sunnuntai 28. marraskuuta 2010

HYVÄÄ ADVENTTIA!


Joulukuu on kulman takana ja joulu lähestyy kovaa vauhtia. Joulukoristeet ovat ilmestyneet Provencessakin kaduille ja valaistukset tuovat taikaa lyheneviin päiviin ja hämärtyviin talvi-iltoihin. 

Jouluvalmisteluni taitavat tällä kertaa jäädä kaiken muun jalkoihin ja sitä paitsi vietän joulun pyhät Suomessa. Siksi muutama uusi joulupallo ja punaiset kynttilät saavat luoda joulun tunnelmaa tänä vuonna.

Tänä viikonloppuna astuimme äkkisesti talveen. Aurinkoisten syksyisten päivien sijaan tuli matala pilvinen taivas ja hyytävä kylmä. Eilen saimme rakeitakin ja jossain puolella Provencea tuli jopa vähän lunta ja tänään sataa. 

CAMPAGNE AIXOISE




Aix-en-Provence on, ainakin suomalaisin silmin, aika iso kaupunki. Kuitenkin ihan lähellä kaupungin sydäntä on myös maaseutua. Olen viettänyt kaksi viikkoa l'Arc-joen toisella puolella, Aixin ja Luynesin kylän välissä, Aixin maaseudulla. Olen melkein unohtanut, että viidentoista minuutin päässä sykkii oikea kaupunki.









Näin hyvällä paikalla oleva alue on kuitenkin erittäin haluttua ja kallista asuinaluetta. Siellä vaihtelevatkin vanhat maatalot ja herraskartanot ja uudet ökytalot. Jälkimmäiset erottaa yleensä siitä, että jos vanhat talot ovat aidattomia, on uudet talot ympäröity korkeilla aidoilla ja porteilla.






Kaikilla on väljät puutarhat ja talojen välissä on niittyjä ja jopa peltoja - vielä. Näin lähellä kaupunkia voi kuitenkin kysyä, kuinka kauan maatilat voivat vielä vastustaa kaupungin laajentumisen ja asutustarpeiden painetta. Minulla on ollut onnea, nämä pari viikkoa ovat olleet pääsääntöisesti aurinkoisia ja olen ehtinyt kävellä pitkin maaseudun pikkuteitä.




Ja ihailin Sainte Victoire -vuorta kaukaa.

lauantai 20. marraskuuta 2010

LA BARBEN


Kuva: Chateau de la Barben via chateaux-story.com

Olen ollut muutaman päivän nettipimennossa, enkä edes katsellut paljoa televisiota, mitä nyt uutisia. Tällainen uutisvirta -katko tekee ihmeen hyvää. Olen nauttinut Aix-en-Provencen maaseudusta, kävellyt mäntymetsässä ja lukenut tavallista enemmän. Ja kerran käynyt nauttimassa hyvän virtuaali- ja nyt myös reaaliystävän Fifin kanssa pannullisen teetä taas uudessa, kivassa teehuoneessa vanhan Aixin sydämessä. Fifin kanssa on hyvä käydä kävelyllä Aixissä, koska hän tuntee kaikki uudet ja mielenkiintoiset paikat kaupungissa.

Yllä kuvassa näkyy Château de la Barben, kaunis historiallinen linna, jonka yhteyteen on avattu myös eläintarha; lapsiperheiden unelmakohde, jossa on jokaiselle jotakin. Kohde, jota voin suositella sekä lapsille että aikuisille.

Kuitenkin minulla on hampaan kolossa la Barbeniä kohtaan. J'ai un dent contre... sanovat ranskalaiset. Ei niinkö, että linna ei olisi ihana tai sen eläintarha kiinnostava. Linnalla ei edes ihan suoranaisesti ole mitään asian kanssa tekemistä. Maanantaina matkatessani aixiläiseen retriittiini kovassa vesisateessa jouduin vesiliitoon juuri linnan kohdalla olevissa maantien kaarteissa. Minä ja tavarani säilyimme ehjänä, mutta autoni kuoli tien laidan puuhun.

Tänä viikonloppuna taas sataa. Maanantain jälkeen oli kuitenkin loistava marraskuun alun unelma-ilma, viileä, mutta aurinkoinen. Minkä Murphyn lain mukaan aina juuri viikolla on kaunista ja viikonloppuisin kurjaa? Vaan toivotaan, että se antaa potkua katsella kuva-arkistoja ja laittaa lopultakin näytille joitakin kuvia, joita en ole muuton ja muun pyörteissä ennättänyt julkaista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

perjantai 12. marraskuuta 2010

PERJANTAIN PUKETTI


Viikonlopun kunniaksi toinen vaasillinen ruusuja ja muita oksia puutarhasta. Varmaankin viimeiset kukat tältä vuodelta. Vaikkakin yksi villi salkoruusu on yht'äkkiä ruennut työntämään kukkaa. Luulisin kuitenkin, että on jo liian viileää, jotta ruusupuskien viimeiset nuput avautuisivat. Onhan jo marraskuu ja yöt ovat todella viileitä.

Meillä on pitkä viikonloppu, koska torstaina 11. marraskuuta juhlistettaan vapaapäivällä ensimmäisen maailmansodan loppua. Silloin allekirjoitettiin l'Armistice eli vuoden 1918 aselepo junavaunussa Compiègnen metsässä.

Kun vapaapäivä osuu tällä lailla yhden päivän päähän viikonlopusta, on usealla ranskalaisella tapana lisätä yksi vapaapäivä - faire le pont eli tehdä silta -ja nauttia pitkästä viikonlopusta. Siksi tänään, epävirallisena vapaapäivänä, olivat kaupat täynnä kuin lauantaina, kun kävimme ostoksilla Nîmesin modernilla kauppa-alueella. Toisin kuin keskustan pikkukaupat, näiden uusien kauppa-alueiden suuret kaupat ovat yleensä auki maanantaista lauantaihin, jotkut jopa sunnuntaina, vaikka se onkin periaatteessa lailla kiellettyä. Siksi me käymme mielellämme kaupoissa paremminkin maanantaina, kun on vähemmän väkeä liikkeellä.

Tuli tehtyä todella tarpeellinen ostos (?), talvilenkkarit tulevaa Suomen matkaa varten. Onhan sinne luvattu vuosituhannen kylmintä talvea...

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

ON TAAS SE AIKA VUODESTA...


...jolloin minun pitää kiinnittää kello Ninan kaulapantaan, koska metsästäjät ovat ulkona. Syksyhän on metsästäjien aikaa ja he näyttävät pitävän erityisesti pelloista ja viiniviljelmistä talomme takana.

Ninakin pitää metsästämisestä. Nina on rodultaan bretoni, epagneul breton, kutsumukseltaan metsästyskoira ja erittäin yleinen näky maaseudulla, jossa myös on paljon metsästäjiä. Nina ei kylläkään voi toteuttaa kutsumustaan, koska me emme metsästä. Sitä enemmän hän rakastaakin juosta ja hyppiä pitkin peltoja ja viiniviljelmiä, jokaisen linnun, hiiren ja itikankin perässä, jonka huomaa. Oikeaa metsästäjää hänestä ei kai kuitenkaan saisi, koska pelkää haulikon laukauksien pauketta.

Koirarakkaiden ranskalaisten yleisin koira on kylläkin kultainen noutaja, joka tuntuu olevan jokaisen lapsiperheen toivelistalla. Kaupungeissa ja esikaupunkien omakotialueilla niitä näkee paljon. Mutta maatalojen pihamailla valtaa pitävät edelleen metsästyskoirat.

perjantai 5. marraskuuta 2010

FRIDAY FLOWERS


Joissain sisustusblogeissa on tapana tarjota lukijoille virtuaalinen kukkakimppu perjantaisin. Tällä viikolla halusin minäkin antaa teille pienen kimpun puutarhasta keräämiäni ruusuja, jotka laitoin lasinkeräysastian vierestä löytämääni vaasiin ruokapöydän päälle. Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 4. marraskuuta 2010

TAAS MEEMIÄ


Lukijat, tai siis ainakin yksi lukija, joka haastoi minut tähän meemiin, haluavat tietää minusta lisää henkilökohtaisuuksia. Joten tässä tulee.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen ”Mikä sinusta tulee isona?

Ei aavistustakaan... ei minulla tainnut koskaan olla mitään unelma-ammattia, mikä ehkä selittää, miksi mietinkin asiaa 45 vuotta!

2. Mistä sarjakuvista pidit eniten?

Luin enemmän kirjoja, mutta meillä kotona on edelleen iso pinkka vanhoja Aku Ankkoja sekä joku Tintti ja Asterix.
 
3. Lempileikkejäsi

Ihan varhaislapsuudesta muistan lumilinnat, jotka kaivoimme naapurikerrostalon pihaan kertyneisiin lumikasoihin parin kaverin kanssa. Uudessa talossa oli ympäristössä aika paljon lapsia, jotka kokoontuivat meidän hiekkalaatikolle. Mitä hiekkalaatikossa voi leikkiä? Leikimme myös metsässä, kiipeilimme puihin ja keräsimme vattuja.

Jossain vaiheessa Barbit tulivat mukaan kuvaan. Mutta itse asiassa muistan enemmän lukeneeni jatkuvasti.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

50 v. :-) Äitini ei koskaan järjestänyt mulle synttäreitä ystävieni kanssa. Joten synttärijuhlat alkoivat, kun pystyin itse ne järjestämään ja kutsuin kaverini kotiin. Asia hiersi sen verran, että tyttärelleni järjestin valtavia syntymäpäiväjuhlia.

5. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Matkustaa tuhanteen eri paikkaan. Kirjoittaa - siis ammattimaisesti.
 
6. Ensimmäinen lempiurheilulajisi

En koskaan pitänyt koulu-urheilusta. Aloin saada parempia numeroita, kun lukiossa saimme itse valita lajimme (kävin edelläkävijälukiota) ja meille tarjottiin mahdollisuus käydä myös koulun tiloissa pidettävillä jazztanssitunneilla. Tanssi oli mun laji kymmeniä vuosia, mahtaako kelvata urheiluksi?

7. Ensimmäinen musiikki-idolisi

Fifi puhui Barbra Streisandista ja hän taisikin olla yksi ensimmäisiä idoleitani. Silloin ilmestyi useampia hänen tähdittämiään filmejä ja kaikki piti nähdä, useamman kerran, jos mahdollista. Varsinkin muistan Hello Dollyn yhtenä ensimmäisistä huippukokemuksista. Huonompiakin naismalleja voisi nuorella tytöllä mielestäni olla.

8. Paras joulu- tai muu lahjasi

Nyt mä siteeraan suoraan Simpukkaa: "Lapsuuden joululahjoista parhaita olivat kirjat". Ja kaikkina lahjoina. Rakkain lelu oli pitkään nukkekoti ja sen tavarat, mutta en muista, milloin niitä sain. Ja Skipper, eka barbi-nukkeni.

Ja vielä yksi vanhuksen muisto. Simpukka muisteli lapsuutensa ensimmäisiä rusinoita. Itse muistan varhaislapsuudestani ensimmäiset mandariinit, jotka sain jossain leikkikoulun tai alaluokan joulujuhlissa. Ne oli paperipussissa muutaman suklaakaramellin lisäksi. Ne oli silloin harvinaista herkkua.
 
Tämä on meemi, joka on riehunut jo monessa ulkosuomalaisblogissa, joten kenet voisin nyt haastaa? Toivottavasti joku seuraavista haluaa tarttua ystävyyden kapulaan: Pinea, Pupuce, Maurelita, Krii, Memmu tai Mademoiselle Fromage.