Jo kauan sitten juhlistettiin kevättä valitsemalla nuori nainen tai tyttö kevään merkiksi tai kuningattareksi. Tapa juontuu jo Rooman vallan ajasta, tai kauempaa. Sieltä se tietysti kulkeutui roomalaiseen Provenceen, mutta tapa tunnettiin myös gallialaisten keskuudessa.
Provencessa on kauan valittu tyttö toukokuun alussa kevään sanansaattajaksi. Marseillessa on jopa kortteli, joka on saanut tavasta nimensä, Belle de Mai eli toukokuun kaunotar.
Kylässämme valitaan joka kevät nuori tyttö, joka saa kunnianimen la Maïo eli toukokuun tyttö. Se on vanha tapa, joka on herätetty uudelleen eloon 27 vuotta sitten eli viime sunnuntaina valittiin 27. Maïo.
Sanotaan, että Maïon valitsevat kylän tytöt keskuudestaan, mutta yllättävän usein valituksi tulee joku pormestarin tai muun kylän merkkihenkilön lapsenlapsi. Iältään Maïo on yleensä yhdeksän, kymmenen kieppeillä. Maïoksi tuleminen on nuoren tytön elämän kohokohta ja palkinto perinteille ja vanhoille asuille omistautumisesta; vähän kuten vanhemmille Arlesin tytöille on tulla valituksi Arlesin kuningattareksi.
Aamulla keräännytään Fourquesin kirkolle provensaalinkieliseen messuun. Monet ovat perinneasuissa. Monissa perheissä perinteiden ja vanhojen asujen harrastus kulkee vanhemmilta lapsille ja lastenlapsille.Toisissa perheissä harrastus taas on uusi, mutta vanhemmat ovat silti ylpeitä tyttäriensä vakavasta suhtautumisesta.
Tämän vuoden Maïo, vielä arkipuvussaan. Kruunaamisen jälkeen Maïo käyttää valkoisia.
Paikalle on kokoontunut perinteiden harrastajien ryhmiä eri puolelta Arlesin seutua. Siinä on muusikoita, naisten pukuryhmiä ja lasten ryhmiä. Nämä ryhmät kulkevat kylästä toiseen perinnetapahtumien mukaan.
Jos vertaatte naisten kansallispukua Arlesittarien asuihin, on se yksinkertaisempi. Tämä on maalaisnaisten yleisesti käyttämä asu.
Hiuksissa oleva päähine muuttuu iän mukana. Pienillä tytöillä on myssy. Isommilla on ns. Mireillen päähine, la coiffe de Mireille. Tietyssä iässä tytöt voivat ruveta käyttämään ns. nauhaa, le ruban, virallisessa seremoniassa Saintes Maries de la Merin kaupungissa. Mutta kaikki eivät sitä tee, vaan jatkavat valkoisen päähineen pitämistä.
Le ruban.
Eräät perinnevaatteita harrastavien naisten ryhmät erikoistuvat eri aikojen historiallisiin pukuihin.
Kukat ja vihreät lehvät kuuluivat tietysti asiaan, kun puhutaan luonnon heräämisestä.
Viime vuoden Maïo valkoisissaan luopuu tänään kruunustaan.
Messun jälkeen kuljetaan kulkueessa kaupungintalolle, hukutetaan nuoret tytöt terälehtien alle ja juhlaa jatketaan kaupungintalon viereisessä auditoriossa. Siellä on aiheesta puhuva näyttely, asuja ja asusteita kauppaavia alan myymälöitä, tombola, aperitiivi, lounas, musiikkia...
Itse asiassa juhlan piti tapahtua ulkosalla, mutta kevään huonous pakotti kylän muuttamaan suunnitelmia. Toukokuun lämpimyyden sijasta saimme niskaamme huhtikuisen sateen ja tuulikin tuiversi. En viitsinyt ottaa kuvia sisältä; toivotaan parempaa ensi vuodelle, sievät asut ja luonnon kauneus näyttäisivät ulkosalla paljon paremmalta.
6 kommenttia:
Ihana kuvasarja, jälleen! Nuo provencelaispuvut ovat kauniita, ja niin on tuo tapa valita kevääntuojakin. Harmi vaan, jos sekin politisoituu... Mutta pikkutytölle se on varmasti tärkeä juttu, vähän niin kuin meillä Suomessa koulun Lucia-tytöksi valituksi tuleminen.
Upeaa perinnettä!
Ja upeasti olet kuvannut juhlallisuuksia!
Pitäisiköhän Fifinkin hankkia Mireille-päähine?
Hienoja kuvia! Mistäköhän johtuu, ettei Aixissa ole juuri minkäänlaisia provencelaisperinteitä? Liian kansainvälinen kaupunki, tai liian bourgeoise?
Meidän kylässämme ainoa keväinen perinnetapahtuma on lampaiden siunaaminen niiden lähtiessä kesälaitumelle Alpeille. Viime sunnuntaina lähdimme aivan sattumalta autolla liikkeelle ja ennätimme juuri ja juuri nähdä auton ikkunasta lauman viimeiset lampaat. Mieluummin ihailisin historiallisia provencelaispukuja kuin lampaita...
Mireille-päähine olisi kieltämättä komea! :)
Pinea, tuo Lucia-vertaus olikin osuva! luulenpa, ettei kyseessä ole niinkään politisoituminen kuin pikkukylissä tuttu nokkimisjärjestys...
Mireille-päähine saattaisi sopia Fifille hyvin - kyseessä on kuitenkin se Mistralin Mireille eikä tuttu laululintunen.
onhan Aixissä silloin tällöin nähtävissä noita perinneryhmiä tanssimassa ja musisoimassa. josko kaupungin suuruus tekee sen, ettei niitä välttämättä näe, jos ei osaa etsiä. ja varmasti näissä pikkukaupungeissa ja kylissä ollaan vielä enemmän kiinni perinteissä, Aixissä asukkaat ovat usein muualta muuttaneita eivätkä niin tunne paikallisia tapoja.
Olen ihan kuviesi ja kertomasi lumoissa. Melkein kuin olisin ollut paikan päällä näkemässä. Miten kauniita pukuja ja hattuja, lapset liikuttavan suloisia perinneasuissaan. Hienoa, että la Maïo tapahtuma toistuu joka kevät.
Hei, näin Ellan blogissa kun kyselit kesätyöasioista. Joten linkitän hävyttömästi omaani.
Vielä ei ole ollenkaan myöhäistä kesätöille, nythän ne vasta oikein alkaa etsimään porukkaa. Kielitaitoisen ( = englanti) ihmisen kannattaa tunkea jokaiseen mahdolliseen hotelliin ja leirintäalueille.
Lähetä kommentti