa-ajan toiminto kuten meillä. Itse asiassa luinkin vähän aikaa sitten erään suomalaisen bloginpitäjän mietelmiä siitä, miten Ranskassa sunnuntai-pyöräilijätkin hankkivat vakavat varusteet, kilpapyörät ja urheilulliset tamineet. Tavallisissa vapaa-ajan varusteissa pyöräilevia on vähemmän kuin pinkopyöräilijöitä. Tai sitten ne ovat ulkomaalaisia turisteja.
Eräs asiantuntija selitti kilpailun viehätystä sillä, että se on ainoa ammattiurheilulaji, joka on katselijoille ilmainen. Kuka tahansa voi mennä tien varteen seuraamaan kisaa. Tietysti sama pätee myös autourheiluun, mutta se on niin vaarallista, että täytyy olla todellinen fani sinne uskaltaakseen. Tour de France taas on kansanjuhla. Kilpailijoiden jäljessä kulkee todellinen karavani sponsoreiden kuormureita, jotka jakavat kaikenlaista jahlatavaraa katselijoille ja muutakin ohjelmaa on seisoskeleville kansanjoukoille tarjolla. Sen lisäksi kieppi on hyvin esillä kansallisilla tv-kanavilla.
Itselläni olisi tilaisuus mennä seuraamaan tätä jokavuotista suurtapahtumaa mm. 25. heinäkuuta, jolloin suuri kieppi tekee matkaa Montelimarin ja Mont Ventoux’n välillä, lähellä omaa kotikaupunkiani. Loppukiri tapahtuu seuraavana päivänä ja loppuu tietysti Champs Elyséelle.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

MES NOUVELLES AMIES

Uudet kaverini. Viime viikonloppuna kävimme kiertelemässä uusien ystävien kanssa Arlesissa ja Fontvieillessä, kunnes typerä onnettomuus lyhensi mukavan lepopäivämme. Siitä lähtien olen ollut sohvan vankina. Viikon pakkoloma. Yritän lohduttautua päivittämällä blogejani, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle sen jälkeen, kun aloitin työni.