maanantai 29. maaliskuuta 2010

KUUKAUDEN KASVIS: Palsternakka



Näin talvella saatavilla olevat kasvikset ovat ennen kaikkea juureksia. Yksi niistä on palsternakka, latinaksi pastinaca sativa, joka kuuluu samaan perheeseen kuin porkkana, mutta sen vitamiini- ja mineraalipitoisuus on suurempi kuin porkkanan. Ranskaksi sen nimi on panais ja se kuuluu niihin kasviksiin, joita on alettu käyttää uudestaan suuremmassa määrin.

KUKAUDEN YRTTI : Iisoppi


Ennen kuin kuukausi vaihtuu, pitää minun kertoa yrtistä, jonka valitsin maaliskuun yrtiksi. Kyseessä on iisoppi eli latinaksi Hyssopus officinalis. Se sopii lopputalvelle, koska kansanperimän mukaan se auttaa hengitysteiden ongelmiin, kuten yskään, keuhkoputkentulehdukseen ja astmaan. Kasvin sisältämä karvasaine marrubiini helpottaa liman erittymistä hengitysteistä. Iisoppi kasvoi kauan luostarien yrttitarhoissa ja levisi munkkien myötä ympäri Eurooppaa. Yskää varten kollega minulle sitä antoikin. Siitä käytetään kaikki osat, kiehauttamalla suoraan vedessä.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

VARMA KEVÄÄN MERKKI

I.


Puut kukkivat jo Nyonsissakin.
II.

Kääpiöesikoita nurmella.

III.


Härät ovat taas areenalla - ensimmäinen course camarguaise Fourquessa.
Ja se on vasta alkua -ensi viikonloppuna alkaa Arlesin Feria.

PUNAISENA HÄMMENNYKSESTÄ


Simpukka, joka elää kataarien mailla ja kirjoittaa blogia vierailla poluilla elämästään siellä antoi minulle ihan ensimmäisen blogitunnustukseni, joka näkyy tuossa yllä.

Pelin henkeen kuuluu, että tunnustuksen saanut bloggari puolestaan antaa sen edelleen seitsemälle mielibloggarilleen. Joten seuraavassa (osa) blogeista, joita luen melkein päivittäin.

Fifi asuu entisessä kotikaupungissani Aix-en-Provencessa ja kirjoittaa mukavasti elämästä ja työnhausta etelä-Ranskassa. Stazzy taas kirjoittaa Rivieran suunnalta työstään ja elämästään Ranskan kultaisella rannikolla. Simpukka mainitsi jo Pinean keittiöblogin. Pinea kirjoittaa ja erityisesti kuvittaa ihanasti myös toista blogia, hujan hajan. Pupuce taas kirjoittaa Gardin departementissa omista huomioistaan elämästä ulkosuomalaisena etelä-Ranskassa. Tässä ensimmäiset etelä-ranskalaiset blogit, jotka löysin alkaessani kirjoittaa omaani ja joita jatkuvasti seuraan mielenkiinnolla. On monia muitakin, sen verran, etteivät kaikki mahtuisi listaan ja ne löytyvät myös listasta sivupalkissani.

Mutta koska haluan puhua myös blogeista, joilla ei ole mitään tekemistä Ranskan kanssa, joudun jättämään pois monta blogia, joka olisivat  mainintansa ansainneet. Liivian talossa tapahtuu aina ja elämä on ihanasti kuvitettu. Suvi kirjoittaa paikasta, jota rakastan, Palermosta. Luen myös paljon muita kuin suomenkielisiä blogeja, mutta niistä yksi minulle tärkeimmistä on Dream country, erityisesti koska Karonilla on unelmatyöni yrttitarhassa.

Kiitos kaunis tunnustuksesta. Toivottavasti jaksan tästä eteenkinpäin kiinnostaa lukijoitani.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

PUNAVIINIÄ

Ranskassa asumistani monista vuosista huolimatta en ole suuri viinien tuntija tai edes viinin ystävä. Ja varsinkin punaviini ei ole koskaan sytyttänyt minua. Tiedän, että se on suuri puute – ainakin viininrakastajien mielestä. Olen kuitenkin urheasti jatkanut vuodesta vuoteen omaa linjaani, keskittyen lähinnä rosé-viinien ja shampanjan maisteluun.

Viime lauantaina löysin kuitenkin mieleiseni punaviinin, kevyen ja hedelmäisen, ”naisellisen” kuulemma, joka sopii viilennettynä juotavaksi kesäillassa. Voi olla, että todellinen punaviinien tuntija ei pidä sitä arvoisenaan juomana, mutta minusta se oli juuri niin erinomainen kuin parhaat rosétkin.


Tämä aarre löytyi Domaine de La Brillanesta, Aix-en-Provencen lähellä sijaitsevalta viinitilalta. Tämä pieni, sievä tila on kuulunut vuodesta 2000 brittiläiselle herrasmiehelle, joka jätti entisen elämänsä Cityssä ja ryhtyi viininviljelijäksi. Parasta asiassa on, että viinit on tuotettu orgaanisesti, mikä kiinnitti erityisesti huomiotani. Tilan tuotto on pieni, joten sen viinejä löytyy lähinnä tilan kaupasta, joistain ravintoloista ja sitä viedään tiettyihin kauppoihin englanninkielisessä maailmassa. Talosta löytyy myös vierashuoneita bed and breakfast-periaatteella.

Viini, josta todella pidin, on Le B - Cuvée de Printemps, kevein ja vähäasteisin talon neljästä viinistä. Niille, jotka pitävät tuhdimmasta tavarasta, löytyy myös täyteläisempiä viinejä, jotka punaviinin tuntijat julistivat hyviksi.


Tutustuin tähän viinitilaan, jota en ollut koskaan huomannut siitä huolimatta, että asuin pitkään ihan sen läheisyydessä, kun päätimme kokoontua bloggariporukassa Aixiin viime viikonloppuna. Yksi meistä, Ella, suorittaa työharjoittelua tilalla ja saattoi esitellä meille tilaa, kellaria ja tuotantoa. Me muut, Krii, Stazzy, Fifi, Mikri ja minä ihastuimme paikkaan ja viineihin ja nautimme tilan anneista, tuomastamme piknikistä ja toistemme seurasta pitkään ja hartaasti. Tilaisuus oli loistava tutustua oikeassa elämässä toisiimme luettuamme toistemme blogeja.

Viinitilan jälkeen siirryimme Aix-en-Provenceen, jossa katselimme kaupunkia ja kauppoja. Myös erilaisia juomia nautittiin ja illalla syötiin hyvin italialaisravintolassa, jonka jälkeen palasin väsyneenä, mutta tyytyväisenä viikonloppumajapaikkaani.

ps. arvatkaa, kuka unohti kameransa ”viikonloppumökille”, joten tämän jutun kuvat on varastettu kollegabloggareiltani ja Domaine de La Brillanen kotisivuilta.

torstai 18. maaliskuuta 2010

VIIKONLOPUN KIERTORETKET II: Suze-la-Rousse ja Saint-Paul-Trois-Châteaux

Sunnuntaina lähdimme taas liikkeelle ja tällä kertaa otimme suunnaksi Bollènenen kaupungin. Suuri virhe. Bollène on varmasti tylsin ja rumin kaupunki Provencessa tai ainakin hyvin lähellä tätä titteliä. En ottanut siellä yhtään kuvaa.


Onneksi matkalla kuljimme Suze-la-Roussen kylän läpi. Pysähdyimme tarkastelemaan sen keskellä, pikku nyppylällä seisovaa linnaa. Linna on ulkoa päin puhdasta keskiaikaa, mutta sen sisäosat on uudistettu myöhemmin. Keskuspiha ja muutamat muut osat ovat kauniin renessanssinaikaiset. Linna toimii tyylikkäinä puitteina Université de Vinille, Viiniyliopistolle, joka tarjoaa enologian kursseja.



Pettymyksemme jälkeen jatkoimme matkaamme Saint-Paul-Trois-Châteaux’hon. Kuten niin monessa muussa paikassa, on täälläkin Rooman aikaisia raunioita. Sen lisäksi keskiaikainen kaupunginkeskusta on pieni, mutta todella kuvauksellinen. Sen pikku kujilla oli kiva kuljeskella ja katsella myöhäiskeskiaikaisia ja renessanssinaikaisia porvaristaloja. Ruuasta kiinnostuneille siellä on myös Tryffelin talo.





Lopuksi täytyy rikkoa legenda: Saint-Paul-Trois-Châteaux’ssa ei ole kolmea linnaa, ei taida olla ensimmäistäkään. Nykyinen nimi on keskiaikainen väärinkäsitys paikallisen gallialaisheimon latinanielisestä nimestä, Tricastini. Markkinointijippo?

VIIKONLOPUN KIERTORETKET I: Vaison-la-Romaine

Viime viikonloppuna ilmat suosivat meitä ja kerrankin vietimme viikonlopun virallisessa kotikaupungissani. Käytimme siis kauniin sään hyväksemme ja lähdimme kiertelemään ympäröivää maaseutua.

Maaseudulla ajaessa pisti eniten silmääni se, että toisin kuin vain tunnin ajomatkan päässä merelle päin, meillä päin ei vielä näy kukkivia hedelmäpuita. Samaten lumi jaksaa edelleen pysytellä maassa varjoisissa paikoissa. Lämpötilat ovat siis ilmeisimmin alhaisemmat täällä kuin Välimeren läheisyydessä.

Lauantaina aloitimme retkeilymme Vaison-la-Romainen tarkastelemisella. Vaison on todella vanha kaupunki, joka ylpeilee sekä antiikkisella teatterilla että keskiaikaisella, kukkulan huipulla seisovalla keskiaikaisella kaupungilla.
Vaison seisoo Ouvèze-joen kahden puolen ja joen yli ojentuu roomalaisaikainen silta. Tuo silta on kuuluisa Ranskassa, koska 18 vuotta sitten tapahtuneen suurtulvan aikana se oli ainoa, joka pysyi paikoillaan kaikkien uusien siltojen ajautuessa tulvivan joen mukana.

Vaison on aika tavallinen etelä-ranskalainen kaupunki, mutta keskiaikainen vanha kaupunki on söpö ja hvässä kunnossa ja vetää sesonkiaikana puoleensa paljon turisteja. Mikä selittää kaikki kaupungista löytyvät turistiloukut. Lopputalvena matkailu onkin mukavaa, koska ilmat ovat jo suotuisat, mutta turistilaumat ovat vielä poissa ja samaten suurin osa turisteja vaanivista krääsäkaupoista on vielä kiinni.

KUUKAUDEN VILLIKASVI : PISSENLIT

Torstaisalaatti


Tästä blogista ei missään nimessä ole tulossa ruokablogi, koska ruuanlaitto ei ole minun parhaita puoliani. Syöminen sinänsä on ihan kivaa, mutta ruuan laittaminen ei ole intohimoni. Mutta siitä lähtien, kun olen ollut töissä kasvimaalla, olen oppinut käyttämään vihanneksia, joita en ennen edes tuntenut ja ranskalaiset kollegani tarjoilevat minulle harva se päivä uusia ruokaohjeita.

Vanha kansa täällä, kuten muuallakin, on osannut kauan hakea ruokaa myös suoraan luonnon helmasta. Sienien ja marjojen lisäksi käytettiin monia muitakin kasveja ruoka-aineina. Viime aikoina on tämä vanha tieto kokenut taas uuden nousukauden ja villikasvien käytöstä on tullut hyper tendance eli erittäin muodikasta. Niinpä minäkin olen tempautunut mukaan liikkeeseen, ei niinkään ollakseni muodikas vaan enemmänkin, koska maaseudulla asuessani ja niin monen tuntijan kanssa päivittäin jutellessani, asiasta on tullut ihan normaali.

Keväisin täällä näkee paljon porukkaa kävelemässä nenä maassa. Jos he eivät ole etsimässä tipahtaneita kolikoitaan, he ovat luultavasti etsimässä kevätsalaatteja. Tunnetuin villisalaatti on voikukka eli pissenlit, lat. taraxacum, joka on kuulemma hyväksi nivelille. Sitähän minä juuri tarvitsen, joten tänään käytin työn pellolla hyväkseni hakeakseni samalla illaksi salaattia.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

UNE VRAI IMMORTELLE

Huomenna astuu Ranskan kieliakatemian, Académie françaisen, kupolin alle sen vasta kuudes naisjäsen. Académie françaisen perusti vuonna 1635 kardinaali Richelieu normalisoimaan ja parantamaan ranskan kieltä. Académie françaisen jäseniä kutsutaan nimellä immortel eli kuolematon, vaikkakin kuolemattomuus oli alun perin tarkoitettu ranskan kieltä, ei akatemian jäseniä kuvaamaan. Näitä kuolemattomia on kaikkiaan 40.



Tuo kuudes nainen on Simone Veil, ranskalainen poliitikko ja ranskalaisten rakastetuimpia henkilöitä. Hän on väsymätön naisasianainen ja terveysministerinä olleessaan hän ajoi, kovasta vastustuksesta huolimatta, lain abortin laillistamiseksi. Parlamentin jäsenen ja ministerin hommien lisäksi hän on toiminut myös Euroopan Parlamentin puheenjohtajana ja Ranskan perustuslaillisen tuomioistuimen jäsenenä.



Mutta parhaiten hänet tunnetaan Ranskassa juutalaisten kansanmurhan todistajana. Hänet vietiin 16-vuotiaana Aushwitchiin, josta hän pelastui ihmeen kautta, toisin kuin perheensä. Simone Veil kertoi elämäntarinansa vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassaan Une vie.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

SUNNUNTAIN YLLÄTYS

Ihanan lauantaipäivän jälkeen oli sunnuntailla meille tiedossa yllätys:

Uusi lumipyry. Arlesin tienoilla saimme yli 20 senttiä lunta eikä vuorokausi ole riittänyt sen sulamiseen. Lumen tulo on näillä seuduilla näin myöhään vuodessa erittäin harvinaista, sellaista ei muisteta tapahtuneen pariin kymmeneen vuoteen.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

AAMUKÄVELYLLÄ ARLESISSA

Lauantai-aamuna ilma oli juuri sellainen kuin kunnon provencelainen talvipäivä pitäisi olla: tuulinen ja viileä, mutta aurinkoinen ja pään yllä kirkkaan sininen taivas. Ilmasta ilahtuneena lähdin kävelemään Arlesin keskustaan, tekosyynä kirjan etsintä. Kerrankin tuli kamera mukaan, joten räiskin kuvia pikku detaljeista, jotka ilahduttivat minua kävelylläni.
Provencen värit, sininen ja keltainen ja Provencen sininen taivas.

Kirjanrakastajan kaksi paratiisia.


Arles on kaupunki, josta pidän. Minusta on tullut niin maalaistyttö, etten haluaisi elää missään kaupungissa, mutta minusta on ihanaa aina välillä vetää kumisaappaat jalasta ja laittaa jotain nättiä päälle ja lähteä katselemaan ihmisiä, kaupunkitaloja, kauppoja ja toreja.
Arles on yksi niistä kaupungeista, joissa kävelen useaan, sekä siksi että se on lähellä, että siksi että se on todella mukava kaupunki. Tarpeeksi pieni, että siellä jaksaa kävellä paikasta toiseen, tarpeeksi elävä, että siellä on tehtävää, tarpeeksi näyttävä, että siellä on katsottavaa. Jokaisen kadun kulmassa ja sivukaduilla on pieniä aarteita sen löytää, joka pitää silmänsä auki.

Arlesin charmi on hieman väsähtänyt, haalistunut. Silmääni miellyttävät sen vaaleat kiviseinät, kiviset pitsit, takorautaiset portit ja parvekkeenkaiteet, hilseilevät ikkunaluukut ja siellä täällä ripaus vihreää.


Kaupungissa on rakennuksia kerroksittain. Paikalla oli kaupunki jo Antiikin ajalla ja siitä on jäljellä useita raunioita sekä Areena, jota parhaillaan entistetään vanhaan loistoonsa, mutta joka on tarjonnut kansalle sirkushuveja Rooman ajoista lähtien. Sen jälkeen on joka aikakausi jättänyt omat rakennuksensa, jotka muodostavat harmonisen jatkumon. Häiritsevät poikkeukset yleisilmeestä ovat harvinaisia, ainakin vanhassa kaupungissa. Uudempien asuinalueitten modernit rakennukset ovat sitten eri juttu.


Arles on turistien rakastama kaupunki. Keväästä syksyyn käy sen kaduilla vilinä ja kuuluu kaikkien kielten sorina. Talvellakin näkee jonkin verran vierailijoita, varsinkin japanilaisia, joita vetää vastustamattomasti puoleensa Arlesin maine Van Goghin lyhytaikaisena kotikaupunkina. Yksi yksinäinen nousevan auringon maan asukas näkyi tänä aamuna turhaan kolistelevan korjauksia varten suljetun kansantaidemuseon ovia.

Van Goghin nimellä ratsastava kahvila Place de Forumilla.


















Talvella Arles nukkuu talviunta, odottaen kevään tuloa ja Ferian alkua. Pääsiäisenä kaupungin kadut vilisevät juhlijoiden joukoista, pääkadun varten pystytetään kojuja myymään nakkeja ja paellaa, täysinäiset baarit toitottavat kaduille jokainen omaa musiikkiaan ja Areena täyttyy hurraajista ja mustista häristä.
Tämä rakennus on ollut (ilmeisesti) kirkko, sitten merino-lampaiden kasvattajien liiton rakennus ja nykyään osa elokuvateatteria.


Ennen sillan ylittämistä ja kotimatkaa vilkaus Rhône-joen suuntaan.


Toivottavasti aamukävely miellytti teitä.
PS. Iltapäivällä kävimme toisessa kaupungissa puutarhaostoksilla ja matkalla ihailin puita kukassa - pohjoisempana, minun kotonani Drômessa hedelmäpuut eivät vielä ole kukassa - mutta, koska moottoritiellä ei voi pysähtyä, en saanut kuvia. Käykää sen sijaan ihailemassa luumupuun kukkaa täällä.