Täällä etelässä on noussut kova mistral-tuuli. Leivänhakumatkalla aamulla kuulin rouvien päivittelevän tuulen jatkumista useampaa päivää. "Ovat unohtaneet sulkea oven tuolla ylhäällä", sanoi toinen heistä.
Nyt on kiire laittaa Pariisin-matkan sato ja muita kerääntyneitä kuvia näkyville, aiheet sen kun kasaantuvat. Olin Pariisissa vain muutaman päivän ja vain kahtena niistä saatoin hommata ihan omiani. Se, joka sai yliannostuksen kasvien kuvia edellisistä viesteistä, voi saman tien lopettaa lukemisen.
Jos sitä en ennen tiennyt, huomasin muuttuneeni pesunkestäväksi maalaiseksi: suurkaupungissakin hakeuduin heti paikalla luonnon keskelle. Viimeisen päiväni Pariisissa vietin Kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes. Se sijaitsee Seinen vasemmalla rannnalla, lähellä Arabialaisen maailman insituuttia ja Pariisin suuri Moskeija on heti sen takana. Puistossa on kasvien lisäksi Luonnontieteellinen museo, Geologinen museo ja eläintarha. Kesäloma-aikaan puistossa vilisi lapsiperheitä ja kesäleiriläisiä ja väkeä veti vielä lisää museossa oleva dinosaurus-näyttely, aina varma hitti lasten keskuudessa.
La Grande Mosquée de Paris
Minua veti kuitenkin eniten puoleensa vasta uudestaan avatut Suuret kasvihuoneet, Grandes Serres. Niiden paikalla oli kasvihuone jo vuonna 1714, jolloin rakennettiin ensimmäinen suojaamaan Aurinkokuninkaan lahjaksi saamaa kallisarvoista kahvipensasta. Ensimmäiset kasvihuoneet ovat kuitenkin tuhoutuneet ja paikalla nyt olevat kaksi vanhinta ovat peräisin vuosilta 1834 ja 1836. Niiden vieressä oleva suurempi kasvihuone on vuodelta 1936.
Kasvihuoneiden suojissa olevassa näyttelyssä on neljä osiota, sademetsä, erämaa, esihistoriallisen ajan kasvillisuus ja Uuden Kaledonian kasvillisuus. Kasvien esillepano on dramaattinen ja tietoja annetaan kaikilla mahdollsisilla moderneilla keinoilla, valokuvin, videoin, liikeherkin puhelaittein jne. Kuten Luonnontieteellisen museon johtaja, Bertrand-Pierre Galey sanoo: "elävä museo kansalaisille".
Varsinkin Uuden Kaledonian omaperäinen kasvillisuus on tosi mielenkiintoinen kokemus.
Muutenkin puutarha on vierailun arvoinen, jos on kasveista kiinnostunut. Siellä on esillä tuhansia eri lajeja, harvinaisen hyvin merkittyinä. Alppipuutarha on parhaimpia osioita, siellä kasvatetaan eri vuoristoalueiden kasveja ja voi vain ihmetellä puutarhurien taituruutta saada niin erilaisissa olosuhteissa eläviä kasveja asumaan vierekkäin.
Jäin pitkäksi aikaa katselemaan puutarhureiden hommia, rikkaruohojen kitkeminen penkeistä näytti niin tutulta puuhalta - ihan tuli ikävä tuota töissä niin pitkäpiimäiseltä tuntunutta touhua...
Vihreä ruusu!
Suurin osa puutarhasta on vapaasti katseltavissa. Kasvihuoneisiin ja eri museoihin on pääsymaksu. Lisää tietoja (ikävä kyllä vain ranskaksi) ja ihania kuvia löytyy osoitteesta http://www.jardindesplantes.net/
Pieni ruokailukaverini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti