torstai 6. lokakuuta 2011

TISLAUS

Jos olette käyneet lukemassa toisessa blogissani Deborah Lawrensonin vieraskirjoituksen, olette nähneet, miten ennen laventelia tislattiin. Tänään (eilen, mitä kello on?) kävimme katsomassa läheisellä tilalla "modernimpaa" tislauslaitteistoa, Rosanin kylän tienoilla Drômessa. Tila tuottaa itse monia eri eteerisiä öljyjä ja kukkavesiä, luonnosta kerätyistä tai tilalla tuotetuista kasveista.


Itse asiassa tämänkin tilan tislauslaitteisto oli erittäin käsityöläismainen ja jopa söpö rautakukkineen. Kaikki oli käsin tehtyä kierrätysmateriaaleista. Tilalla on kaksi eri tislauslaitetta, toinen kuparia, toinen ruostumatonta terästä.


Mutta sitten kävimme paikallisen osuuskunnan tislaamolla. Siellä tislataan lähinnä laventelia ja jonkin verran salviaa, eniten paikkakunnalla tuotettuja kasveja. Mittasuhteet siellä olivat aivan toiset.


Opin myös, että leikattu laventeli saatetaan laittaa suoraan pelloilla liikkuviin tislausvaunuihin, jotka sitten kuljetetaan tislaamolle ja laventeli tislataan suoraan vaunuissa.


Joka tapauksessa tislauksen perusperiaate on, että tislattava materiaali laitetaan kuumennettavaan veteen ja johdetaan sitten siansaparomaisen putken sisällä jäähdyttimen läpi. Eteerinen öljy kerääntyy pinnalle ja alle jää kukkavesi, jotka voidaan täten erottaa toisistaan eri astioihin.


Vaunut sisältä.


Tislaushattu, joka sulkee vaunut. Siitä putki kulkee jäähdyttimeen ja eteerinen öljy ja kukkavesi valuvat jäähdyttimen sisällä siansaparoa pitkin odottaviin astioihin.

perjantai 30. syyskuuta 2011

ARVONTA


Käykää ottamassa osaa elämäni ensimmäiseen blogiarvontaan englantilaisella sivullani! Jättäkää kommenttina adjektiivi, joka mielestänne parhaiten kuvailee Provencea ja voittakaa kirjapalkinto.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

SE ON VIRALLISESTI SYKSY

Ranskassa on kalenteriin kirjattu päivät, jolloin vuodenajat vaihtuvat, vaikkakin sää harvoin tottelee tätä virallista järjestelyä. Pari päivää sitten alkoi kalenterin mukaan syksy ja ovathan ilmat tietysti vähän viilenneet, mutta iltapäivät voivat edelleen olla kuumia ja alkava viikko on kuulemma edelleen kaunis.


Lauantaina olimme käymässä Rivièresin kylässä, josta tässä pari hätäistä puhelinkuvaa. Rivières sijaitsee Gardin maakunnan pohjoisosassa, lähellä Barjacin kaupunkia ja Sevennien vuoriston etelärinteiden lähellä. Kylä oli söpö, pieni ja lauantai-iltapäiväksi todella hiljainen. Muutama talo näkyi olevan myynnissä. Muutama kylän keskustan taloista oli vielä suljettu ja huonokuntoinen, mutta monet oli jo kauniisti kunostettu. Itse asiassa olimme paikalla katsastaaksemme erään maapalasen. Siitä ehkä joskus kuvia, jos projekti konkretisoituu.

Hyvin tyypillistä Cévennesien arkkitehtuuria, harmaata kiveä. Tuo torni oli minusta hauska.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

TAAS ON SE AIKA VUODESTA...

jolloin ilmassa leijuu, kollegan sanoja mukaillen, sellainen ”dagen efter” -tuoksu. Teillä matelee traktoreita peräkärryineen, täynnä tämän vuoden rypäleitä. Tai tyhjiä, kotimatkalla viinikellareista. Isoilla tiloilla on yleensä oma ”kellari”, cave, jossa viinit valmistetaan, mutta monen tilan rypäleet matkaavat osuuskunnan, coopérative, viinikellariin. Juuri sellainen on maatalouskouluni takana ja usein ulos astuessa vastaan tulee käyvien rypäleiden imelähkö tuoksu.

Helycrusum stoeca

Ja mitä sitten olen hommaillut, kun en edes ennätä blogia päivittää? Kuvia on tullut otettua paljon, mutta niiden läpi käyminen tuottaa vaikeuksia. En ole keväästä ehtinyt löhötä yhtään, työharjoittelut ja koulutyö ovat vuorotelleet tiukkaan tahtiin. Koulutunteja riittää vielä kuukauden verran, mutta olen jo etsiskellyt työpaikkaa täyttämään talven tyhjiä tunteja, vaikka koulutöitäkin on rästissä melkoisesti odottamassa syksyn hämäriä aikoja.

Centaurea cyanus
Tätä kirjoittaessa katselen samalla uusintoja kesällä pyörineestä tositelevisio -sarjasta, L'Amour est dans le pré, joka on ranskalainen toisinto Suomessakin pyörineestä Maajussille morsian -ohjelmasta. Se kertoo maanviljelijöiden miehen tai vaimon-etsinnästä. Se vetoaa minuun maaseutuläheisyydellään ja näyttää pikakuvia eri puolilta Ranskaa. Mikä on mukavaa television Pariisi -keskeisyyden keskellä, vaikkakin tuo kuva on vähän liiankin idyllinen. Itse en ole puolison etsinnästä kiinnostunut, mutta viljelyyn rythymiseni lähestyessä on kiva katsella kuvia toisten maatiloista, kylläkin täysin erilaisista kuin mitä itselleni toivon.

 Verbascum thapsus

Minulla on juuri maatilkun etsiminen täysillä käynnissä, koska ilman tietoa palstasta on lopputyön kirjoittaminen vaikeaa. Toivottavasti minulla on pian mukavia uutisia kertoa. Sitä odotellessa muutamia pikasilmäyksiä menneeseen kauteen.

Salvia-pelto maatilavierailulla


Ihania traktoreita biologisen maanviljelyn messuilla Valencen lähistöllä syyskuun alussa.


Olin kahteen kertaan harjoittelussa myös pienellä yrttitarhalla ja se oli minusta todella mukavaa hommaa.
Kävimme myös kerran harjoitteluohjaajani kanssa keskiviikkoisilla markkinoilla Uzèsissä ja sain myytyä yli neljän sadan edestä kasveja. Ihmeellisen moni turistikin osti muistoksi provencelaisen kasvin.

Alambic, tislauslaite ruusuveden tislaukseen Uzèsin markkinoilla.


Kauniin syksyn jälkeen eilen ja tänään sataa. Tietysti viikonloppuna, kun lopultakin olisi aikaa käydä koiraa kävelyttämässä. Onneksi olemme koulun kanssa olleet tällä viikolla kahdella koko päivän kasvitieteellisillä kävelyretkellä ja torstaina otin Ninankin mukaan. Luulen, että Nina luuli meidän olevan metsästämässä, metsästyskoira kun on, ja se yritti parhaansa mukaan etsiä meille riistaa, mutta meitä kiinnostivat vain kasvit.


keskiviikko 31. elokuuta 2011

VIERASKIRJOITUS


Tiedotusluontoisesti, englanninkielisessä blogissani on elämäni ensimmäinen vieraskirjoitus, josta olen hurjan iloinen. Odotellessanne, että saan kuviani järjestykseen, käykää vilkaisemassa, mitä Deborah Lawrenson kertoo tosi Provence-keskeisestä aiheesta, laventelipelloista.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

SYKSY ON TÄÄLLÄ

- ei vaiskaan. Päivälämpötilat nousevat vielä yli kolmenkymmenen viiden ja aurinko helottaa. Mutta, jos menette markettiin, näette jo koulutarvikkeiden isot vuoret ja syysvaatteiden rivit odottamassa. Kuka haluaa ostaa talvivaatteita, kun ulkona aurinko paahtaa ja helle tukahduttaa?


Kouluhan alkaa täällä vasta kuun lopussa. Elokuun viimeisen puoliskon lomalaiset ovat juuri saapuneet etelään. Silti, kesä on mennyt ohi nopeaa vauhtia ja päässäni alan jo olla valmis uuteen kauteen. Nyt on meneillään pieni hengitystauko ja sitten on edessä viimeinen rutistus koulussa.



Kesäni on kulunut lähinnä harjoittelussa eri peloilla ja perjantaina heitin hyvästit viimeiselle harjoittelupaikalle ja harjoittelulle yleensä. Ensi kerralla olen pelloilla ensi vuonna ja toivottavasti jo omilla viljelyksilläni. Tähän väliin voisinkin laittaa muutaman kuvan harjoittelupaikastani.


Jardin de Mazet on tunnetun yrttituntijan, Marie d'Hennezelin kotitila Sevennien etelärinteillä, lähellä Anduzen kaupunkia. Maatilalla on viljelysten lisäksi luontopolku, jolla voi tutustua Sevennien luontoon ja maisemaan sopiviin terassiviljelmiin, viljeltyihin yrtteihin ja yrttikuivaamoon. Polku päättyy tietysti kaupalle, josta voi ostaa tilan yrtiteetä ja juomia.




Meitä oli kuusi työntekijää, kaksi täysaikaista, kaksi osa-aikaista, yksi kesätyöntekijä ja minä. Siellä me huhkimme kukkapelloilla ja poltimme olkapäämme.





maanantai 18. heinäkuuta 2011

JÄLKIMAININKEJA

Edelliseen postaukseen oli Paskeriville jättänyt hyvän kommentin, josta sain ajatuksen lisäkirjoitukseen.

Tosiaankin, kansallispäivän juhlinta sai tänä vuonna osakseen kovasanaistakin kritiikkiä. Asiasta syntyi sitäkin suurempi haloo, koska kritiikkiä esitti  vihreän puolueen vasta valittu presidenttiehdokas ja ensimmäiseltä kansalaisuudeltaan norjalainen Eva Joly. Pasifistisen maailmankatsomuksensa nojalla hän arvosteli kansallispäivän viettoa sotilasparaatin merkeissä.

Tietysti asia herätti suurta huomiota juuri seuraavien presidentinvaalien läheisyyden vuoksi. Poliittista peliähän nämä tällaiset lausahdukset suurimmaksi osaksi ovatkin. Ja vastapuoli sai heti aiheen kommentoida kritiikkiä muistuttamalla, että sen lausuja oli varmaan vielä vähän pihalla ranskalaisista tavoista ja kulttuurista. Mistä sitten saivat taas opposition edustajat tuulta purjeisiinsa, protestoimalla moista vierasmaalaisuusvastaisuutta ja kansalaisuuden väärin ymmärtämistä vastaan. jne.

Totta on, että sotilasparaati on yksi Ranskan kansallispäivän suuria ohjelmanumeroita. Mutta liittyyhän siihen paljon muutakin, jokaiselle kansalaiselle avoimia konsertteja, tanssiaisia ja ilotulituksia. Suosituimmat noista tanssiaisista ovat perinteisesti palokuntien järjestämät. Juhlinnasta on siis elitistisyys kaukana, se on päin vastoin kaikkien ranskalaisten juhla.

Sotilasparaati tapahtuu vain Pariisin keskustassa, vaikkakin sitä saa/joutuu seuraamaan melkein kaikilta kanavilta. Se on se pönkkö tilaisuus, nyt kun presidentin puutarhajuhlatkin on lopetettu, johon pääsevät vain harvat ja valitut, niinikään valitun diktaattorijoukkion seurassa. Oikeasti kylläkin sen kansan, jonka toimeenpanevaa vallankumousta kansallispäivä on juhlivinaan (englanniksi sanotaankin Bastille Day), sydän sykkii muualla.

torstai 14. heinäkuuta 2011

14 JUILLET

HYVÄÄ KANSALLISPÄIVÄÄ RANSKASTA!


Heinäkuun neljästoista on tietysti Ranskan kansallispäivä. Monessa kylässä ja kaupungissa on juhlittu jo eilen illalla, jotta juhlijat voisivat tänään, vapaapäivänä, levätä. Meilläkin Ribautessa näkyi pieni ilotulitus taivaalla, mutta koska saavuin myöhään illalla ja väsyneenä Nyonsista, emme liikkuneet minnekään.

Nyonsissa meillä oli eilen vielä viimeinen kurssipäivä ennen uutta, pidempää työharjoittelujaksoa ja parin viikon lomaa elokuun lopussa. Joten seuraavan kerran näen kurssitovereita vasta syyskuun alussa ja oleskelen muutenkin hyvin vähän siellä. Parempi jättää paikka turisteille, jotka ovat täyttäneet kaupungin kadut.

Yritän jossain välissä jaksaa jakaa niitä luvattuja kevään kurssikuvia täällä, mutta koska seuraava työharjoitteluni tapahtuu itse asiassa Suomessa (!!), laitan seuraavaksi enemmän kuvia toiseen blogiini.

Hyvää kesää kaikille!

(kuva on Pariisin Grande Palais'n lasikupoli)

tiistai 28. kesäkuuta 2011

ELONMERKKI

Yleisön pyynnöstä... pikainen elonmerkki, odotellessa vähän parempaa aikaa laittaa sfääriin kuvia, joita kertyy kaiken aikaa.

Kesäinen salaattini herätti ihmetystä naamakirjan puolella, joten laitan tännekin kuvan tämän hetken nautinnostani.


Oman kasvimaan salaatin ja aromaattisten yrttien lisäksi kukkia: tällä kertaa oranssin punainen capucine eli koristekrassi ja sininen  bourrache eli purasruoho.

Olen kuullut Suomessakin villikasvien käyttämisen olevan muodikasta. Täällä Ranskassa se on todella vahva trendi, kirjoja ja kursseja ilmestyy jatkuvasti. Meilläkin oli ilo saada kurssitusta aiheesta ja se oli todella mielenkiintoinen kokemus. Kunhan löydän kuvani aiheesta, yritän muistaa laittaa tännekin.

Mutta villisalaatit ovat parhaimmillaan keväällä, kun ne ovat nuoria, myöhemmin ne ovat nopeasti liian katkeria. Joten, keväisin herkuttelen villisalaatilla ja näin kesäisin on ihanaa saada itse kasvattamaansa salaattia suoraan takapihalta.

Pilkistys sinne takapihalle tämän harvinaisen värisen salkoruusun takaa. Osa kasvimaasta on vielä tyhjänä, koska mietin, mikä kestäisi keksikesäistä matkaamme. Varsinkin, koska tällä hetkellä on todella kuivaa. Jos emme löydä kastelijaa, taitaa puutarhamme olla muisto vaan palatessamme Suomen suvesta.


Ja lopuksi fleurs de courgette eli kesäkurpitsan kukkia. Niistä paistetaan ihania munkkeja. Nämä kukat ovat torilta, koska en löytänyt oman puutarhan kukkia koneeltani, vielä. Kuvasta näette, että niistäkin saisi 20 senttiä kappaleelta... hyvä tuotantoidea? 


Hyvää kesää kaikille lukijoilleni ja pikaisiin kuulumisiin!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

UUTISIA

Aika on kulunut kuin siivillä ja olen ollut poissa blogosfääreistä aivan uskomattoman kauan ! Koulutukseni ja muut elämän pienet ja isot asiat ovat syöneet aikani ja voimani totaalisesti. Mutta kevät saapuu, aurinko lämmittää ja antaa energiaa ja – siitepölyallergia käy päälle !


Kevään hyviä puolia ovat loistavat ilmat ja luonnon ihanuus. Täällä etelä-Ranskassa kevät on aivan kaikkein paras ajankohta, lämmin vaan ei liian kuuma, ihmisiä ei vielä ole liikaa, mutta kaikenlaista kuitenkin sattuu ja tapahtuu jokaisessa kylässä, luonto on kukkeimmillaan ennen kuin kesän kuumuus kulottaa kaiken. Jokaisesta kolosta pursuaa vehreyttä ja kukkasia.


Mutta huono puoli toisaan on minua riivaava heinänuha. Kevät on ollut tänä vuonna aikainen ja harvinaisen lämmin ja nuha alkoi jo helmikuun paikkeilla. Ilmeisesti minusta on ajan mittaan tullut allerginen myös sypressille, joka on ensimmäinen pölyttäjä täällä päin. Enkä ole vielä tarpeeksi pitkällä opinnoissani luottaakseni luonnollisiin vaihtoehtoihin allergian hoidossa, joten nieleskelen edelleen antihistamiinipillereitä. Ja niillä on taipumus nukuttaa minua.


Ei kuitenkaan ole aika nukkua, talviunet ovat takana. Jos en naputa koneella kaikenlaisia kouluhommia tai ole työharjoittelussa, möyrin maata pienellä palstallamme. Yleensä sillä lailla menevät viikonloput mukavasti, koska työharjoittelun jälkeen olen viikolla liian poikki ruvetakseni vielä kotona puutarhahommiin. Olemme kuitenkin saaneet ison viuhkan eri lajeja istutettua pläntillemme.


Meillä oli onnea puutarhamme kanssa, siellä oli jo paljon koristekasveja istutettuna, joten ei ole tarvinnut paljon miettiä sen kaunistamista. Puutarhan siivousta tietysti riittää kesät, talvet, mutta koko kevään puutarha on ihastuttanut meitä ihanilla ylläreillä. Varsinkin pidän suurista iiris-istutuksista ja kukkivista ruusupensaista.


Ja mansikoita tulee aika kivasti joka paikkaan levinneistä mansikkatupsuista.

 
Suomesta on kevään mittaan tullut hyviä ja huonoja uutisia. Tyttäreni, jonka piti tulla isolle viihdealan yritykselle töihin Pariisiin, oli loppujen lopuksi saanut uuden viestin, jossa ilmoitettiin, ettei häntä tarvitakaan - käsittämätöntä soutamista ja huopaamista muka menestyvältä puljulta. Mutta hän löysi sittemmin hyvän paikan Helsingistä. Joten tänä kesänä en matkustakaan Pariisiin vaan Suomeen! Ihanaa päästä Suomen kesään, viime kesänä en päässyt nauttimaan loistavista kesäilmoista. Toivottavasti tänäkin vuonna ilmat suosivat Suomea. Siitä on aikaa, kun olen ollut Suomessa kesällä, odotan kuumeisesti sinne pääsyä.
 

Ja koska tänään on Suomessa äitienpäivä, pienet äitienpäiväruusut kaikille äideille ja varsinkin omalleni.


maanantai 7. maaliskuuta 2011

KEVÄTTÄ ILMASSA

Kevät alkoi sitten tänään. Toki ilmat ovat pikkuhiljaa lämmenneet meillä päin mukaviin lukemiin iltapäivien auringossa, mutta juuri tänään asiasta tuli virallinen. Olin tämänviikkoisen oliivikurssini kanssa koko iltapäivän kestäneellä kävely- ja luentoretkellä Nyonsin oliivipolulla ja käytin siinä kolmessa tunnissa kaksi paketillista nenäliinoja: heinänuha iski.

Samalla harmittelin, että ehdin valita oliivipuun kuukauden puuksi jo viime syksyllä, koska se olisi muuten itseoikeutettu maaliskuun puu, pyöriihän opintoni ja ajatukseni sen ympärillä koko tämän viikon. Lisää oppimaani ja kuulemaani oliiveista ja oliivipuusta, kunhan olen löytänyt antihistamiinitabletteja.



keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

MAALISKUUN UNELMANÄYTTELY

Näitä näyttelyitä, joihin haluaisin päästä, taitaa kertyä tänä keväänä monta, koska en opintojeni takia pääse matkustelemaan minnekään. Tässä kuussa pari sanaa Quai Branlyn museossa Pariisissa parhaillaan olevasta näyttelystä: L'Orient des femmes vu par Christian Lacroix eli Naisten Lähi-Itä Christian Lacroix'n silmin.

Source: Musée de Quai Branly

Christian Lacroix oli juhlittu muotisuunnittelija, couturier eli haute couture -huippumuodin suunnittelija, kunnes hänen muotitalonsa meni konkurssiin pari vuotta sitten. Jo ennen tuota surullista juttua hän oli kiinnostunut  näyttelyiden scenografiasta, esillepanosta. Vuonna 2008 hän pani näytteille omat aarteensa Arlesin museosta, missä saattoi verrata häneen vaikuttaneita taideteoksia hänen omaan tuotantoonsa. Nyt kun hänellä on aikaa, näyttää hän suuntautuvan enemmänkin näyttelyiden tuotantoon ja teatteripukujen suunnitteluun.

Quai Branly on Pariisin uusimpia museoita. Sen lykkäsi alulle entinen presidentti Jacques Chirac. Se sai osakseen suuren osan entisen Musée de l'Hommen kokoelmista, mutta esillepano ja asenne näihin vanhoihin kokoelmiin on täysin uusi. Quai Branly pyrkii vakituisella kokoelmallaan ja vaihtuvilla näyttelyillä valottamaan ns. alkuperäiskulttuureita, mutta modernilla tavalla. 

Tämä uusi näyttely kertoo Lähi-idän naisten upeista, käsintehdyistä mekoista. Itämaiset vaatteet ja koruompelut ovat olleetkin yksi Christian Lacroix'n vaatteiden vaikutteista. Hän on halunnut näyttää näiden vaatteiden koko värikylläisen kirjon ja kumota ennakko-odotuksiamme lähi-idän naisten vaatteista.   

L'Orient des femmes vu par Christian Lacroix, Quai Branly, 08.02. -15.05.2011

Näyttelyn nettisivut: Musée de Quai Branly

tiistai 22. helmikuuta 2011

HELMIKUUN UNELMANÄYTTELY

Nyt täytyy aloittaa uusi sarja, "näyttelyjä, jotka haluaisin nähdä, mutta kun en vaan voi". Maailma on täynnä ihania näyttelyitä, lähempänä ja kauempana, joihin olisi hurmaavaa päästä, mutta kun ei ehdi, ei rahat riitä, ei koulu halua päästää. Samalla tietysti vierailisin maissa ja kaupungeissa, joista monessa en ole koskaan käynyt.

Ensimmäisenä unelmissani on matka Välimeren maahan, jossa en ole koskaan käynyt, mutta joka väikkyy värikylläisenä mielikuvituksessan. Marokko ja varsinkin Marrakech on ollut monien taiteilijoiden ja muiden hippien mielikaupunkeja.Sen kuuluisista riadeista saattaa lukea jatkuvasti kaikista sisustus- ja matkalehdistä.
 
( Source: Fondation Pierre Bergé - Yves Saint Laurent )

Nyt olisi tilaisuus vierailla siellä ja samalla katsastaa iki-ihanan Yves Saint Laurentin näyttely - olette varmaan jo uumoilleet, että olen fanittanut häntä koko ikäni. Marrakech oli hänen oasiksensa kovassa muotimaailmassa. Siellä hän saattoi levätä, nauttia elämästä, mikä oli niin vaikeaa tuolle ikuiselle angstiselle hermorauniolle.

Jardin Majorelle oli Yves Saint Laurentin ja hänen pitkäaikaisen partnerinsa Pierre Bergén viimeinen talo Marrakechissa. Talon puutarhan oli suunnitellut kuvataiteilija Jacques Majorelle; Pierre ja Yves pelastivat sen raunioitumiselta.

Yves Saint Laurent sanoi aina, että Marokko vaikutti suuresti hänen työhönsä, sen värit, muodot, naisten aistillisuus ja sulous. Paikka muistutti häntä varmaan myös lapsuudestaan, jonka hän vietti naapurissa, Algerian Oranissa.

Näyttely Yves Saint Laurent et le Maroc, Jardin Majorelle, Marrakech, 27.11.2010 - 18.03.2011. Koska en sinne pääse, minun täytyy varmaan tyytyä näyttelyn innoittamaan kirjaan, jonka Pierre Bergé on itse kirjoittanut hänen ja Yvesin elämästä Marrakechissa,
"Album souvenirs Yves Saint Laurent. Une passion marocaine".

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

ANDUZE


Aurinkoinen aamupäivä Anduzessa. Kävimme paikallisella kirpparilla, kuten kymmenet muutkin, jotka aamun kauneus oli viekoitellut liikekannalle.

Täytyy lähteä keväämmällä ottamaan kunnon kuvia kaupungista. Toivottavasti kaupungin keskustassa olleet isot korjaustyöt ovat loppu ennen turistikauden alkua.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

CREST


Opintokäyntimme jälkeen pysähdyimme pizzalle läheiseen Crest'in kaupunkiin. Kaupunki on pieni, sievä ja sen vanha kaupunki historiallisen mielenkiintoisen näköinen. Näin talvisin se nukkuu kuitenkin talviunta. Note to self: vierailtava uudelleen keväällä.

Turistiloukun tapaan kaupungissa oli pieniä, nättejä kauppoja. Ostin taidekäsityökaupasta huovutettuja kukkasia koristellakseni niillä myssyni, hattuni tai huivini.

KOULUNPENKILLÄ



Vähän lisää koulujutustelua. Puolitoista kuukautta mennyt, seitsemän jäljellä.


Joko ehdin valittaa tarpeeksi opiskelijatovereitteni käytöksestä? Kun vanhuus ei tule yksin en enää näe ja kuule kuten ennen, joten olen vastoin aikaisempia tapojani oppinut istumaan aivan luokan edessä nähdäkseni ja kuullakseni jotain kollegoitteni hölistessä taustalla. En tiedä, olenko ehkä liian pinko, mutta minusta alkeellisin kohteliaisuus opettajia ja varsinkin ulkopuolisia luennoitsijoita kohtaan olisi yrittää edes näyttää siltä, että kuuntelee hänen sanomaansa, vaikka kuinka nukuttaisi. Mikä muuten on vaikeampaa edessä kuin takana istuen; muiden selän takana voi huomaamattomammin torkahtaa. Eihän kaikki aiheet voi kiinnosta kaikkia ja jotkus eivät ketään. Sitä paitsi puhujissakin on enemmän ja vähemmän karismaattisia.


Vaikka olemmekin jo istuneet kuusi viikkoa koulun penkeillä, monesti tuntuu niin minusta kuin opiskelijatovereistani, ettei koulutus ole oikein kunnolla alkanut. Meillä on ollut kaikenlaisia opintosuunnitelman mukaisia kursseja, muttei paljoakaan läheisesti aiheeseemme ja omiin kiinnostuksenkohteisiimme liittyviä tunteja.


Tietysti sopimusoikeus tai seutupolitiikka ovat tärkeitä, mutta ei jaksa kiinnostaa porukkaa, joka odottaa kiihkeästi kasvien kasvatuksen ja käytön oppitunteja. Toisia mekaniikka kiehtoo, minua taas ei. Aikomuksenani ei ole heti ensimmäiseksi mennä ostamaan traktoria. Mutta opintosuunnitelma on tietysti kahlattava lävitse, kiinnosti tai ei.


Onneksi luokan henki on hyvä, huolimatta tuosta tuntikäyttäytymisestä. Onhan meillä kaikilla suurin piirtein samanlaiset päämäärät. Ja erilaisuudet taas antavat aiheita vain mielenkiintoisiin keskusteluihin.



Nyt kun meitä on yli kolmekymmentä opiskelijaa, kolmessa ryhmässä, tiivistyy "henki" tietysti tosi pahasti tunneilla, joilla olemme kaikki yht'aikaa. Meitä tulevia maanviljelijäkokelaita on kahdessa ryhmässä, toiset aloittivat jo syksyllä, me taas tammikuussa. Ja kolme viikkoa sitten joukkoomme liittyi vielä ryhmä, jolla oli niin hyvät perustiedot, että heidän opintosuunnitelmansa on kevennetty, keskittyen juuri kasveihin ja niiden kasvatukseen. Meillä on välillä tunteja toisen ja välillä taas toisen ryhmän kanssa. Opettaja, joka on vastuussa lukujärjestyksistämme, repii joskus hiuksiaan saadakseen kolmen ryhmän tunnit sopeutumaan toisiinsa. Varsinkin silloin, kun joku opettaja tai luennoitsija ei voikaan tulla sovitusti koululle.


Vierailut ovat herättäneet meissä ristiriitaisia tunnelmia. Ulos ja maatiloille on kiva päästä ja käytännön työhön mukava tutustua, mutta meistä olemme nähneet esimerkkeinä tiloja, jotka eivät lainkaan edusta sitä, mitä itse ajamme takaa.



Jättitiloilla on riveissä mahtavia kokoelmia maatalouskoneita, valtavia traktoreita ja peltoja on kymmeniä hehtaareita. Harvalla meistä on mahdollisuutta moiseen, sellaiset tilat täytyy yleensä periä, ei sellaisia ole enää kenelläkään varaa ostaa.

Kuvissa olemme tutustumassa yli tunnin päässä koulusta sijaitsevaan suureen tilaan, jossa viljan lisäksi kasvatetaan korianteria, sitruunamelissaa ja basilikaa pakastamista ja suurtalouskeittiöitä varten. Ja tietysti perinteisellä, ei orgaanisella mallilla.



PS. Minulla on jatkuvasti vaikeuksia laittaa kuvia blogiin, joudun jokaisen kuvan välissä julkaisemaan blogin voidakseni laittaa toisen kuvan. Ja lisäksi blogger on ryhtynyt järjestelemään itsekseen kuvia ja kappaleita, miten huvittaa. Onko teillä muilla bloggaajilla tällaisia ongelmia?