torstai 30. huhtikuuta 2009

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

HAPPY EARTH DAY

Hyvää Maan päivää, kaikki lukijat! Muistetaan äitiämme, joka on antanut meille kaikille elämän ja yritetään olla hänelle hyviä.
Lisää tekniikan kanssa häsläystä, minulla on lopultakin internet-yhteys myös vikolla, jippii! Ihanaa voida kommentoida elämänmenoa ja päivän kuumia aiheita silloin kuin huvittaa, eikä enää vain viikonloppuisin.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

LISÄÄ COURSE CAMARGUAISESTA

Eilen meni hässäkäksi ja raporttini viikonlopusta jäi vähän torsoksi. Halusin kertoa enemmän päivien kulusta ja myös sanoa muutaman sanan course camarguaisen luonteesta. Siitäkin huolimatta, että video vastaa tuhatta sanaa.

Joka päivä tapahtumat alkavat härkien tuonnilla areenalle. Käsittääkseni ennen härät todella tuotiin jalan, hevosten saattelemina, kylän läpi areenalle ja vietiin samalla lailla pois. Course camarguaisen päätteeksi härkä poistuu siis areenalta elossa ja omin jaloin. Se tekeekin tästä härkien kanssa leikkimisestä mielestäni sympaattisen, toisin kuin espanjalainen corrida. Course camarguaise on todella leikkiä, mutta leikkiä, joka voi olla vaarallisempaa miehelle kuin härälle. Onnettomuuksia sattuu kuitenkin harvoin. Tottuneet course camarguaisen pelaajat osaavat lukea härkää ja sen luonnetta, mutta silti yllätyksiä tulee. Onko homma hupaisaa härästä, en osaa sanoa, mutta ainakaan härkä ei vaikuta traumatisoidulta.

Tätä nykyään « taistelevat » härät tuodaan ja viedään kuorma-autoilla. Väestön ja varsinkin nuorten poikien huviksi päästetään kuitenkin pari härkää vapaasti juoksemaan kylän raitteja. Härkä-alueella on härkien kanssa pelaaminen miehuustesti, pojat esittelevät urheuttaan kylän raiteilla ja heillä onkin usein siihen tilaisuus, sen verran näitä juhlatilaisuuksia järjestetään eri kylissä.
Paimenet paimentavat niitä hevosten selästä oikeaan suuntaan, mutta matkan varrella pojat yrittävät ottaa ne kiinni, pysäyttää ja jopa kääntää toiseen suuntaan. Siitä kehittyy paini härän ja miesten kesken, jossa välillä toinen, välillä toiset ovat niskan päällä. Ujommat roikkuvat hännästä, rohkeimmat käyvät kiinni kaulasta tai sarvista. Vaikka course camarguaise -härät ovat pienempiä ja keveämpiä kuin corrida -härät (useasti niiden näkee hyppäävän areenan aidan toiselle puolelle), ovat ne kuitenkin melkoisia möhkäleitä ja sitä paitsi härkä on aina arvaamaton luontokappale, jonka reaktioista ei koskaan tiedä ja siksi sen kanssa leikkiminen on aina riskialtista. Siksi ennen härkien juoksuttamista varoitetaan paikalla olijoita kovaäänisten kautta (nykyään myös englanniksi) sekä julisteilla (kts kuvaa alla). Ja härät päästetään valloilleen vasta, kun on ensin ammuttu varoituslaukaus.

Arlesisa härkiä juoksutetaan koko pääkadun päästä päähän, mutta katselijoiden turvallisuus on otettu huomioon asettamalla kadun molemmille puolille härkä-aidat, jotka ovat miehen mentäviä, mutta ei härän. Mutta sellaisia ei useinkaan ole kylissä, vaan Fourquessakin vain tien päät oli suljettu kannettavilla porteilla. En tietenkään ollut paikalla lauantai-aamuna kuvia ottamassa, kun talomme eteen loukkuun joutunut härkä kapusi ketterästi auton päälle. Me jätämmekin aina automme parkkiin kauas näiden juhlien aikaan.
Leikissä on mukana kymmenisen valkopukuista miestä(en ole vielä koskaan nähnyt tyttöjä, vaikka corridassa joskus näkeekin naisia), jokaisella nimi selässä kuin jalkapalloilijoilla. He jakautuivat kahteen ryhmään areenan kahden puolen. Heitä on kahta sorttia : toisilla, usein vanhemmilla, ei ole mitään kädessä, heitä kutsutaan nimellä tourneur, he yrittävät saada härän oikeaan asentoon, jotta razeteur saa sen liikkeelle oikeaan suuntaan. Razeteurillä on kädessä kampa tai harava, jolla hän ohi juostessaan huitoo härän sarvien väliä, kuten videosta näkyy. Tämä siksi, että sarvien väliin on kiinnitetty erilaisia naruja ja pompuloita, jotka hänen pitäisi saada irti. Niistä jokainen edustaa rahasummaa, joka kasvaa aina sitä mukaan, kun aika kuluu. Tämä on myös mainostilaisuus siksi, että eri liikkeet voivat tarjota rahaa näitä palkintoja varten ja liikkeiden nimiä luetaan pelin aikana mikroon - minkä tarkkakorvaisimmat ehkä jo huomasivat videosta (le restaurant Fourquette deux euros de plus). Paras palkinto nousi 150 euroon sunnuntaina. Tämä oli itse asiassa Coupe d’avenir, eli razeteurit ovat nuoria. En tiedä, saattavatko summat vielä nousta tuosta kokeneempien ollessa liikkeellä.

Usein, kuten viime sunnuntaina härkiä oli kuusi, kolmannen jälkeen pidettiin pieni väliaika ja siihen meni siis kaiken kaikkiaan pari tuntia. Koska oli päätöspäivä, ojennettiin pelin jälkeen palkinnot. Ja pelin jälkeen siis härät kuljetetaan pois, mitkä kuormurilla, mitkä jalan. Valokuvat ovat hieman kehnoja, koska juuri pelin jälkeen alkoi sataa kaatamalla. Liukkaasta kelistä huolimatta pojat innostuivat taas juoksemaan härkien kanssa.

Kirjoitin pitkään tästä paikallisesta, mutta mielestäni mielenkiintoisesta ilmiöstä. Se on ainakin mukavampi muoto härkäkulttuuria kuin tuo espanjalainen vastineensa. Täällä näkee tasapuolisesti molempia ja esimerkiksi Arlesin Ferian aikaan järjestetään sekä corridoita että course camargaiseja. Kylien pienillä areenoilla näkee mielestäni enemmän course camarguaiseja. Toisaalta sitä esiintyy vain Camarguen lähellä, mutta täällä se on yhtä tärkeä kuin corrida. Parhaita härkiä arvostetaan melkein enemmän kuin razeteurejä. Ne kuolevat vanhuuttaan, ne haudataan tilan, manaden, maille pystyyn ja niille pystytetään hautakivi kuin ihmisille. Härkiä kasvattavat tilat kilpailevat keskenään härkiensä maineesta ja kunniasta. Mahtoikohan kilpailu olla takana viime talvena tapahtuneessa pahantahtoisessa härkien vapauttamisessa Saint Remy de Provencen lähellä olevan manaden laitumilta ? Silloin haettiin päiväkausia hajallaan olevia härkiä pitkin kaupunkia ympäröivää maaseutua.

Ryhdyimme siis eilen leikkimään videoneditointiohjelmalla ja saimme aikaan useista pätkistä lyhyen koosteen. Panen senkin nyt tähän, vaikka se onkin vain enemmän sitä samaa. Kun siihen tuli tuhlattua aikaa…

video

maanantai 20. huhtikuuta 2009

HÄRÄLLINEN VIIKONLOPPU

Väki täällä etelässä ei halua lopettaa juhlimista. Keväästä syksyyn joka kyläpahasella on omat juhlansa. Fourquessa juhlitaan kerran keväällä ja kerran syksyllä. Keväällä ovat härät etusijalla, syksyllä taas hevoset. Nehän ovat tämän seudun tärkeimmät eläimet.
Täällä Fourquessa alkoi juhla heti seuraavalla viikolla Arlesin Ferian jälkeen. Viikolla ilmestyi kylään huvipuistovekottimet ja tositoimiin käytiin heti perjantaina. Viikonlopun kohokohtana olivat lauantai- ja sunnuntai-iltapäivän course camarguaiset.
Koska valokuvien otto ei onnistunut erityisen hyvin ja kun toisaalta joku halusi harjoitella videoimista uudella Nokiallaan, ja aika hyviä videoita sillä saikin, kokeilen minä taas puolestani videon lataamista tähän blogiin. Ilmoittakaa käyttövaikeuksista, en tiedä onko tämä ehkä liika pitkä. Ainakin toimiessaan tuo video kertoo paljon paremmin, mistä on kysymys kuin yksikään valokuva.
video

lauantai 18. huhtikuuta 2009

TÄNÄ VIIKONLOPPUNA

Enough said.

torstai 16. huhtikuuta 2009

KUUKAUDEN MONUMENTTI

Tämä vanha silta Nyonsissa on oikeutetusti kuukauden monumentti. Se täyttää tänä vuonna virallisesti 600 vuotta, se on siis nimensä mukaisesti le Pont romain eli romaaninen silta. Se on yksi Nyonsin kuuluisimmista nähtävyyksistä.
Viime viikonloppuna alkoivat sen syntymäpäiväjuhlallisuudet isolla ilotulituksella, mutta koska en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja kun osa meistä ei tällä hetkellä voi matkustaa pitkiä matkoja, oli minun valittava Arles pääsiäisenviettopaikaksi (ja siellä koetusta Feriasta raportoinkin jo) ja tulinäytös jäi näkemättä. Alla toinen puoli sillasta ja sen juuressa oleva vanha oliiviöljymylly, toinen kaupungin tärkeistä nähtävyyksistä.

RAKENNUKSIA...

Jatkaakseni aikaisemmin aloittamaani jutustelua kriisistä ja rakennusalasta Ranskassa, tässä pari esimerkkiä toisesta kotikaupungistani, Nyonsista. Välihuomautuksena totean, että paitsi kasveista ja luonnosta, olen myös kiinnostunut kaikista sivistyksen saavutuksista, kuten arkkitehtuurista, maalaustaiteesta, musiikista ja, miksei myös, ruuasta. Ensimmäisessä kuvassa onkin kotikadullani oleva ravintola, joka vaihtoi juuri omistajaa ja nimeä. Nyt sen nimi on ytimekkäästi l'Adresse, osoite.

Mielestäni ravintolan fasadi ottaa hyvin huomioon koko talon julkisivun. Kuten tekstistä näkyy, on ravintolan kiinteistössä toiminut aiemmin Boulangerie, leipomo. Keltainen on yksi usein Nyonsin talojen julkisivuissa käytetyistä väreistä.

Seuraava talo taas on juuri minun kotitaloni edessä. Se remontoitiin talvella sisältä ja nyt keväällä sen vanha, harmaa julkisivu sai uuden, upean kuorrutuksen. Tämä roosahtava punainen on toinen suosittu julkisivuväri.
Pohjakerroksessa uudet omistajat poistattivat ikkunaluukut ja laitattivat tilalle tämän kauniin takorautaverkon.Arvelen, että esikuvana tuolle talolle on käytetty tätä toista taloa, joka sijaitsee aika lähellä.

Samoja värejä on käytetty myös näissä taloissa joen lähellä. Tuo kapea talo keskellä on henkilökohtainen suosikkini. Ikkunaluukkujen ja aidan sini on juuri se mielestäni oikea sävy. Puuovi edessä johtaa pienelle pihalle, jonka keskellä kasvaa palmu. Talossa on neljä kapoista kerrosta ja pieni terassi pihan päässä.


maanantai 13. huhtikuuta 2009

Hartaasti odottamani

unikot avautuivat myös tänä viikonloppuna.

PÄÄSIÄISVIIKONLOPPU

Viime viikonloppuna ilmat suosivat ja saimme työmaamme valmiiksi.

Toiveikkaana odotan, että näissä kukkapurkeissa itäisi koristekrassi. Pellot ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa.Pääsiäisviikonloppuna oli huonompi onni, vettä tuli sunnuntai-iltaan asti, mutta onneksi se lopulta väsähti ja pääsimme seuraamaan Ferian viettoa Arlesin keskustaan. Kaupungintalon edessä näimme pienen ilotulituksen, jota paikalliset nimittävät Toro del Fuegoksi eli tulihäräksi: auton päälle hilatusta koneesta ammutaan tähtisadetta ja pieniä paukkuja. Keskustan kadut olivat täynnä ihmisiä, samoin kuin lukuisat bodegat, joissa nautitaan musiikista ja alkoholipitoisista virvokkeista. Me taas menimme nauttimaan Chico et les Gypsien ilmaiskonsertista. Chico on maailmankuulun Gipsy Kingsien perustajajäsen ja musiikki on edelleen sitä samaa, modernisoitua andalusialaismustalaisten kitaranrämpytystä. Ihan kiva tunnelma, ihmiset jammasivat mukana ja iltailma oli mukavan lempeä.

lauantai 11. huhtikuuta 2009

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Kukat roikuttavat surumielisesti päitään sateessa ja Nina nukkuu lammaspeitteensä päällä turkki kosteudesta kiharalla. Jos tätä vedenpaisumusta jatkuu, menee koko Feria mönkään. Kuka viitsii lähteä seuraamaan härkien juoksua tai kumoamaan kupposia vesisateessa ?

Vähän ajankohtaisia mietiskelyjä siis, blogin täytteeksi. Äskettäin julkistettu tutkimus kertoi, että Ranskassa naiset tekevät edelleen 2/3 kaikista kotitöistä, sillä välin kun miehet « leikkivät lasten kanssa », vievät roskat ulos tai leikkaavat nurmikkoa. Nuoremmatkaan miehet (joista minulla ei juurikaan ole henkilökohtaisia kokemuksia) ovat vähemmän « moderneja » kuin voisi toivoa. Ja vanhemmilla sukupolvilla (joita tunnen jostain syystä paremmin) jako miesten ja naisten töhin on edelleen hyvin selvä. Miten lie asiat nykyään Suomessa, ovatko miehet tosiaan ottaneet osansa kotitöistä ja lasten kaitsemisesta ?

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

UUSI TYÖMAA

Kukat ja kasvit valtasivat puolet Arlesin pääkadusta, Boulevard de Licestä tänään. Kasvien kirjo oli valtava. Kaikki muodissa olevat puutarhakukat olivat siellä. Samoin pensaat, köynnöskasvit, jopa puiden taimet. Ja suuri valikoima yrttejä. Koska paikalla oli useita tuottajia, joista jokaisella on omat erikoisuutensa, oli valinnan varaa paljon enemmän kuin yhdessä taimitarhassa.
Tietysti mekin sorruimme ostamaan kasveja pientä terassiamme varten. Ja tässä tämän viikonlopun työmaa.