tiistai 31. elokuuta 2010

PREPARATIFS

Kaikissa Ranskan lapsiperheissä valmistaudutaan uuteen kouluvuoteen. Meillä on vähän toisenlaiset valmistelut meneillään. Erinäisistä syistä "viikonloppumajani" muuttaa muutaman kymmenen kilometriä sisämaahan päin.


Itse asiassa minulle taitaa tulla ikävä Arlesia, Camarguea ja meren läheisyyttä. Täällä olemme olleet kuin Herran kukkarossa, maaseudulla, mutta mukavan, tarpeeksi ison ja sopivan pienen kaupungin lähettyvillä. Ja Arles on todella kuvauksellinen kaupunki, rähjäisen kaunis tai jotain sen suuntaista sanoi blogikollega Pupuce muutama päivää sitten tavatessamme.


Kävimme katsomassa erästä mahdollista uutta taloa maanantaina. Olisimme edelleen maaseudulla, pienen kylän kupeessa ja vähän pidemmän matkan päässä lähimmästä kaupungista, Alèsista. Alès on pohjoisosassa Gardin departementiä, jossa tälläkin hetkellä oleilemme, mutta sen voisi sanoa olevan eteläistä Cévennesiä. Kaupunkina Alès ei todellakaan ole yhtä hurmaava kuin Arles. Mutta muuten olemme lähellä monia söpöjä pikkukaupunkeja ja onhan auto, jolla pääsee liikkumaan.


Takaisin tullessamme paloi moottoritien vierellä. Kesän kuivuuden ja voimakkaan tuulen takia etelä-Ranskassa palaa taas monessa paikkaa. Tänäänkin uutisissa on kaksi isompaa metsäpaloa, toinen La Ciotat'n lähellä (Bouches-du-Rhône) olisi jo sammumassa, toinen jossain Hérault'n departementtissa roihuaa jatkuvasti. Tämä pieni tulipalo, jonka eilen näimme, oli jo palomiesten kontrollissa ja onneksi levinnyt vain pienelle alalle.


Sen sijaan se oli ilmeisesti saanut alkunsa, kuten usein metsäpalot, auton polttamisesta. Tämä omituinen aktiviteetti, jolla joko yritetään harhauttaa vakuutuksia tai pyyhkiä jälkiä rikoksen jälkeen, on uskomattoman yleistä. Monet autot palavat parkkipaikoilla, mutta ikävä kyllä metsistä on tullut suosittu piilopaikka. Ja tällä ilmalla on ihan varma, että siitä syttyy metsäpalo. Sen sijaan vähän ihmetyttää porukka, joka sytyttää auton keskellä päivää vilkasliikennöidyn moottoritien varressa. Silminnäkijöitä?


Valokuvat, jotka eivät tietysti mitenkään liity edelliseen tekstiin, ovat viime viikkoiselta roomalaispäivältämme Arlesissa blogiystävien Fifin ja Pupucen kanssa. Arles alkoi muutama vuosi sitten juhlia roomalaista perintöään ja siihenhän on loistavat puitteet paikassa, jossa on iso määrä tyylikkäitä roomalaisajan raunioita.


Ohjelmaa on koko viikolle, mutta pitää todella onnistua osumaan paikalle, kun jotain tosi kivaa tapahtuu. Me onnistuimme näkemään nämä legioonalaiset harjoituksissaan. Sadanpäämiehen eli centurionin kommentit varustuksista ja harjoituksista olivat kutkuttavia.


Lomalla kun vielä oltiin, oli lapsille paljon toimintaa. Sen lisäksi monet ravintolat olivat etsineet roomalaistyylisiä ruokaohjeita ja kaupat olivat roomalaistaneet somistuksiaan. Parhaimmat gladiaattorinäytökset tapahtuvat tietysti roomalaisella areenalla ja antiikkisessa teatterissa näytellään edelleen. Pidetään mielessä ensi kesää ajatellen!

maanantai 30. elokuuta 2010

POSTCARDS FROM PARIS

Täällä etelässä on noussut kova mistral-tuuli. Leivänhakumatkalla aamulla kuulin rouvien päivittelevän tuulen jatkumista useampaa päivää. "Ovat unohtaneet sulkea oven tuolla ylhäällä", sanoi toinen heistä.

Nyt on kiire laittaa Pariisin-matkan sato ja muita kerääntyneitä kuvia näkyville, aiheet sen kun kasaantuvat. Olin Pariisissa vain muutaman päivän ja vain kahtena niistä saatoin hommata ihan omiani. Se, joka sai yliannostuksen kasvien kuvia edellisistä viesteistä, voi saman tien lopettaa lukemisen.
 

Jos sitä en ennen tiennyt, huomasin muuttuneeni pesunkestäväksi maalaiseksi: suurkaupungissakin hakeuduin heti paikalla luonnon keskelle. Viimeisen päiväni Pariisissa vietin Kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes. Se sijaitsee Seinen vasemmalla rannnalla, lähellä Arabialaisen maailman insituuttia ja Pariisin suuri Moskeija on heti sen takana. Puistossa on kasvien lisäksi Luonnontieteellinen museo, Geologinen museo ja eläintarha. Kesäloma-aikaan puistossa vilisi lapsiperheitä ja kesäleiriläisiä ja väkeä veti vielä lisää museossa oleva dinosaurus-näyttely, aina varma hitti lasten keskuudessa.

La Grande Mosquée de Paris


Minua veti kuitenkin eniten puoleensa vasta uudestaan avatut Suuret kasvihuoneet, Grandes Serres. Niiden paikalla oli kasvihuone jo vuonna 1714, jolloin rakennettiin ensimmäinen suojaamaan Aurinkokuninkaan lahjaksi saamaa kallisarvoista kahvipensasta. Ensimmäiset kasvihuoneet ovat kuitenkin tuhoutuneet ja paikalla nyt olevat kaksi vanhinta ovat peräisin vuosilta 1834 ja 1836. Niiden vieressä oleva suurempi kasvihuone on vuodelta 1936.


Kasvihuoneiden suojissa olevassa näyttelyssä on neljä osiota, sademetsä, erämaa, esihistoriallisen ajan kasvillisuus ja Uuden Kaledonian kasvillisuus. Kasvien esillepano on dramaattinen ja tietoja annetaan kaikilla mahdollsisilla moderneilla keinoilla, valokuvin, videoin, liikeherkin puhelaittein jne. Kuten Luonnontieteellisen museon johtaja, Bertrand-Pierre Galey sanoo: "elävä museo kansalaisille".






Varsinkin Uuden Kaledonian omaperäinen kasvillisuus on tosi mielenkiintoinen kokemus.


Muutenkin puutarha on vierailun arvoinen, jos on kasveista kiinnostunut. Siellä on esillä tuhansia eri lajeja, harvinaisen hyvin merkittyinä. Alppipuutarha on parhaimpia osioita, siellä kasvatetaan eri vuoristoalueiden kasveja ja voi vain ihmetellä puutarhurien taituruutta saada niin erilaisissa olosuhteissa eläviä kasveja asumaan vierekkäin.
 

Jäin pitkäksi aikaa katselemaan puutarhureiden hommia, rikkaruohojen kitkeminen penkeistä näytti niin tutulta puuhalta - ihan tuli ikävä tuota töissä niin pitkäpiimäiseltä tuntunutta touhua...

Vihreä ruusu!


Suurin osa puutarhasta on vapaasti katseltavissa. Kasvihuoneisiin ja eri museoihin on pääsymaksu. Lisää tietoja (ikävä kyllä vain ranskaksi) ja ihania kuvia löytyy osoitteesta http://www.jardindesplantes.net/

Pieni ruokailukaverini



lauantai 28. elokuuta 2010

VIELÄ VERSAILLES


Nyt tietysti luulette, että puhun lopultakin Versailles'in linnasta - enpä! Pariisinmatkallani olin vain yhden päivän Versailles'ssa ja siinä ajassa ei yksinkertaisesti aika ja energia riitä kaikkeen. Niinpä näin linnasta vain fasadin. Ja puutarhastakin vain sen pienen osan, jonka linnan terasseilta näkee. Joten varoituksen sanana tulevalle turistille: älkää yrittäkö nähdä kaikkea tai sitten jäätte kaupunkiin pariksi päiväksi. Jo kuljetukset paikalle vievät aikaa. Itse asuin läheisessä Pariisin esikaupungissa ja omalla autolla olisin ollut perillä ehkä puolessa tunnissa, mutta julkisilla kulkuneuvoilla kiertelin kahdella bussilla ainakin tunnin. Pariisista pääsee myös suoraan junalla.


Versailles'n suurin nähtävyys on tietenkin linna. Varautukaa jonotuksiin ja ihmisten vilinään. Viime vuosina siellä on tehty suuria kunnostustöitä. Varsinkin jokin aika sitten uudestaan avattu Peilisali on - kuulemma - todella kokemisen arvoinen. Toivonkin pääseväni uudestaan Versailles'hin pikaisesti, mutta mieluummin talvella, jolloin voisi toivoa kävijävirtojen olevan hieman pienempiä. Sisätiloissahan vuodenajalla ei ole väliä.


Mutta koska oli kesä halusin olla ulkona. Joskus kauan aikaa sitten olen jo ollut käymässä linnassa ja puistossa ja muistin sen olleen väsyttävää, mutta vaivan arvoista. Edellisessä viestissä puhuin jo pikku junasta, mutta paikalla voi vuokrata myös polkupyöriä ja sähköautoja, jalkojaan säästääkseen. Kannattaa.


Vastatakseni Pinean aiemmin jättämään kommenttiin, itsekin kuulin puhuttavan Kuninkaan kasvitarhasta vasta hiljattain. Siellä se on kuitenkin seisonut linnan puiston vieressä 1600-luvulta lähtien. Se valmistui 1683, kunhan ensin oli kuivatettu paikalla ollut suo, jolla oli söpö nimi Haiseva lammikko.

Puutarha on ollut auki vieraille vasta vuodesta 1991. Siitä huolehtii paikalla oleva puutarhataiteen koulu. Puutarhaan pitää tosiaan kieppaista kaupungin kautta, koska siitäkin huolimatta, että se on aivan linnan puiston vieressä ja ennen sinne saattoi mennä portin kautta linnan puutarhasta, nykyään linnan puoleinen portti on kiinni ja puutarhaan pääsee vain katedraalin puolelta.


Itse puutarha on klassisen ranskalainen. Keskellä on iso neliö ja sen keskellä vesiallas, joka kauniin suihkulähteen lisäksi on myös kasteluvesisäiliö. Keskusneliön ympärillä on muurien ympäröimiä "huoneita". Muurien tarkoituksena on kerätä lämpöä päivällä ja vähentää kylmyyttä yöllä. Siten voitiin tuottaa enemmän ja parempia vihanneksia ja hedelmiä kuninkaan pöydälle.


Nykyään puutarha toimii vanhojen puutarhatekniikoiden säilytyspaikkana. Siellä voi verrata erilaisia hedelmäpuiden viljelytapoja. Samalla puutarhurit harjoittavat myös uusimpia, orgaanisia viljelytapoja. Itse tässä puutarhassa pidin eniten tavasta, jolla hyötykasvit ja koristekasvit on sekoitettu, hyötykasveistakin tulee siellä koristekasveja.
 

 
 


maanantai 23. elokuuta 2010

VÄLIHUOMAUTUS

Minulla on vielä kuvia ja kerrottavaa Pariisinmatkaltani ja laitan piakkoin lisää nettiin, mutta ennen sitä pieni välihuomautus.

Ihana Ninnu antoi minulle tämän tunnustuksen, jonka otan hämilläni ja onnellisena vastaan.


Ajatuksena on antaa se eteenpäin seitsemälle muulle ja kertoa samalla seitsemän asiaa itsestään.

Kiitos Ninnu tunnustuksesta ja myös vastauksestasi kysymykseeni. Tunnustukset lämmittävät aina mieltä ja on innostavaa todeta, että blogilla on lukijoita pienen Ranskansuomalaispiirimme ulkopuolellakin.

Olen jo kerran saanut tämän kunnian ja silloin nimesin puolestani suosikkiblogejani Ranskansuomalaisten bloggarikollegoitteni parista. Moni blogi jäi ilman ansaittua huomiota. Siksi ajattelin tälläkin kertaa nimetä muutaman uuden blogin, vaikkakin seitsemän joukkoon eivät vieläkään mahdu mukaan kaikki huomionarvoiset blogit.

Pinea kirjoittaa ja varsinkin kuvittaa, paitsi jo mainitsemaani blogia sekä keittiöblogia, joka on jo kerran Suomesta saanut ansaitun tunnustuksen, myös kolmatta blogia, joka pyörii kasvimaailman ympärillä ja on siksi minulle erityisen mieleinen. Sen löytää nimellä Juolavehnän seassa.

Samoin Sirokko kirjoittaa ja kuvittaa blogia oman kotimaansa kasveista Kukasta kukkaan-blogissa.

Ella Bella on samoin yksi meistä etelä-ranskalaisista suomalaisbloggaajista, joka kertoo tosi kivasti elämästään Marseillessa ja vähän muuallakin blogissaan Ella Bella Ranskassa.

Vähän pohjoisemmassa, Lyonin seudulla, bloggaa Blondi patonkimaassa.

Seuraavaksi haluan palauttaa häneltä saamani maininnan Simpukalle, joka seikkailee Vierailla poluilla.

Memmu taas kirjoittaa elämästään ranskalaisella Karibialla, Martiniquella blogissa Uusi osoite Fort de France.

And last but not least Sari blogaa jossain Pariisin suunnalla elämästään ja käsitöistään Rajamäen Rykmentissä.

Ja sitten ne seitsemän asiaa minusta. Mieluiten kai jotain, jota lukijat eivät välttämättä vielä tiedä....

Tänä päivänä olen asunut yli puolet elämästäni Ranskassa.

Olen anglofiili enkä oikein osaa selittää, miksi asun Ranskassa enkä Englannissa.

Televisiossa pidän enemmän brittisarjoista kuin amerikkalaisista. Niitä ikävä kyllä näkee tosi vähän täällä ja lisäksi niiden katseleminen on turhauttavaa, koska en voi nähdä niitä englanniksi.

Olen kirjainrakastajien sukua, mutta en häpeäkseni oikeastaan lue muuta kuin fakkikirjallisuutta minusta kiinnostavista aiheista (kasveista!) ja joskus jonkin yleisemmän, kuten elämänkertoja. Tällä hetkellä on menossa Mary S. Lovellin the Mitford Girls.

Joskus, ihan ylimääräisenä namupalana, luen tai katselen elokuvana fantasiaa; mutta se on suuri salaisuus, eihän sellaista voi tunnustaa (ennen Mitford Girlsiä luin viimeisimmän Artemis Fowlin, aina yhtä kutkuttava).

Olen ihan kaupunkilaistyttö, toisen polven pääkaupunkilainen, josta yht'äkkiä paljastui maajussi. Viitisen vuotta sitten koin jonkinlaisen neljänkympin kriisin ja muutin elämänpiirini ja työsarkani kokonaan.

Luonto ja ympäristö ovat jo kauan olleet tärkeitä minulle - asuessani Suomessa muutaman vuoden tyttäreni ollessa pieni, olin mukana Vihreiden toiminnassa, toimin mm. Heidi Hautalan presidenttikampanjassa - mutta vasta viime vuosina tajusin haluavani työskennellä ulkoilmassa ja kasvien kanssa. Tällä hetkellä on meneillään uusi luku siinäkin, yritän pystyttää oman orgaanisen taimitarhani.

lauantai 21. elokuuta 2010

POSTCARDS FROM VERSAILLES

Versailles'n katedraali


Kuvien lataaminen blogiin ei onnistunut eilen, joten tässä jälkikäteen vähän Pariisin-matkani satoa, vaikkakin muualta kuin Pariisista. Tein päivämatkan Versailles'hin, en niinkään linnaa ihastellakseni, vaan nähdäkseni viimein paikan, josta olin paljon lukenut: le Potager du Roy eli kuninkaan kasvimaan. Se oli aiemmin osa linnan puistoa, mutta nykyään aita erottaa ne ja sinne täytyy kävellä kiepin kautta. Sisäänkäynti on Versailles'n katedraalin edessä, joten samalla tulee katseltua vähän kaupunkia.

Potager du Roy on myös puutarhaoppilaitos


Kuninkaan kasvimaa on jaettu useisiin, muurien ympäröimiin palstoihin. Keskellä on iso, neliöihin jaettu kasvimaa.


Sisäänpääsymaksu ei ole ihan ilmainen, mutta kaikille, jotka pitävät puutarhoista, paikka on rahan arvoinen. Keskellä on ranskalaiseen, laatikkomaiseen tyyliin istutettu puutarha, jossa kukat ja vihannekset on iloisesti sekaisin. Kivoin paikka oli puutarhuriopiskelijoiden omat palstat, joissa erilaiset ideat kilpailivat keskenään. Suurin osa paikasta on omistettu hedelmäpuiden erilaisille viljelytavoille ja eri hedelmälajikkeille. Ilmeisesti hedelmien paljous ruokapöydillä oli kuninkaan rikkauden vertauskuva.


Opiskelijat ovat ideoineen puutarhapalstansa kierrätystavaroilla




Tuulivoimainen linnunpelätin


Portti josta kuningas saapui linnansa puutarhasta tarkastamaan vihannespalstansa


Hedelmäpuita viljeltiin monenlaisilla tavoilla

POSTCARDS FROM VERSAILLES


Château de Versailles



Versailles'ssa kun olin, piti loppupäivästä käydä vielä kävelemässä linnan puistossa. Vinkki: puistoon on ilmainen sisäänpääsy, paitsi viikonloppuisin, kun upeat vesilaitteet pannaan päälle. Puisto on niin valtava, että yksinään siellä kävelisi koko päivän, varsinkin jos haluaa katsastaa Marie Antoinetten maatalon. Pieni juna, joka kiertää puistoa, on hyvä idea, se säästää vähän aikaa ja jalkoja. En ennättänyt kovinkaan pitkälle, näpsäsin pari kuvaa julkisivusta ja Appelsiinipuutarhasta ennen kun kuukahdin.

L'Orangerie

torstai 19. elokuuta 2010

PARIS BY NIGHT


Pyramide du Louvre

Pitkästä aikaa olin eilen illalla katselemassa Pariisia yövalaistuksessa. Onhan se mukavampaa näin kesällä kuin talven viimassa. Ja kannattaa katsella. Varsinkin Eiffel-torni kimaltavine valoineen on hieno elämys, vaikka olisikin sen jo useamman kerran nähnyt päivänvalossa. Kuvani epäonnistuivat täysin, joten tässä näkymä Louvren sisäpihalta.

Kaikella on kuitenkin loppunsa ja sitten pitää ajatella kotiin menemistä. Esikaupunkeihin pääsy voi joskus olla monimutkaista. Kun pääsimme metrolinjamme päätepysäkille, huomasimme, ettei jatkobussi enää kulkenut. Niin sitten miettimään muita mahdollisuuksia,  mutta nopeasti tulimme siihen tulokseen, että tunnemme seutua niin huonosti, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin löytää taksi. Joka löytyikin erittäin nopeasti, onneksi. Osoitteen ilmoittaessani taksikuski tuskaili, ettei tunne esikaupunkeja ja miten hän  nyt mokoman osoitteen löytää. Minä siihen, että teillä ei sitten ole navigaattoria? Löytyihän sellainen ja sen avulla pääsimme nopeasti ja mukavasti perille. On se vaan niin vaikeaa tottua noihin uusiin teknologioihin...

keskiviikko 18. elokuuta 2010

TAKAISIN PARIISISSA

Foire du Trône, le jardin des Tuileries


Taas muutama päivä Pariisissa ja rakkaan ystävän hoivissa. Toivottavasti jää aikaa vierailla muutamissa kaupungin ihanista puistoista. Eilen kävelin katselemassa ihmisvilinää Pariisin huvipuistossa, joka on taas majoittunut joksikin aikaa Tuileriesin puistoon, siihen ihan Louvren viereen. Ja vietin tuhottomasti aikaa ja jätin vähän turhan paljon rahaa Rue de Rivolilla olevaan englantilaiseen kirjakauppaan.

Minkähän takia vanhetessa alkavat kaikki tekniset laitteet pelottaa? Olenhan minä ennenkin käyttänyt digitaalisia kameroita. Mutta kun vaihdoin kameran suurempaan ja kehittyneempään versioon, joka vaatii kuvien käsittelyä, koska ne muuten ovat liian painavia näihin nettihommiin, ne tuppaavat jäädä uinumaan muistikortille.

Nyt on jo kertynyt aika paljon kuvia, joita olisi kiva ladata tännekin; olisi vielä aikaa niiden käsittelyyn ja sorteeraamiseen. Ehkäpä ensi viikolla...

Siihen asti, mukavaa loppukesää itse kullekin, missä lienettekin. Täällä Pariisissa ovat lämpötilat olleet hieman alhaisemmat kuin meillä etelässä ja sadettakin olemme saaneet niskaamme. Siis ei vielä paljon kuvia. Sitä paitsi vielä tämän matkan ajan turvaudun vain vanhaan taskukameraani tai, kuten yllä, puhelimeen. Upeat kuvat saavat odottaa vielä vähän aikaa. Sen sijaan saan nämä nettiin paljon pikaisemmin.