perjantai 28. toukokuuta 2010

HYVÄSTIT TIMJAMIPELLOILLE

Kolmen viikon harjoitteluni lääkekasvitarhalla loppui tänään. Viimeinen viikko meni melkein kokonaan timjamia korjatessa.

Timjamipellot tuoksuvat huumaavasti ja pörisevät työteliäistä mehiläisistä. Kuvan sininen väri on pettävä, oikeasti timjamin kukat ovat vaaleanpunaisia.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

TOUKOKUUN KUULUMISIA

Tämän polun päässä


on nykyinen työpaikkani.


Olen jo pari viikkoa opiskellut lääkekasvien kasvattamista pikkutilalla Gardin departtementissa. Tällä hetkellä istutamme lähinnä iisopin, helikriisin (en löydä mistään suomenkielistä nimeä) ja melissan taimia. Työnä se ei niinkään eroa aiemmastani; samanlaista kylvämistä, istuttamista ja kastelua kuin vihanneksienkin kanssa.


Mutta syötävän sijasta lopputuloksena on eteerisiä öljyjä, jotka uutetaan kasveista. Tällä hetkellä ohjaajani käyttävät ulkopuolisia uuttamiseen, mutta heidän ajatuksenaan on hankkia tislauslaite tilalleen.


Iisopin taimia.

Ensi viikolla alamme timjamin leikkaamisen, sekin eteeristä öljyä varten. Sitten tämä työrupeamani onkin loppu, pari päivää entisessä vihannestarhassa ja sen jälkeen lähdenkin kohti uusia haasteita, joista puhun myöhemmin.


Kesä tulee, juppii. Ilmat alkavat lopultakin olla "sesongin keskiarvojen" mukaisia. Välillä on ihmetyttänyt, asunko todella Provencessa. Kaikki puutarhatyöt ovat myöhässä ja ensimmäiset punaiset ruusutkin, jotka kuvasin sivupalkissa, menivät kaatosateessa pilalle.


Onneksi ruusuja tulee koko ajan lisää ja muutama mansikkakin on valmistumassa. Sato on kyllä aika niukan näköinen, hyvä jos saadaan oman farmin tuotoksia tarpeeksi ensi viikonlopun shampanja-aperitiivia varten, kun meille tulee - kerrankin - suomea puhuvia vieraita.




Iltapäiväsiesta kävelyä odotellessa.

Tänä lauantaina oli ensimmäinen ihan kesäinen päivä. Koiran ulkoiluttamisajat muuttuivat parissa päivässä radikaalisti: iltapäivän kävelylenkki, jonka talvella yritän mahdollisuuksien ja työaikojeni mukaan tehdä mahdollisimman aikaisin, nauttiakseni lämmöstä ja valosta silloin kun sitä on, lykkääntyy nyt pari kolme tuntia myöhemmäksi, välttääksemme iltapäivän kuumuuden.


Koirasta puheen ollen, täällä etelässä koiria vaivaa tauti, joka täällä tunnetaan nimellä leishmanioosi. Sitä levittävät hyttyset, ja niitähän täällä Camarguen lintusuojelualueen lähellä riittää. Tautiin ei ole lääkettä ja se on kuolemaksi. Siis ainoa vastatoimi on suojella koira hyttysiltä. Kun sitä ei voi sisällekään teljetä koko kesäksi, ostimme kaulapannan, joka karkottaa hyttyset ja muutkin hyönteiset. Mutta karkote on sen verran ytyä, että alkuun koiralla voi olla voimakkaitakin oireita. Seilori laittoi epäviisaasti pannan kaulaan heti eläinlääkärillä ja lähti sitten ajelemaan kotiin. Perille päästyään koira hoiperteli ulos autosta ja yökkäsi saman tien.


Lopuksi vähän uutisia remonttirintamalta. Into lopahti keittiöön, hyvä, että kaikki seinät saivat maalipeitteen. Olohuone saa odottaa kesän lomia. Ruokasalin uusi pöytä on saanut, ehkä väliaikaisesti, seurakseen neljä tyyliin sopivaa tuolia (edelliset olivat liian epämukavat). Saattaa olla, että jonkun ajan kuluttua huonekalut ovat jo muuttuneet.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

MAÏO

Jo kauan sitten juhlistettiin kevättä valitsemalla nuori nainen tai tyttö kevään merkiksi tai kuningattareksi. Tapa juontuu jo Rooman vallan ajasta, tai kauempaa. Sieltä se tietysti kulkeutui roomalaiseen Provenceen, mutta tapa tunnettiin myös gallialaisten keskuudessa.


Provencessa on kauan valittu tyttö toukokuun alussa kevään sanansaattajaksi. Marseillessa on jopa kortteli, joka on saanut tavasta nimensä, Belle de Mai eli toukokuun kaunotar.


Kylässämme valitaan joka kevät nuori tyttö, joka saa kunnianimen la Maïo eli toukokuun tyttö. Se on vanha tapa, joka on herätetty uudelleen eloon 27 vuotta sitten eli viime sunnuntaina valittiin 27. Maïo.


Sanotaan, että Maïon valitsevat kylän tytöt keskuudestaan, mutta yllättävän usein valituksi tulee joku pormestarin tai muun kylän merkkihenkilön lapsenlapsi. Iältään Maïo on yleensä yhdeksän, kymmenen kieppeillä. Maïoksi tuleminen on nuoren tytön elämän kohokohta ja palkinto perinteille ja vanhoille asuille omistautumisesta; vähän kuten vanhemmille Arlesin tytöille on tulla valituksi Arlesin kuningattareksi.


Aamulla keräännytään Fourquesin kirkolle provensaalinkieliseen messuun. Monet ovat perinneasuissa. Monissa perheissä perinteiden ja vanhojen asujen harrastus kulkee vanhemmilta lapsille ja lastenlapsille.Toisissa perheissä harrastus taas on uusi, mutta vanhemmat ovat silti ylpeitä tyttäriensä vakavasta suhtautumisesta.


Tämän vuoden Maïo, vielä arkipuvussaan. Kruunaamisen jälkeen Maïo käyttää valkoisia.

Paikalle on kokoontunut perinteiden harrastajien ryhmiä eri puolelta Arlesin seutua. Siinä on muusikoita, naisten pukuryhmiä ja lasten ryhmiä. Nämä ryhmät kulkevat kylästä toiseen perinnetapahtumien mukaan.


Jos vertaatte naisten kansallispukua Arlesittarien asuihin, on se yksinkertaisempi. Tämä on maalaisnaisten yleisesti käyttämä asu.


Hiuksissa oleva päähine muuttuu iän mukana. Pienillä tytöillä on myssy. Isommilla on ns. Mireillen päähine, la coiffe de Mireille. Tietyssä iässä tytöt voivat ruveta käyttämään ns. nauhaa, le ruban, virallisessa seremoniassa Saintes Maries de la Merin kaupungissa. Mutta kaikki eivät sitä tee, vaan jatkavat valkoisen päähineen pitämistä.


Le ruban.



Eräät perinnevaatteita harrastavien naisten ryhmät erikoistuvat eri aikojen historiallisiin pukuihin.

Kukat ja vihreät lehvät kuuluivat tietysti asiaan, kun puhutaan luonnon heräämisestä.


 Viime vuoden Maïo valkoisissaan luopuu tänään kruunustaan.

Messun jälkeen kuljetaan kulkueessa kaupungintalolle, hukutetaan nuoret tytöt terälehtien alle ja juhlaa jatketaan kaupungintalon viereisessä auditoriossa. Siellä on aiheesta puhuva näyttely, asuja ja asusteita kauppaavia alan myymälöitä, tombola, aperitiivi, lounas, musiikkia...


Itse asiassa juhlan piti tapahtua ulkosalla, mutta kevään huonous pakotti kylän muuttamaan suunnitelmia. Toukokuun lämpimyyden sijasta saimme niskaamme huhtikuisen sateen ja tuulikin tuiversi. En viitsinyt ottaa kuvia sisältä; toivotaan parempaa ensi vuodelle, sievät asut ja luonnon kauneus näyttäisivät ulkosalla paljon paremmalta.

perjantai 14. toukokuuta 2010

ALTERAROSA


















Koko tämän viikonlopun voi Avignonissa ihailla kukkien kuningatarta, ruusua, kaikissa muodoissaan. Ruusut esittäytyvät Paavin Palatsin loistavissa puitteissa jo kuudetta kertaa. Kannattaa käydä, jos olette näillä kulmilla.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

VIIME VIIKOLTA


Viime viikolla unohdin näyttää kuvia sunnuntain retkestämme. Koiran kanssa kolmistaan ajelimme Aix-en-Provencen ja Montagne Sainte Victoiren toiselle puolelle, Rousset'n kylään. Eräs rakkaista ystävistäni muutti Marseillesta sinne, pikkukylän rauhaan.


Tarkoituksena oli mennä Sainte Victoiren rinteille piknikille, mutta harmiksemme satoi. Söimme siis piknikkimme ystäväni pikku kodissa. Iltapäivällä onneksi ilma vähän kirkastui ja lähdimme sulattamaan herkkuja kiipeilemällä Sainte Victoirelle. Sain siitä pari kuvaa harvinaisemmasta kuvakulmasta, koska olen tottunut näkemään sen Aix-en-Provencen puolelta.


Ilma on ollut todella epäkeväinen. Huhti- toukokuun vaihteen sijasta tuntuu, että elämme syksyä. Vettä tulee niin paljon, että ensi kesänä tuskin tarvitsee pelätä kuivuutta, vesivarastojen pitäisi olla täydet. Nuo sivupalkissani olevat ihanat punaiset ruusut eivät ilahduttaneet meitä kuin muutaman päivän,  niiden kauneus meni saderyöpyissä pilalle.

Perjantaina otin matkalaukkuni ja koirani kainaloon ja muutin Fourquesin kylään Gardin departtementtiin. Sanoin väliaikaisesti hyvästit työpaikalleni puutarhassa. Ensi maanantaina vaihdan toiseen puutarhaan kolmeksi viikoksi. Kyseessä on pieni taimitarha, joka tuottaa aromaattisten ja lääkekasvien sekä joidenkin kasvisten taimia orgaanisesti. Kerron siitä lisää, kunhan olen aloittanut työpaikallani.


ps. Marseille trop puissant: viime viikolla Olympique de Marseillesta tuli Ranskan jalkapallomestari, kahdeksantoista vuoden odotuksen jälkeen.

lauantai 1. toukokuuta 2010

1ER MAI



Ranskassa Vappua ei juhlita kuin Suomessa, jossa se on meidän pohjoinen karnevaalimme. Täällä aaton juhlinta on unohdettu kokonaan ja vappupäivää juhlistetaan lähinnä ostamalla kieloja itselle ja ystäville onnea tuomaan. Ellei sitten liitytä ammattiliittojen kulkueisiin (ammattiliitot ovat harvoin yhtämielisiä ja yleensä järjestävät kulkueensa jokainen tahollaan)  kunnioittamaan Työn juhlapäivää.
Hyvää Vappua kaikille lukijoille!