LUONTOHUOMIOITA

Syksyn viimeiset ruusut loistavat vielä viinitilalla. Kirkkaanpunaiset ruusut näkyvät kauas. Ne sopivat hyvin viiniköynnösten alkavaan syksyväritykseen.

Täällä viinialueella näkee yleisesti ruusupuskia viiniviljelysten vierillä. Miksi, kysytte. Ruusuilla ja viinillä on samat sairaudet. Jos ruusuissa näkyy tautia, on aika käsitellä viiniköynnökset.

VIIKONLOPPU LUBERONISSA

Tänä viikonloppuna olimme vieraina viinitilalla Luberonissa.

Tila sijaitsee lähellä kuvauksellista kylää nimeltä Goult.

Luberon on erittäin muodikasta seutua etelä-Ranskassa. Kesäisin sen kylissä ja viinitarhoissa parveilevat turistien laumat.

Monet pohjoisen asukkaat, ranskalaiset ja ulkomaalaiset, ovat valinneet sen myös talvehtimispaikakseen. Kiinteistöjen hinnat ovat nousseet taivaisiin.

Ja hyvällä rahalla saa usein huonokuntoisia taloja, joihin uppoaa paljon työtä. Mutta rahaa ilmeisesti riittää, koska kylät ovat täällä erittäin hyvin entisöityjä ja korjaustöitä näkee monessa paikassa.

Goult on yksi pienimmistä ja vähemmän tunnetuista Luberonin kylistä. Silti se on omalla laillaan näyttävä. Yllä näkyy Moulin de Jérusalem, Jerusalemin mylly, joka on saanut nimensä korttelinsa mukaan.

Luberon on itse asiassa tuon vastapäisen vuorijonon nimi ja alueen kylät ovat yleensä mäkien päällä.

Kylän kadut ovat ajalta ennen, kun autolla piti päästä joka paikkaan.

Vaatteet käytiin pesemässä kylän alapuolella olevassa pesualtaassa, lavoir.

Okrastaan tunnettu Roussillon on lähellä ja talot täällä ovat joko kiviseinäisiä tai okralla maalattuja.

Alla entinen apteekki, jonka joku on muuttanut kodikseen.



 Entinen postitoimisto on myös söpö.

Tilalla olimme kuin coqs en pâte, todella hyvin vastaanotettuja. Viinitilalla on tietysti viinikellari. Käykää maistamassa, jos satutte ajamaan ohi, Aptiin päin kulkevaa tietä pitkin.

PUNAVIINIÄ

Ranskassa asumistani monista vuosista huolimatta en ole suuri viinien tuntija tai edes viinin ystävä. Ja varsinkin punaviini ei ole koskaan sytyttänyt minua. Tiedän, että se on suuri puute – ainakin viininrakastajien mielestä. Olen kuitenkin urheasti jatkanut vuodesta vuoteen omaa linjaani, keskittyen lähinnä rosé-viinien ja shampanjan maisteluun.

Viime lauantaina löysin kuitenkin mieleiseni punaviinin, kevyen ja hedelmäisen, ”naisellisen” kuulemma, joka sopii viilennettynä juotavaksi kesäillassa. Voi olla, että todellinen punaviinien tuntija ei pidä sitä arvoisenaan juomana, mutta minusta se oli juuri niin erinomainen kuin parhaat rosétkin.

Tämä aarre löytyi Domaine de La Brillanesta, Aix-en-Provencen lähellä sijaitsevalta viinitilalta. Tämä pieni, sievä tila on kuulunut vuodesta 2000 brittiläiselle herrasmiehelle, joka jätti entisen elämänsä Cityssä ja ryhtyi viininviljelijäksi. Parasta asiassa on, että viinit on tuotettu orgaanisesti, mikä kiinnitti erityisesti huomiotani. Tilan tuotto on pieni, joten sen viinejä löytyy lähinnä tilan kaupasta, joistain ravintoloista ja sitä viedään tiettyihin kauppoihin englanninkielisessä maailmassa. Talosta löytyy myös vierashuoneita bed and breakfast-periaatteella.

Viini, josta todella pidin, on Le B - Cuvée de Printemps, kevein ja vähäasteisin talon neljästä viinistä. Niille, jotka pitävät tuhdimmasta tavarasta, löytyy myös täyteläisempiä viinejä, jotka punaviinin tuntijat julistivat hyviksi.

Tutustuin tähän viinitilaan, jota en ollut koskaan huomannut siitä huolimatta, että asuin pitkään ihan sen läheisyydessä, kun päätimme kokoontua bloggariporukassa Aixiin viime viikonloppuna. Yksi meistä, Ella, suorittaa työharjoittelua tilalla ja saattoi esitellä meille tilaa, kellaria ja tuotantoa. Me muut, Krii, Stazzy, Fifi, Mikri ja minä ihastuimme paikkaan ja viineihin ja nautimme tilan anneista, tuomastamme piknikistä ja toistemme seurasta pitkään ja hartaasti. Tilaisuus oli loistava tutustua oikeassa elämässä toisiimme luettuamme toistemme blogeja.

Viinitilan jälkeen siirryimme Aix-en-Provenceen, jossa katselimme kaupunkia ja kauppoja. Myös erilaisia juomia nautittiin ja illalla syötiin hyvin italialaisravintolassa, jonka jälkeen palasin väsyneenä, mutta tyytyväisenä viikonloppumajapaikkaani.

ps. arvatkaa, kuka unohti kameransa ”viikonloppumökille”, joten tämän jutun kuvat on varastettu kollegabloggareiltani ja Domaine de La Brillanen kotisivuilta.