lauantai 31. lokakuuta 2009

TOINEN SILMÄYS TYÖELÄMÄÄNI

Kuten jo kerroin, ilma on ollut todella hyvä tähän asti. Se tekee päivätyöstäni ulkoilmassa mukavaa, mutta luonto ei ehkä ole yhtä tyytyväinen kuin puutarhurilaumamme. Se ei näytä oikein tietävän, onko kevät vai syksy. Jotkut kasvit ovat alkaneet uudelleen kukkimaan ja työntämään versoa. Mikä voi käydä niille kalliiksi, kun pakkanen iskee.

Syksy on kuitenkin hiipinyt paikalle ja maalannut luonnon loistavilla väreillään. Se tekee työnteosta tässä ympäristössä ihanaa.

Jotta kaikki ei näyttäisi liian ihanalta, on kuulemma olemassa sanonta, joka toteaa, että jos lokakuu on erityisen kaunis, marraskuu on varmasti erityisen kamala. Minkä voimme todeta hyvin pian !

EMMAUS

Eilen oli kulunut kuusikymmentä vuotta siitä, kun l’Abbé Pierre perusti ensimmäisen Emmaus-yhteisön Pariisin lähistölle. Sattuneesta syystä olen viime vuosina seurannut läheltä yhden Emmaus-yhteisön elämää, joten en voinut sivuuttaa tätä juhlapäivää ilman kommentttia.
L’Abbé Pierre, joka kuoli tammikuussa 2007, on yksi Ranskan rakastetuimmista henkilöistä ja hänen elämäntyönsä on laajentunut sekä toimintamuodoiltaan että kansainvälisesti. « Ikävä » kyllä, järjestö toimii edelleen voimallisesti, sillä asuntopula ja köyhyys ovat vain kasvaneet viime vuosina Ranskassa.

Vuonna 1949, jolloin asuntopula oli huutava ongelma Ranskassa, l’Abbé Pierre perusti ensimmäisen yhteisön asunnoksi kadulla oleville. Vaikka hän olikin katolinen pappi, Emmaus on uskonnoton järjestö, joka vastaanottaa kaikki tarvitsevat ikään, uskontoon ja taustaan katsomatta : "servir premier le plus souffrant", auttaa ensiksi eniten kärsivää.

Emmaus rahoittaa työnsä ottamalla vastaan, korjaamalla ja myymällä lahjoitettuja tavaroita. Toisin kuin Suomessa, jossa toimii vain kauppa, Ranskassa Emmaus -liikkeen perustana ovat asuinyhteisöt, joissa tehdään työtä, asutaan yhdessä ja huolehditaan toinen toisista. Sen on tarkoitus auttaa uuden elämän alkuun opettamalla tai muistuttamalla uudelleen mieleen työn tekoa, asumista oikean katon alla, yhteiselämän perussääntöjä jne. Onko lähelläsi Emmaus-liike auttaaksesi sinäkin huonompiosaisia? Mietittäväksi Emmauksen uusin johtoajatus: Ne pas subir, toujours agir, älä lannistu, toimi.

torstai 29. lokakuuta 2009

Ranskalainen identiteetti

















Tänään halusin jakaa kanssanne pienen tuokiokuvan elämästäni. Kuten jotkut tietävät, teen päivätyöni vihannesviljelmällä. Kaikki tuotanto on luomua, mikä tarkoittaa käytännössä vanhojen hyvien menetelmien käyttöönottoa uudelleen : me kuokimme, raastamme rikkaruohot käsin ja muutenkin käytämme enemmän ruumiinvoimaa kuin ihmeaineita.

Päivän lopussa olemme kaikki enemmän tai vähemmän väsyneitä, kunkin peruskunon mukaan. Täytyy tunnustaa, että oma kuntoni oli aika kehno ennen töiden alkamista, nykyään, muutaman kuukauden kuokittuani, jaksan jo paljon paremmin.

Tänään oli minulla naurussa pitelemistä istuessani iltapäivällä pikkubussissa, joka kuljettaa meidät takaisin pelloilta puutarhan päämajaan. Arvaatteko, mikä on mielipuheenaihe väsyneiden, mutta tyytyväisten työmyyrien keskuudessa ? Kun Ranskassa ollaan, se on tietysti ruoka. Partasuut puutarhurit vaihtavat mieliruokaohjeitaan samalla kun rullaavat sätkää. Voitteko kuvitella suomalaisia työmiehiä istumassa bussissa ja keskustelemassa ruuasta ja keittotaidosta ?

Herkuttelu ja hyvän ruuan arvostus, se on todellista ranskalaisuutta. Ehkä minun pitäisi kirjoittaa ja kertoa tämä ministeri Bessonille, joka juuri aloitti keskustelun ranskalaisesta identiteetistä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

LE TEMPS

Ranskankielessä sana temps tarkoittaa kahta asiaa : aikaa ja säätä. Nous avons assez de temps terkoittaa, että aikaa on riittävästi. Il fait beau temps taas tarkoittaa, että ilma on kaunis.
Mitä ilmaan tulee, pitkän, kauniin ja kuuman syksyn jälkeen, jota täällä kutsutaan kanadalaisittain intiaanikesäksi, talvi tupsahti yllättäen niskaamme. Kovan tuulen myötä lämpötila tipahti tuntuvasti ja vaikka tuuli takaa aurinkoa taivaan täydeltä, se tekee ulkoilusta haastavaa ja ilmanalasta kolean.

Etelä-Ranskassa yleisin tuuli on nimeltään mistral. Se puhaltaa Rhône-joen laaksoa alaspäin tuoden pohjoisen kylmempää ilmaa mukanaan. Vanha kansa väittää yleisesti, että se tuulee aina kolme päivää kerrallaan, siis kolme, kuusi tai yhdeksän päivää, mutten kyllä ole koskaan tullut laskeneeksi ; toivon vaan aina, että se nopeasti loppuisi. Mistral tekee ihmisistä kärttyisiä ja kuljettaa roskia ympäriinsä, riipustaen muovisäkkejä ja paperinauhoja puihin ja aitoihin.

Aika taas on minulla ollut kortilla viime aikoina. Työn, perhehuolien ja muun viranomaiskirjeenvaihdon paineessa ei minulle ole juurikaan jäänyt energiaa kirjoittaa blogia, vaikka aiheita olisi ollut pilvin pimein. Viime aikoina on kuvienkin ottaminen jäänyt vähälle, usein olen unohtanut koko kameran kotiin. Puhelimella otetut kuvat taas harvoin täyttävät matalimmatkaan laatuvaatimukseni.

Olen myös miettinyt tämän blogin tarkoitusta. Olen tullut vaiheeseen, jossa tuntuu olevan aika kehittää blogiani hieman eteenpäin. Alun perin halusin vain dokumentoida elämääni etelä-Ranskassa, mutta tuskin se kovin montaa kiinnostaa. Nyt haluaisin kirjoittaa vähän yleisemmistäkin asioista, koskien Ranskaa ja elämää ranskalaisittain yleisesti ja tietysti aina kaikkesta siitä, mitä voi nähdä ja kokea omalla kulmallani Ranskaa ja niillä alueilla, joissa eniten liikun. Toivon sen vastaavan enemmän niiden satunnaisten lukijoiden, jotka blogiini eksyvät, odotuksia. Mitä taas tulee vanhoihin ja uudempiin ystäviini, jotka ovat seuranneet blogiani enemmän henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, toivottavasti muutos ei heitä liikaa häiritse. Jos heistä joku kaipaa henkilökohtaisempia uutisiani, olen keksinyt siihenkin oivan keinon : olen luonut Facebook-profiilin, josta kaikki minut tuntevat voivat minut löytää.