lauantai 26. kesäkuuta 2010

AURINKOINEN PUOLIPÄIVÄ MARSEILLESSA

Kauniina ja kuumana lauantaipäivänä teimme pienen kiepin Marseillehin. Vanha satama oli edelleen paikallaan.





Merivoimat olivat tulleet näyttämään miinalaivaansa, nimeltään Lyre.


Varsinainen syy vierailuumme oli uuden Emmaus-myymälän aukeaminen keskellä Marseilleta, Emmaus en ville.


Musiikkinumero avajaisissa.



Myymälä on avattu entiseen vaatekauppaan, jossa on vanhat puusisustukset ja kyltit edelleen paikallaan, todella charmikas paikka. Väkeä oli aluksi paljon paikalla. Tavaravalikoima oli minusta aika tyylikästä, brocante-tyyliin.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

POSTCARDS FROM PARIS - tällä kertaa viimeinen


Toinen pariisilainen cliché...

VIELÄ VÄHÄN EMMAUKSESTA


Viime sunnuntaina Emmaus järjesti messut Pariisissa. Mukana oli 1700 järjestäjää yli sadasta eri ryhmästä. Myös Helsingin Emmaus näkyi paikalla.


Vierailijoita kävi yli 30 000 ja rahaa kerättiin ihan mukavasti Emmauksen kansainväliseen toimintaan, erityisesti Aasiassa.


Kuten lupasin, laitan tähän vielä ilmoituksen Marseillen keskustassa avattavasta Emmaus-kaupasta. Avajaiset on ensi lauantaina ja kauppa on todella hyvällä paikalla, ihan Centre Boursen lähellä. Siitä vaan ostoksille, Marseillen lähellä asuvat suomalaisetkin!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

POSTCARDS FROM PARIS


Ja yht'äkkiä muistan olevani Pariisissa...

maanantai 21. kesäkuuta 2010

POSTCARDS FROM PARIS


Pariisissa ... näin tämän upean näyttelyn.

ps. Yves Saint Laurentin retrospektiivinen näyttely elokuun 29. päivään asti, Petit Palais, Pariisi.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

POSTCARDS FROM PARIS


makeeta, macarons...

perjantai 18. kesäkuuta 2010

POSTCARDS FROM PARIS


Charles de Gaulle


Kesäkuun 18. päivä 1940 kenraali Charles de Gaulle piti BBC:ssä perustavanlaatuisen puheen, kutsuen ranskalaisia vastarintaan saksalaista valloittajaa vastaan. Se oli lannistuneessa Ranskassa kuin sähkösokki. Tänään, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Ranska juhlii tuota puhetta, kesäkuun 18. päivän kutsua, ranskaksi Appel du 18 Juin.

CLICHE


Eilen lähdin keskipäivän lämmössä torkkuvasta Avignonista luotijunan siivellä, halkoen vihreitä niittyjä ja sumupilviä kohti Pariisia, jossa satoi - mikä cliché!

tiistai 15. kesäkuuta 2010

EMMAUS


Yleisön pyynnöstä ;-) vähän lisää juttua ja kuvia Emmauksesta. Toissasunnuntain myyjäisistä tuli yli 15 000 euroa tuloja Pointe Rougen myymälän korjaamiseksi. Ainakin auto oli paljon tyhjempi paluumatkalla.


Jos jollain lukijalla sattuisi olemaan tarvetta ostoksille Emmauksella, täällä etelä-Ranskassa on useampia myymälöitä, mistä valita. Aixin ja Marseillen välistä löytyy Cabriès, Marseillessa on toinen siis Pointe Rougessa, mutta olen kuullut huhuja ison kaupan avautumisesta jonnekin keskeisemmälle paikalle. Raportoin, jos saan kutsun avajaisiin.

Mitä tulee muihin etelä-Ranskan myymälöihin, löytyy niitä usean kaupungin kupeesta. Arlesin myymälä sijaitsee mukavasti Saintes Mariesen tien alkupäässä, siellä voi pistäytyä vaikka matkalla Camargueen. Muita kauppoja löytyy Nîmesin lähellä, Marguerittesen kauppa- ja teollisuusalueella, Alèsissa, Courthézonissa ja Frontignanissa Sèten lähellä. Sitten on tietysti tuo Rivieran puoli, jota en tunne tarkemmin, ehkä joku sikäläinen voisi kertoa asiasta tarkemmin (katson sinua, Stazzy). Bordeaux'ssakin näkyy netin mukaan olevan myymälä.

Myymälä ei ole kummoinenkaan, vain kaksi varastorakennusta vastakkain,
mutta kuva seinässä on minusta hauska.

Toisin kuin Suomessa, täällä Ranskassa, Emmauksen alkuperämaassa, kauppojen yhteydessä yleensä on myös asumisyhteisö. Kaiken kaikkiaan asuinyhteisöjä on Ranskassa 117, vaikkakin kaikkiin myymälöihin ei liity asuinyhteisöä ja kaikilla asuinyhteisöillä ei ole myymälää. Alunperin Emmaus oli tarkoitettu asuin- ja työpaikaksi asunnottomille miehille. Nopeasti Emmaus alkoi auttaa myös perheitä ja pyörittää nykyään yrityksiä, joiden tarkoitus on auttaa työttömiä työllistymisen alkuun. Pariisin ensimmäisestä yhteisöstä on kasvanut useamman järjestön rypäs.

Avenue Abbé Pierre, joka kulkee Emmauksen vierestä Saintes Maries'n suuntaan.

Pääasiassa Emmaus Ranskassa toimii oman maan köyhyyden parissa, toisin kuin Pohjoismaissa, joissa kaupat rahoittavat kehitysaputoimintaa. Mutta tietysti Ranskassakin on kehitysmaihin kohdistuvaa toimintaa. Lisäksi on olemassa Fondation Abbé Pierre, joka kantaa huolta maan asuinolosuhteista ja asunnottomista.

Ja tästä puheen ollen, missä olen ensi viikonloppuna? Pariisissa, siellä pidetään 11. Salon Emmaüs. Tuotto tukee toimintaa Aasiassa. Kiinnostuneet pariisilaiset sunnuntaina Porte de Versailles'hin!

LISÄÄ KATTOUUTISIA

Tällä kertaa omasta katostamme. Viime viikolla näin, että korjaajat ovat alkaneet työt kujan päisen naapurin katolla. He ovat pystyttäneet rakennustelineet, heittäneet entiset kattotiilet ja peittäneet katon muovilla ja paras onkin, koska täällä sataa.

Saman firman piti tulla korjaamaan oma kattomme, mutta odottelemme edelleen tietoa aikataulusta. Sen sijaan "kesäkatto" terassin päällä kasvaa valtavaa vauhtia, kohta koko terassi on viiniköynnöksen kattama ja olemme mukavasti varjossa kesän kuumimpaan aikaan.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

LA POLITESSE


Aiempi viestini, jossa pohdiskelin sinuttelua ja teitittelyä Ranskanmaalla sai paljon mielenkiintoisia kommentteja. Kuten ajattelinkin (olen ollut niin kauan pois Suomesta, etten enää uskalla kuvitella tuntevani tarkalleen tilannetta) ero on aika iso Pohjoismaiden kaltaisten rennompien yhteiskuntien ja Japanin tai Ranskan kaltaisten muodollisempien maiden välillä.

Osoituksena siitä, että Ranskassakin käytännöt muuttuvat, lehdissä pohditaan usein kielenkäyttöön ja yleisesti kohteliaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Viimeisessä Pélerin-lehdessä julkaistussa kyselyssä ranskalaiset kertovat itse, mitkä elämänarvot ovat heille tärkeimpiä ja mitä he eniten kaipaavat. Ja mikä onkaan asia, jota ranskalaiset arvostavat yli kaiken? Tietysti kohteliaisuus.

Hämmästyttääkö tämä ulkomaalaista? Ranskahan on aina mielletty kohteliaisuuden kotimaaksi. Mutta ovatko ranskalaiset kohteliaita? Ulkomaalainen törmää jatkuvasti niihin kohteliaisuuden muodollisiin puoliin, joita Ranskassa arvostetaan. Paitsi, että ihmisiä teititellään, ei pidä unohtaa kaikkia pikkusanoja, oui, madame; bonjour, monsieur; excusez-moi, mesdames... Näitä muotoja opetetaan lapsille aivan pienestä.

Samalla saatetaan olla, täysin vailla huomiota kanssaihmisiä kohtaan, ihmisiä tuupitaan kuin heitä ei olisi nähtykään, jonoissa etuillaan häpeämättä ja auton ratissa ranskalainen vasta muuttuukin täysin kaistapäiseksi. Toisaalta täyttä piittaamattomuutta kanssaihmisistä huomioi ennen kaikkea kaupungeissa, mitä suuremmissa, sitä räikeämpää huomaavaisuuden puutetta.

Henkilökohtaisesti arvostan enemmän kanssaihmisten huomioimista kuin muodollisia kohteliasuudenosoituksia. Mitä mieltä olette muut ranskalaisten legendaarisesta kohteliaisuudesta? Tai eroavaisuuksista kohteliaisuudessa Ranskan ja Suomen välillä?

perjantai 11. kesäkuuta 2010

KATTO-UUTISIA


Tästä Saintes Maries de la Merin kirkon katosta, josta näytin kuvaa jo muutama päivä sitten, on nyt tullut paikallinen, jos ei jopa kansallinen riitakappale. Kaupunginjohtaja ja kirkon pappi taistelevat tuomioistuimissa katon käyttöoikeudesta.

Tällä hetkellä kaupunki järjestää maksullisia vierailuja katolle. Pappi vaatii koko kirkon, katto siihen lukien, käyttöoikeutta pelkästään kirkolle ja valittaa, että turistit nousevat sinne messun kestäessä. Katto on erittäin suosittu kohde, koska sieltä on todella loistava näköala.

Camargue on niin latteaa, että kirkkaana päivänä näkee pitkälle. Vierailullamme, josta kirjoitin viimeksi, näimme ihan maantasosta niin Sainte Victoiren Aixin kupeessa kuin Mont Ventoux'n Avignonin takana, puhumattakaan lähemmällä olevista Alpilleseista. Voitte siis kuvitella, miten hyvin näkee korkeammalta, kuten juuri tältä kirkon katolta. Niinpä vierailijoita riittää.

Tämän jutun takana on taas kerran ranskalainen kummallisuus. Kirkolliset rakennukset ovat täällä kuntien omistuksessa, niiden korjaustyöt ovat kuntien harmeja ja kirkko vaan käyttää niitä. Ehkä kunta siis tässä tapauksessa ajattelee, että on normaalia ottaa jostain rahaa kattamaan tulevat korjaustarpeet. Vähän Don Camillo-mainen tunne kyllä tulee tuollaisesta riitelystä.

torstai 10. kesäkuuta 2010

TÄNÄÄN ALKAA

maailmanlaatuinen tapahtuma, joten minäkin kannan korteni kekoon ja kannatan Ranskan joukkuetta tällä videolla


ps. en edelleenkään tajua, miten tähän blogiin saa videoita, joten tässä vain linkki youtubeen. toivottavasti toimii. Fred ja Omar omimmillaan.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

kielikroniikat I: Tu ou Vous















Luin tässä La Provence-lehden naisille tarkoitettua viikonloppuliitettä ja sain idean kirjoittaa ranskan kielen ihmeellisyyksistä. Ranskassakin on nimittäin alettu miettiä teitittelyn ja sinuttelun käyttöä. Jos koulumaailmassa vaaditaan edelleen oppilaiden teitittelevän opettajiaan, jotta kunnioitus säilyisi, työelämässä käytännöt vaihtelevat laajalti. Totuus on kuitenkin, että näennäisesti demokraatississakin työyhteisöissä se on aina johtajataso, joka määrittelee käytännöt ja pakottaa koko henkilöstön joko sinuttelemaan tai teitittelemään. Käytännöt riippuvat tietysti yrityksen imagosta ja toiminta-alasta.

Vaihtaessani radikaalisti työalaa, tulin parissa harjoittelupaikassa siihen tulokseen, että yleisesti puutarhurit sinuttelevat toisiaan. Siitä lähtien olen jatkuvasti sinutellut kaikkia työtovereitani ja esimiehiänikin. Ehkä se on kuitenkin ikäni perusteella helpompaa minulle, nuorempana en varmaankaan olisi kylmäverisesti sinutellut kaikkia.Eivätkä kaikki kollegani nykyäänkään sinuttele esimiehiämme.

Ranskassa asuvalle ulkomaalaiselle puhuttelumuodot saattavat tuottaa vielä enemmän päänvaivaa. Vaikkakin usein tilanteesta selviytyy apinoimalla vastapuolta. Yleensä nyrkkisääntö on, että vanhempia ja hierarkiassa ylempänä olevia teititellään ja sitten odotetaan, että vastapuoli ilmaisee toivovansa sinuttelua. Mutta joskus vanhemmat henkilöt saattavat sinutella nuoria ilman, että toivovat heidän tekevän samoin!

Muutenkin täällä  tottuu pian siihen, että kohteliasuudessa ollaan muodollisempia kuin mitä meillä Pohjoismaissa on tapana. Täälläkin pohjoismaalaiset saattavat siirtyä helpommin sinutteluun vedoten siihen, että Pohjoismaassa sinuttelu on täysin yleistä ja muutenkin ulkomaalaiset selviytyvät helpommalla etikettivirheistä kuin ranskalainen selviytyisi.

Eräät taas arvostelevat kasvavaa sinuttelua joko sen perusteella, että sillä lailla vanhemmat ihmiset yrittävät vaikuttaa nuorilta - dans le coup - tai siksi, että työelämässä johtoportaan sinuttelu luo liikaa läheisyyttä, jonka seurauksena työntekijän on vaikea kieltäytyä liian pitkälle menevistä vaateista.

Muistan nuorena - nuorempana - no, opiskellessani - palatessani Ranskasta kesätyöpaikkaani Suomessa olleeni yllättynyt ja hämilläni, kun kuulin tosi nuoren myyjättären sinuttelevan vanhaa asiakasrouvaa. Onhan Suomessakin pitänyt käydä läpi siirtymävaihe, jossa ei aina oikein tiedä, miten pitäisi ihmisiä puhutella.

Minkälaisia kokemuksia teillä, lukijani, on nykypäivän puhuttelutilanteista Suomessa tai Ranskassa?

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

SUNNUNTAITA

Emmaus-viikonloppu. Lauantai-aamuna kävin Arlesin Emmauksen suuressa myynnissä - joka kuun ensimmäinen lauantai siellä on myynnissä enemmän kamaa kuin yleensä ja myös vanhojen vaatteiden ja liinavaatteiden myymälä on auki. Ei löytynyt mitään tällä kertaa. Jaa, pitäisiköhän minun joskus näyttää kuvia Emmauksesta, vietänhän kuitenkin jonkin verran aikaani siellä?

Sunnuntaina oli vuorossa tällaista


Marseillen Pointe Rougessa oleva Emmaus-myymälä paloi tänä talvena pahasti. Uuden myymälän rakentamiseksi muut Emmaukset halusivat tulla apuun ja järjestivät Marseillehin myyjäiset. Paikkana oli Docs des Suds, joka on tuttu paikallisille musiikin ystäville mm. syksyisestä maailmanmusiikkifestivaalista.

Arlesista lähti kaksi kumppania (compagnon), yksi vapaaehtoinen, yksi vastaava ja yksi ylimääräinen (minä). Sekä lasti kamaa, pienistä huonekaluista kirjoihin ja astioihin. Myyjiä tuli ympäri Ranskaa, aina Hagenauta myöten (missä liekin). Aamusta oli aurinkoista, väkeä oli paljon, kauppa kävi hienosti. Loppuiltapäivästä tuli tuulista, pilvistä ja ripsoikin pari tippaa. Väki hävisi kummasti. Me myös. Toivottavasti myynti oli silti tarpeeksi hyvä uutta myymälää varten.

 
Koska ei ole mitään sen mielenkiintoisempaa kerrottavaa, puhutaan jostain ihan muusta.

Ranskassa on yleistymässä käytäntö, jonka mukaan kaupat eivät enää anna muovikasseja asiakkailleen. Sen sijaan ne myyvät kauppakasseja, jotka kestävät kauemmin ja kantavat paljon enemmän kuin heppoiset muovikassit. Jotkut kaupat jopa vaihtavat kulahtaneen kassin ilmaiseksi uuteen.

Tarkoituksena on tietysti vähentää luonnossa kuljeskelevia muovikasseja. Ihan kannatettava ajatus, kaikkihan me olemme nähneet dokumentteja muovikasseihin kuolevista merenelävistä. Mutta aina pitää muistaa, että vanhat tavat kuolevat hitaammin kuin voisi toivoa: ce qui devait arriver, arriva ... eli tapahtuu juuri niin kuin täällä voi kuvitella tapahtuvan. Mitä näinkään luonnossa tässä yksi päivä:

lauantai 5. kesäkuuta 2010

KAKSI PÄIVÄÄ CAMARGUESSA

Blogin kirjoittamiseeni on taas tullut pieni nyrjähdys. Osasyynä on se, että olen välillä vaihtanut kameraa, joten kuvat ovat siellä sun täällä. Ja toiseksi elämä on heitellyt minua viime päivinä paikasta toiseen, joten en ole ehtinyt kirjoitella. Niinpä yhdistän samaan postiin viimeisten kahden viikonlopun tapahtumat. Tapahtumapaikka kuitenkin on sama eli Camargue. Jälkimmäisen viikonlopun tapahtumista voitte lukea myös Fifin blogista täältä.

Viime viikonloppuna meillä oli siis vieraita Aixin suunnalta. Lauantaina katsastimme vakiomaamerkit Arlesissa ja sunnuntaina teimme kiepin Camarguessa. Se on aina elämys, vaikka olemmekin olleet siellä useaan otteeseen. Talven niukka kasvullisuus on muuttunut loppukevään vehreydeksi. Turistit ovat tulleet ja valkoiset hevoset on jo satuloitu ratsastusretkiä varten. Camarguen vakioeläimet, flamingot ja härät ovat tietysti paikalla.

Ja tässä muutama kuva, jotka räpsin uudella kamerallani, jota vasta opettelen käyttämään.


pakollinen valkoinen hevonen...



pieni juna, josta katselimme Camarguen maisemia...



Méjanen hevostilan päärakennus



pakolliset flamingot...



Etang de Vaccarés


junan matkassa...


pakolliset mustat härät...
Edellisenä viikonloppuna tapahtui Camarguen pääkaupungissa, Saintes Maries de la Merissä. Helluntai on mustalaisten pyhiinvaelluksen aika. Mustalaisten suojeluspyhimys on Pyhä Sara eli Musta Sara, koska hänen sanotaan olleen iholtaan tumma, mahdollisesti egyptiläistä syntyä. Sara oli pyhien Marioiden palvelija tai matkakumppani. Legendan mukaan Jeesuksen kuoleman jälkeen Pyhät Mariat, Maria Magdaleena ja kaksi muuta Mariaa, ajelehtivat veneellä Pyhältä maalta Välimeren yli ja rantautuivat Provenceen, Saintes Maries de la Merin kaupungin tienoille. Kaupungissa on Marioille ja Saralle pyhitetty kirkko, jonka kryptassa on Mustan Saran luut ja patsas.




hyvällä hollilla kirkon katolla...


Mustaa Saraa esittävä patsas on tosiaan tumma iholtaan ja verhoiltu yltäkyltäisesti useaan vaatekertaan, joiden alle patsas melkein kokonaan hukkuu. Vuosittain, mustalaisten pyhiinvaelluksen aikaan, patsas tuodaan saattueessa ulos kryptasta ja kuljetetaan meren rannalle, jossa se käytetään vedessä, josta Pyhän Saran väitetään tulleen ja sitten se palautetaan paikalleen.





Tapahtumaa seuraa suuri ihmisjoukko, eikä hyvälle hollille kuvien ottoon pääsy ole tungoksessa helppoa. Lehtitietojen mukaan tänä vuonna katselijoita väitetään olleen yli 35 000.




Tästä osoittesta löydätte lisää kuvia tapahtumasta la Provence-lehden sivuilta