keskiviikko 25. marraskuuta 2009

FRENCH KISS

Ei, ei ole kyse siitä suudelmasta, jota yleisesti kutsutaan ranskalaiseksi, vaan yleisestä ranskalaisesta tervehdyksestä, joka täällä tunnetaan nimellä bise. La bise eli poskisuudelma on yleinen tervehdysmuoto Ranskassa.
Periaatteessa sen suorittaminen on helppoa ja nopea oppia ulkomaalaisillekin. Meillä suomalaisilla, joilla on toisenlainen henkilökohtaisen tilan taju kuin latinalaisilla kansoilla, on kuitenkin joskus ongelmia tällaisen tungettelun kanssa, varsinkin kun se joskus tapahtuu ihan ensimmäisellä tapaamisella eikä mitenkään tarkoita todella läheisiä ja lämpimiä välejä suutelijoiden kesken. Olenpa tuntenut tapauksia, joissa se oli yksinkertaisesti ylipääsemätöntä, mikä on aika vaikeaa selittää ranskalaiselle, jolle se on täysin neutraali tervehdys. Esimerkiksi rakastuneet eivät tavatessaan maiskauttele poskisuudelmia, vaan suikauttavat suoraan huulille.
Toisaalta täysin vieraat eivät myöskään poskisuutele, se on kuitenkin tuntemisen merkki. Poskisuudelmat ovat Ranskassa pääasiallinen fyysisen kontaktin muoto. Ihmiset eivät yleensä syleile tai hakkaile toisiaan selkään niin kuin muualla. Aikuiset miehet joko paiskaavat kättä tai sitten, vaikkakin vähemmän yleisesti, suutelevat toisiaan poskille. Naiset taas hyvin harvoin antavat kättä, poskisuudelma on yleisin tervehdysmuoto, jopa jo ensimmäisellä tai toisella tapaamiskerralla.
Ulkomaalaisten yleisin virhe on todella suudella toisen poskea eikä oikeaoppisesti pysähtyä pari milliä vastaposkesta ja maiskauttaa suudelman ääni ilmaan. Ehkä tällaiset poskien nuolijat ovatkin syypäitä poskisuudelmien huonoon sietoon.
Vaikeampaa onkin oppia, montako kertaa suudelma suoritetaan. Se tuntuu riippuvan maantieteestä. Aix-en-Provencessa kauan eläneenä opin suutelemaan kerran kumpaakin poskea. Yht’äkkiä jouduin oppimaan, että niinkin lähellä kuin Avignonissa asuvat suutelevatkin kolme kertaa. Se onkin yleistä etelä-Ranskassa, Pariisin seudulla taas kaksi kertaa on normi.
Sikaflunssan leviäminen on panemassa Ranskassakin poskisuukot vaakalaudalle. Huhu väitti hallituksen jopa ajattelevan niiden lailla kieltämistä. Virastoissa ja laitoksissa kehoitetaan välttämään poskisuudelmia. Suuri huoli on tietysti talouden lamaantuminen, jos liikaa ihmisiä on poissa töistä sairauden tai lasten koulujen sulkemisen takia. Hallitus on panostanut täälläkin laajaan rokotuskampanjaan. Ensisijaiset rokotettavat on jo kutsuttu rokotuskeskuksiin. Ja tänään alettiin rokotukset kouluissa.
Aluksi kampanjalla ei ollut paljoakaan menestystä. Rokotuskeskukset pysyivät tyhjinä. Ranskalaiset ovat sitä epäilevämpiä, mitä enemän jotain toitotetaan. Heidän synnynnäinen vastakarvaisuutensa nousee heti esiin, kun heitä yritetään marssittaa johonkin suuntaan.
Viime päivinä mielialat ovat kuitenkin muuttuneet ja nyt keskuksissa jo jonotetaan piikkejä. Sikainfluenssan pelko ei kuitenkaan ole muuttanut ranskalaisten tapoja mainittavasti. Työpaikallani poskisuudelmat maiskuvat kuten ennenkin. Joku luottaa omatekoisiin ihmeaineisiin vastustuskyvyn kasvattamiseksi, toiset ovat epäileväisiä ja kolmannet eivät lainkaan ymmärrä keskustelua.

tiistai 24. marraskuuta 2009

MEEMI

Tässä meemi, jonka ystäväni Fifi lähetti. Ideana on vastata kysymyksiin kirjahyllyni sisällön avulla. Yritin löytää kirjannimiä, jotka kuvastavat mahdollisimman hyvin todellisuutta. Mutta koska kirjakokoelmani on aika pieni täällä Ranskassa, jäi kaksi kysymystä ilman nasevia kirjannimiä. Eikä muutenkaan ole niin naulan kantaan ja sielukas kuin muiden vastaajien. Huoh. Todelliset kokoelmani ovat Suomessa, täällä Ranskassa elän edelleen matkalaukuissa. Mitähän muuta tämä minusta kertoo kuin, että kirjat sivuavat lähinnä paria, kolmea aihepiiriä ja ettei häpeäkseni minulla ole kovinkaan paljon kaunokirjallisuutta. Valokuvassa en sitten ole minä, mutta kirjahyllyssä on isäni kirjoja.

1. Oletko mies vai nainen?
The way of the green witch, Arin Murphy Hiscock
2. Kuvaile itseäsi.
Gardening for dummies, Fischer, Maccaskey, Marken
3. Kuinka voit?
On the brink, Jonathan Fenby
4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Seeking Provence, Nicholas Woodsworth
5. Mihin haluaisit matkustaa?
Le voyage en Polynésie, Matisse
6. Kuvaile parasta ystävääsi.
Sense and sensibility, Jane Austen
7. Mikä on lempivärisi?
Rouge Brésil, Jean-Christophe Rufin
8. Millainen sää on nyt? --
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?- -
10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Inspiration, Tricia Guild
11. Mitä elämä sinulle merkitsee?
A simple path, Dalai Lama
12. Millainen parisuhteesi on?
Love and friendship, Jane Austen
13. Mitä pelkäät?
Pride and prejudice, Jane Austen
14. Päivän mietelause?
Une politique de bonté, Dalai Lama, S. Piburn
15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Leçons d’amour, Dalai Lama, J. Hopkins
16. Miten haluaisit kuolla?
The artist at work in her studio, Elizabeth Blackadder
17. Mottosi?
Nature et spiritualité, Jean-Marie Pelt
Tämän meemin voivat omia kaikki haluavat kiinnostuneet ja antaa omat vastauksensa.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

RUUSUJA JA RISUJA

Tähän mennessä huonoa marraskuuta mananneet ovat olleet väärässä : ilmat ovat pysyneet kuivina ja kauniina ja lämpötilat vuosituisia keskimääriä lämpimimpinä. Nyonsin pensaissa kukkivat vielä ruusutkin.
Nyonsin oliiveja ja ruusuja.

Muut kiireet ovat vieneet ajan matkailulta, olemme olleet enemmän lepo- ja kuntoilutuulella. Tässä kuitenkin pari uutta kuvaa työmaani syksyisistä maisemista.

Maalla työtä tekevänä olen tietysti iloinen, että säästyn kurassa rämpimiseltä. Ja työpäivät tuntuvat kevyemmiltä tällaisessa ympäristössä. Eikö tämä ole syy, miksi etelä-Ranskassa halutaan asua?

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

HALLOWEEN VS TOUSSAINT


Ranskassakin on alettu juhlia Halloweenia, lähinnä sen kaupallisia muotoja – kaupat ovat täynnä kirjavaa Halloween –krääsää, jota väsyneet vanhemmat ostavat kiljuville kakaroilleen. Lokakuun 31 päivä lapset kiertävät pitkin kylää keräämässä karkkia, kuten Yhdysvalloissa – ja kuten Suomessa lapsuudessani tehtiin pääsiäisenä. Jokohan siellä on vanha tapa pukeutua noidaksi pääsiäisenä kuollut vulgaarimpien amerikkalaisten tapojen jaloissa ?

Perinteisesti Ranskassa kuitenkin vietetään Pyhäinmiesten päivää, la Toussaint, marraskuun ensimmäisenä. Sinä päivänä muistellaan poismenneitä ja viedään haudoille krysanteemeja, joita tällä hetkellä tyrkytetään kaikissa kaupoissa. Täällä krysanteemit ovat kokonaan hautausmaakukkia. Niitä on erittäin harvinaista nähdä muualla. Samoin kuin meillä liljat mielletään kuoleman kukiksi täällä ei kukaan osaa käyttää tuota upeaa kukkaa koristeena.

Onneksi en ole ranskalainen ja voin hätkähdyttää kadulla kulkijoita ikkunalaudallani istuvalla krysanteemilla. Varsinkin, kun krysanteemi on erittäin näyttävä kasvi. Yllä näette mielilajini isoine keltaisine pompuloineen. Krysanteemi on kotoisin Kiinasta, jossa se oli kokonaan keisareille varattu kukka, jota kansa ei saanut viljellä. Sen kultaiset värit muistuttivat keisarin korkeasta asemasta. Mikä onni voida ihailla sitä pelkäämättä keisarillista vihaa!