torstai 6. lokakuuta 2011

TISLAUS

Jos olette käyneet lukemassa toisessa blogissani Deborah Lawrensonin vieraskirjoituksen, olette nähneet, miten ennen laventelia tislattiin. Tänään (eilen, mitä kello on?) kävimme katsomassa läheisellä tilalla "modernimpaa" tislauslaitteistoa, Rosanin kylän tienoilla Drômessa. Tila tuottaa itse monia eri eteerisiä öljyjä ja kukkavesiä, luonnosta kerätyistä tai tilalla tuotetuista kasveista.


Itse asiassa tämänkin tilan tislauslaitteisto oli erittäin käsityöläismainen ja jopa söpö rautakukkineen. Kaikki oli käsin tehtyä kierrätysmateriaaleista. Tilalla on kaksi eri tislauslaitetta, toinen kuparia, toinen ruostumatonta terästä.


Mutta sitten kävimme paikallisen osuuskunnan tislaamolla. Siellä tislataan lähinnä laventelia ja jonkin verran salviaa, eniten paikkakunnalla tuotettuja kasveja. Mittasuhteet siellä olivat aivan toiset.


Opin myös, että leikattu laventeli saatetaan laittaa suoraan pelloilla liikkuviin tislausvaunuihin, jotka sitten kuljetetaan tislaamolle ja laventeli tislataan suoraan vaunuissa.


Joka tapauksessa tislauksen perusperiaate on, että tislattava materiaali laitetaan kuumennettavaan veteen ja johdetaan sitten siansaparomaisen putken sisällä jäähdyttimen läpi. Eteerinen öljy kerääntyy pinnalle ja alle jää kukkavesi, jotka voidaan täten erottaa toisistaan eri astioihin.


Vaunut sisältä.


Tislaushattu, joka sulkee vaunut. Siitä putki kulkee jäähdyttimeen ja eteerinen öljy ja kukkavesi valuvat jäähdyttimen sisällä siansaparoa pitkin odottaviin astioihin.