Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Ja stressi joululomasta. Matkaan pitäisi päästä, mutta lennot takkuilevat Europassa edelleen, saas kattoo, mitä matkastani tulee. Muutama lisäkuva Pariisista ja sikäläisestä jouluhuumasta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paris. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paris. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
JOULUKALENTERI XXII
lauantai 18. joulukuuta 2010
TAIDENAUTINTOJA
Vaikka minulla onkin kiintopiste Pariisissa, sinne töiden perässä muuttanut paras ystävättäreni ja osa hänen perheestään ja aina Pariisissa käydessäni ainakin näen heitä, jos en suoranaisesti asu kotonansa, on minulle tärkein syy Pariisiin asti raahautumiselle aina jokin näyttely. Se on perimmäinen kimmoke, joka saa minut näkemään sinne matkustamisen vaivan, taas kerran. Kaikki muu, kaupungissa asuvien tai siellä käymässä olevien ystävien tapaaminen, nähtävyyksien katselu, ostokset tai passin haku (nykyään passin voi järjestää enää Suurlähetystö, joten uuden passin saa vain pääkaupungissa käymällä) ovat vain lisäbonusta.
Calude Monet (kuva via nndb.com)
Tälläkin kertaa ensimmäinen sytyke lähteä matkaan oli Claude Monet'n suurnäyttely Grand Palais'ssa. Matkasta tulikin oikeat Monet -orgiat. Siksi heti ensimmäisenä päivänäni Pariisissa palelin urheasti kaksi tuntia kylmässä päästäkseni tutustumaan näyttelyyn. Se oli laaja ja kattava näytös hänen työstään nuoruusvuosista viimeisiin tauluihin. Näyttely oli tietysti tupaten täynnä ja sain venytellä kaulaani monessakin kohtaa nähdäkseni taulut ihmisvilinältä.
Itse asiassa parhaimmaksi nautinnoksi muodostuikin Musée Marmottan Monet, jonne en ollut koskaan aiemmin osannut mennä. Museolla on suurin olemassa oleva kokoelma Monet'n töitä, koska se on saanut kaksi suurta lahjoitusta, maalarin lääkärin ja mesenaatin perillisiltä ja maalarin omalta pojalta. Museo onkin kieltäytynyt antamasta taulujaan, joiden joukossa kuuluisa Impression, soleil levant, josta impressionismi sai nimensä, lainaksi näyttelyyn, peläten menettävänsä kilpailuetunsa, kun kaikki Monet -fanit tulvivat suurnäyttelyyn.
Museossa olikin mukavan rauhallista ja tarpeeksi tilaa ihailla tauluja, jostain ulkomaalaisesta koululuokasta huolimatta. Se oli todella hyvä lisä suurnäyttelylle. Itse asiassa taisin pitää sen Monet -näyttelystä enemmän. Suuri osa museon tauluista on Monet'n Givernyn -kodin ajalta. Givernyssä Monet maalasi ennen kaikkea puutarhansa kukkia ja lummelampea. Miettiessäni, mikä minua niin viehättää juuri Monet'n töissä, tulin siihen tulokseen, että se on varmaankin ns. déformation professionnelle, ammattilähtöinen vääntymä. Puutarhurina olen erittäin herkkä hänen kuvilleen, joista näkyy todellinen puutarhurin rakkaus ympäristöönsä.
Lopetin Monet -elämykseni Orangerien museoon Tuileries -puiston kupeessa. Siellä näkee Monet'n lahjan Ranskan tasavallalle: valtavat Nymphéas -taulut. Kahden ovaalin salin seinille on kiinnitetty molempiin neljä isoa taulua, usean pienemmän yhdistelmiä, jotka täyttävät koko tilan.Orangeriessa on aina jonkin verran väkeä, muttei sielläkään Grand Palais'n tungosta. Rauhaisassa tilassa voin keskittyä lummelampien sinivihreään ilmapiiriin.
En oikein käsitä turisteja, joiden ainoa into on ottaa itsestään kuvia taulujen taustaa vasten. Ja sitten taas vilkkaasti eteenpäin. Onko matka kasa postikortteja vai elämyksiä? Hauskin esimerkki mielestäni oli se aasialainen, joka juoksi hätäisesti huoneesta toiseen ja otti systemaattisesti kuvia kaikista tauluista, päästä päähän. Ehkä hän ajatteli kasata ne jollain tietokone -ohjelmalla panoraamakuviksi kotonaan. Mutta miksei mieluummin sittenkin tunne elämystä livenä taulujen edessä, sen sijaan, että yrittää säilöä sen mukaansa kotiinviemisiksi ja kokea elämys tietokoneensa näytön ääressä.
Täytyy kyllä myöntää, että nuorempana itsekin tehtailin matkailuelämyksiä liukuhihnalla. Aina oli kiire eteenpäin, seuraavaan nähtävyyteen, seuraavaan museoon, seuraavan taulun eteen. Ehkä se on vanhenemista, että oppii ottamaan rauhallisemmin ja nauttimaan hetkestä. Avaa itsensä elämykselle eikä enää vain kasaa valokuvia varastoon. Istun salin keskellä olevalle penkille ja katselen hajamielisesti taulua edessäni. Kun olen tarpeeksi rento, tuntuu siltä, että sukellan taulun sinisen pinnan alla, veden viileyteen, lumpeiden sekaan.
Tällä kertaa minulla oli niin paljon aikaa Pariisissa, että näiden pääkohteiden lisäksi ennätin käydä myös Guimet -museossa, Basquiat'n näyttelyssä ja David Hockneyn iPadille tekemien töiden näyttelyssä. Lisäksi mahtui mukaan yksi rauhallinen koti-ilta, jolloin voimme jutella ystäväni kanssa rauhassa, yksi japanilainen ravintola-ilta ja ilo tavata opiskeluaikainen ystävä, sekä romanttinen pasta -illallinen Seilorin kanssa, joka tuli perässäni yhdeksi yöksi ja päiväksi työmatkalle ville lumières'iin, valon kaupunkiin. Todella hyvä ja täyteen pakattu nelipäiväinen, jonka jalkani vieläkin muistavat.
perjantai 17. joulukuuta 2010
JOULUKALENTERI 17
Pariisilaiskuvia
Anteeksi vielä kerran, etten saanut kuvaa ylös toissapäiväiseen luukkuun. Tässä vähän lisää Pariisi-aiheisia kuvia. Pääsimme Pariisista pakoon ennen lumen tuloa, mutta paluumatka sujui hitaasti lumisateen takia. Olimme lopulta pedissä yli kahden tunnin viivästyksellä, yhden jälkeen yöllä haettuamme karvaisen vauvamme hoitopaikastaan.
Viimeisenä päivänä Pariisissa minulla oli aikaa vain kuljeskella rauhallisesti 16. kaupunginosassa ja pitkin Seinen vartta. Kamera oli taas ladattu, mutta kuvia ei kertynyt paljoa harmaan ja sateisen ilman takia.
Olin menossa tänne...
Jean-Michel Basquiat Pariisin kaupungin modernin taiteen museossa
...mutta matkalla satuin Musée Guimet'n eteen ja kävelin sisään. En muista, olinkohan koskaan siellä käynytkään. Kiva kokoelma aasialaista taidetta. Jostain syystä tällä kertaa katselin ennen kaikkea posliineja.
Kiinalainen vaasi, tällainen olisi kiva kotonakin!
Olisikohan tämä japanilainen ruuan säilytysastia bento boxien esiaste?
Ehdin myös testata molemmat kahvilat Palais de Tokyossa.
Kahvilat ylipäätään Pariisissa ovat hauska vierailukohde. Niiden asiakaskunta on niin vaihtelevaista paikan mukaan. Palais de Tokyon puolella kahvila on betoninen, moderni ja taiteellinen. Päidemme yllä kierteli kapseleita muoviputkissa. Asiakkaat olivat nuorehkoja, taiteellisia tyyppejä. Ruoka oli kasvispainotteista ja herkullista, muttei liian kallista.
Modernin taiteen museon puolella hinnat olivat korkeammat, kakkuvalikoima suurempi ja asiakkaat vanhempia ja konservatiivisemmin pukeutuneita. Kaupungilla kahviloista näkee niin hintatason kuin kaupunginosankin. Toiset ovat snobeja, asiakkaat kalliisti puettuja ja teekupponen (silti sitä samaa teetä) kalliimpi. Toisissa asiakkaat ovat keskivertokansalaisten ja -turistien näköisiä ja vaikka hinnat Pariisissa ovat aina kalliita, saa niistä teetä vähän ystävällisimmin hinnoin. Kuten Ranskassa aina, ovat kahviloiden terassit tai ikkunat mukava paikka katsella katuelämää ja kaupunkilaisten rientoja. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää, että Pariisissa kaikilla on kiire, tottunut kun olen eteläiseen elämänmenoon.
Loppuun pieni sitaatti suoraan kirjasta, jota parhaillaan luen (Nicolas Woodsworth: Seeking Provence): "On the Cours Mirabeau fashionable Aix either sits at café tables and negligently watches the crowds pass by, or strolls blithely along eyeing the talkers at the tables. -- Swanning about has a long and distinguished history in Aix-en-Provence." (anteeksi, en jaksa nyt kääntää tätä). Mitä tähän lisätä...
tiistai 14. joulukuuta 2010
JOULUKALENTERI 14
Kamerastani tietysti lopahti akku yrittäessäni ladata Pariisin-kuviani, joten ei kuvia kylmästä Pariisista. Joka tapauksessa lunta ei vielä ole näkynyt. Viiltävää tuulta taas, jota sain kestää kaksi tuntia tänä aamuna jonottaessani Monet-näyttelyyn, ei voi kuvata. Tietää, että on talvi. Lohdutukseksi kuva tältä kesältä valaistusta Louvren Pyramidista.
maanantai 13. joulukuuta 2010
JOULUKALENTERI 13
Tänään lähden pikku matkalle ja sen kunniaksi kuva matkani päämääräästä, Pariisista. Toivottavasti saan nyt "talvisempia" kuvia joulukalenteriin, lupaavat lunta sinne pohjoiseen taas keskiviikkona.
Tänä aamuna aamutelevisiossa hauska ja ärsyttävä William Lemergie, ohjelman tuottaja ja juontaja, pilkkasi melko avoimesti hallitusta, joka aikaisemmin viikolla väitti, ettei MétéoFrance, kansallinen säätiedotuslaitos, ollut ilmoittanut tarpeeksi selkeästi lumen tulon suuruudesta pääkaupunkiseudulla. Tätä on tarjottu selitykseksi sille uskomattomalle sekasotkulle ja kaaokselle, joka syntyi pääkaupunkiseudulla ja vähän muuallakin lumen tupruttaessa viime viikolla. Siksi Lemergie varoitti kaikissa väleissä "päättäjiämme" ja tärkeitä henkilöitä lumiennustuksesta.
Saadaan nähdä, miten omat matkasuunnitelmani toteutuvat ja kuinka monta senttiä sitä valkoista ainetta saadaan. Tapaan sanoa, että jos pitäisin lumesta, asuisin Suomessa. Tietysti luminen Pariisi on romanttinen näky, kunhan ei vaan ole liian kylmä. Lisää säätietoja jatkossa ja huomiseen, toivottavasti!
maanantai 30. elokuuta 2010
POSTCARDS FROM PARIS
Täällä etelässä on noussut kova mistral-tuuli. Leivänhakumatkalla aamulla kuulin rouvien päivittelevän tuulen jatkumista useampaa päivää. "Ovat unohtaneet sulkea oven tuolla ylhäällä", sanoi toinen heistä.
Nyt on kiire laittaa Pariisin-matkan sato ja muita kerääntyneitä kuvia näkyville, aiheet sen kun kasaantuvat. Olin Pariisissa vain muutaman päivän ja vain kahtena niistä saatoin hommata ihan omiani. Se, joka sai yliannostuksen kasvien kuvia edellisistä viesteistä, voi saman tien lopettaa lukemisen.
Jos sitä en ennen tiennyt, huomasin muuttuneeni pesunkestäväksi maalaiseksi: suurkaupungissakin hakeuduin heti paikalla luonnon keskelle. Viimeisen päiväni Pariisissa vietin Kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes. Se sijaitsee Seinen vasemmalla rannnalla, lähellä Arabialaisen maailman insituuttia ja Pariisin suuri Moskeija on heti sen takana. Puistossa on kasvien lisäksi Luonnontieteellinen museo, Geologinen museo ja eläintarha. Kesäloma-aikaan puistossa vilisi lapsiperheitä ja kesäleiriläisiä ja väkeä veti vielä lisää museossa oleva dinosaurus-näyttely, aina varma hitti lasten keskuudessa.
La Grande Mosquée de Paris
Minua veti kuitenkin eniten puoleensa vasta uudestaan avatut Suuret kasvihuoneet, Grandes Serres. Niiden paikalla oli kasvihuone jo vuonna 1714, jolloin rakennettiin ensimmäinen suojaamaan Aurinkokuninkaan lahjaksi saamaa kallisarvoista kahvipensasta. Ensimmäiset kasvihuoneet ovat kuitenkin tuhoutuneet ja paikalla nyt olevat kaksi vanhinta ovat peräisin vuosilta 1834 ja 1836. Niiden vieressä oleva suurempi kasvihuone on vuodelta 1936.
Kasvihuoneiden suojissa olevassa näyttelyssä on neljä osiota, sademetsä, erämaa, esihistoriallisen ajan kasvillisuus ja Uuden Kaledonian kasvillisuus. Kasvien esillepano on dramaattinen ja tietoja annetaan kaikilla mahdollsisilla moderneilla keinoilla, valokuvin, videoin, liikeherkin puhelaittein jne. Kuten Luonnontieteellisen museon johtaja, Bertrand-Pierre Galey sanoo: "elävä museo kansalaisille".
Varsinkin Uuden Kaledonian omaperäinen kasvillisuus on tosi mielenkiintoinen kokemus.
Muutenkin puutarha on vierailun arvoinen, jos on kasveista kiinnostunut. Siellä on esillä tuhansia eri lajeja, harvinaisen hyvin merkittyinä. Alppipuutarha on parhaimpia osioita, siellä kasvatetaan eri vuoristoalueiden kasveja ja voi vain ihmetellä puutarhurien taituruutta saada niin erilaisissa olosuhteissa eläviä kasveja asumaan vierekkäin.
Jäin pitkäksi aikaa katselemaan puutarhureiden hommia, rikkaruohojen kitkeminen penkeistä näytti niin tutulta puuhalta - ihan tuli ikävä tuota töissä niin pitkäpiimäiseltä tuntunutta touhua...
Vihreä ruusu!
Suurin osa puutarhasta on vapaasti katseltavissa. Kasvihuoneisiin ja eri museoihin on pääsymaksu. Lisää tietoja (ikävä kyllä vain ranskaksi) ja ihania kuvia löytyy osoitteesta http://www.jardindesplantes.net/
Pieni ruokailukaverini
torstai 19. elokuuta 2010
PARIS BY NIGHT
Pyramide du Louvre
Pitkästä aikaa olin eilen illalla katselemassa Pariisia yövalaistuksessa. Onhan se mukavampaa näin kesällä kuin talven viimassa. Ja kannattaa katsella. Varsinkin Eiffel-torni kimaltavine valoineen on hieno elämys, vaikka olisikin sen jo useamman kerran nähnyt päivänvalossa. Kuvani epäonnistuivat täysin, joten tässä näkymä Louvren sisäpihalta.
Kaikella on kuitenkin loppunsa ja sitten pitää ajatella kotiin menemistä. Esikaupunkeihin pääsy voi joskus olla monimutkaista. Kun pääsimme metrolinjamme päätepysäkille, huomasimme, ettei jatkobussi enää kulkenut. Niin sitten miettimään muita mahdollisuuksia, mutta nopeasti tulimme siihen tulokseen, että tunnemme seutua niin huonosti, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin löytää taksi. Joka löytyikin erittäin nopeasti, onneksi. Osoitteen ilmoittaessani taksikuski tuskaili, ettei tunne esikaupunkeja ja miten hän nyt mokoman osoitteen löytää. Minä siihen, että teillä ei sitten ole navigaattoria? Löytyihän sellainen ja sen avulla pääsimme nopeasti ja mukavasti perille. On se vaan niin vaikeaa tottua noihin uusiin teknologioihin...
keskiviikko 18. elokuuta 2010
TAKAISIN PARIISISSA
Foire du Trône, le jardin des Tuileries
Taas muutama päivä Pariisissa ja rakkaan ystävän hoivissa. Toivottavasti jää aikaa vierailla muutamissa kaupungin ihanista puistoista. Eilen kävelin katselemassa ihmisvilinää Pariisin huvipuistossa, joka on taas majoittunut joksikin aikaa Tuileriesin puistoon, siihen ihan Louvren viereen. Ja vietin tuhottomasti aikaa ja jätin vähän turhan paljon rahaa Rue de Rivolilla olevaan englantilaiseen kirjakauppaan.
Minkähän takia vanhetessa alkavat kaikki tekniset laitteet pelottaa? Olenhan minä ennenkin käyttänyt digitaalisia kameroita. Mutta kun vaihdoin kameran suurempaan ja kehittyneempään versioon, joka vaatii kuvien käsittelyä, koska ne muuten ovat liian painavia näihin nettihommiin, ne tuppaavat jäädä uinumaan muistikortille.
Nyt on jo kertynyt aika paljon kuvia, joita olisi kiva ladata tännekin; olisi vielä aikaa niiden käsittelyyn ja sorteeraamiseen. Ehkäpä ensi viikolla...
Siihen asti, mukavaa loppukesää itse kullekin, missä lienettekin. Täällä Pariisissa ovat lämpötilat olleet hieman alhaisemmat kuin meillä etelässä ja sadettakin olemme saaneet niskaamme. Siis ei vielä paljon kuvia. Sitä paitsi vielä tämän matkan ajan turvaudun vain vanhaan taskukameraani tai, kuten yllä, puhelimeen. Upeat kuvat saavat odottaa vielä vähän aikaa. Sen sijaan saan nämä nettiin paljon pikaisemmin.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
tiistai 22. kesäkuuta 2010
maanantai 21. kesäkuuta 2010
POSTCARDS FROM PARIS
Pariisissa ... näin tämän upean näyttelyn.
ps. Yves Saint Laurentin retrospektiivinen näyttely elokuun 29. päivään asti, Petit Palais, Pariisi.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
perjantai 18. kesäkuuta 2010
POSTCARDS FROM PARIS
Charles de Gaulle
Kesäkuun 18. päivä 1940 kenraali Charles de Gaulle piti BBC:ssä perustavanlaatuisen puheen, kutsuen ranskalaisia vastarintaan saksalaista valloittajaa vastaan. Se oli lannistuneessa Ranskassa kuin sähkösokki. Tänään, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Ranska juhlii tuota puhetta, kesäkuun 18. päivän kutsua, ranskaksi Appel du 18 Juin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)