Tänään halusin jakaa kanssanne pienen tuokiokuvan elämästäni. Kuten jotkut tietävät, teen päivätyöni vihannesviljelmällä. Kaikki tuotanto on luomua, mikä tarkoittaa käytännössä vanhojen hyvien menetelmien käyttöönottoa uudelleen : me kuokimme, raastamme rikkaruohot käsin ja muutenkin käytämme enemmän ruumiinvoimaa kuin ihmeaineita.
Päivän lopussa olemme kaikki enemmän tai vähemmän väsyneitä, kunkin peruskunon mukaan. Täytyy tunnustaa, että oma kuntoni oli aika kehno ennen töiden alkamista, nykyään, muutaman kuukauden kuokittuani, jaksan jo paljon paremmin.
Tänään oli minulla naurussa pitelemistä istuessani iltapäivällä pikkubussissa, joka kuljettaa meidät takaisin pelloilta puutarhan päämajaan. Arvaatteko, mikä on mielipuheenaihe väsyneiden, mutta tyytyväisten työmyyrien keskuudessa ? Kun Ranskassa ollaan, se on tietysti ruoka. Partasuut puutarhurit vaihtavat mieliruokaohjeitaan samalla kun rullaavat sätkää. Voitteko kuvitella suomalaisia työmiehiä istumassa bussissa ja keskustelemassa ruuasta ja keittotaidosta ?
Herkuttelu ja hyvän ruuan arvostus, se on todellista ranskalaisuutta. Ehkä minun pitäisi kirjoittaa ja kertoa tämä ministeri Bessonille, joka juuri aloitti keskustelun ranskalaisesta identiteetistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti