KOULUNPENKILLÄ

Vähän lisää koulujutustelua. Puolitoista kuukautta mennyt, seitsemän jäljellä.

Joko ehdin valittaa tarpeeksi opiskelijatovereitteni käytöksestä? Kun vanhuus ei tule yksin en enää näe ja kuule kuten ennen, joten olen vastoin aikaisempia tapojani oppinut istumaan aivan luokan edessä nähdäkseni ja kuullakseni jotain kollegoitteni hölistessä taustalla. En tiedä, olenko ehkä liian pinko, mutta minusta alkeellisin kohteliaisuus opettajia ja varsinkin ulkopuolisia luennoitsijoita kohtaan olisi yrittää edes näyttää siltä, että kuuntelee hänen sanomaansa, vaikka kuinka nukuttaisi. Mikä muuten on vaikeampaa edessä kuin takana istuen; muiden selän takana voi huomaamattomammin torkahtaa. Eihän kaikki aiheet voi kiinnosta kaikkia ja jotkus eivät ketään. Sitä paitsi puhujissakin on enemmän ja vähemmän karismaattisia.

Vaikka olemmekin jo istuneet kuusi viikkoa koulun penkeillä, monesti tuntuu niin minusta kuin opiskelijatovereistani, ettei koulutus ole oikein kunnolla alkanut. Meillä on ollut kaikenlaisia opintosuunnitelman mukaisia kursseja, muttei paljoakaan läheisesti aiheeseemme ja omiin kiinnostuksenkohteisiimme liittyviä tunteja.

Tietysti sopimusoikeus tai seutupolitiikka ovat tärkeitä, mutta ei jaksa kiinnostaa porukkaa, joka odottaa kiihkeästi kasvien kasvatuksen ja käytön oppitunteja. Toisia mekaniikka kiehtoo, minua taas ei. Aikomuksenani ei ole heti ensimmäiseksi mennä ostamaan traktoria. Mutta opintosuunnitelma on tietysti kahlattava lävitse, kiinnosti tai ei.

Onneksi luokan henki on hyvä, huolimatta tuosta tuntikäyttäytymisestä. Onhan meillä kaikilla suurin piirtein samanlaiset päämäärät. Ja erilaisuudet taas antavat aiheita vain mielenkiintoisiin keskusteluihin.

Nyt kun meitä on yli kolmekymmentä opiskelijaa, kolmessa ryhmässä, tiivistyy "henki" tietysti tosi pahasti tunneilla, joilla olemme kaikki yht'aikaa. Meitä tulevia maanviljelijäkokelaita on kahdessa ryhmässä, toiset aloittivat jo syksyllä, me taas tammikuussa. Ja kolme viikkoa sitten joukkoomme liittyi vielä ryhmä, jolla oli niin hyvät perustiedot, että heidän opintosuunnitelmansa on kevennetty, keskittyen juuri kasveihin ja niiden kasvatukseen. Meillä on välillä tunteja toisen ja välillä taas toisen ryhmän kanssa. Opettaja, joka on vastuussa lukujärjestyksistämme, repii joskus hiuksiaan saadakseen kolmen ryhmän tunnit sopeutumaan toisiinsa. Varsinkin silloin, kun joku opettaja tai luennoitsija ei voikaan tulla sovitusti koululle.

Vierailut ovat herättäneet meissä ristiriitaisia tunnelmia. Ulos ja maatiloille on kiva päästä ja käytännön työhön mukava tutustua, mutta meistä olemme nähneet esimerkkeinä tiloja, jotka eivät lainkaan edusta sitä, mitä itse ajamme takaa.

Jättitiloilla on riveissä mahtavia kokoelmia maatalouskoneita, valtavia traktoreita ja peltoja on kymmeniä hehtaareita. Harvalla meistä on mahdollisuutta moiseen, sellaiset tilat täytyy yleensä periä, ei sellaisia ole enää kenelläkään varaa ostaa.

Kuvissa olemme tutustumassa yli tunnin päässä koulusta sijaitsevaan suureen tilaan, jossa viljan lisäksi kasvatetaan korianteria, sitruunamelissaa ja basilikaa pakastamista ja suurtalouskeittiöitä varten. Ja tietysti perinteisellä, ei orgaanisella mallilla.

PS. Minulla on jatkuvasti vaikeuksia laittaa kuvia blogiin, joudun jokaisen kuvan välissä julkaisemaan blogin voidakseni laittaa toisen kuvan. Ja lisäksi blogger on ryhtynyt järjestelemään itsekseen kuvia ja kappaleita, miten huvittaa. Onko teillä muilla bloggaajilla tällaisia ongelmia?