Ei, ei ole kyse siitä suudelmasta, jota yleisesti kutsutaan ranskalaiseksi, vaan yleisestä ranskalaisesta tervehdyksestä, joka täällä tunnetaan nimellä bise. La bise eli poskisuudelma on yleinen tervehdysmuoto Ranskassa.Periaatteessa sen suorittaminen on helppoa ja nopea oppia ulkomaalaisillekin. Meillä suomalaisilla, joilla on toisenlainen henkilökohtaisen tilan taju kuin latinalaisilla kansoilla, on kuitenkin joskus ongelmia tällaisen tungettelun kanssa, varsinkin kun se joskus tapahtuu ihan ensimmäisellä tapaamisella eikä mitenkään tarkoita todella läheisiä ja lämpimiä välejä suutelijoiden kesken. Olenpa tuntenut tapauksia, joissa se oli yksinkertaisesti ylipääsemätöntä, mikä on aika vaikeaa selittää ranskalaiselle, jolle se on täysin neutraali tervehdys. Esimerkiksi rakastuneet eivät tavatessaan maiskauttele poskisuudelmia, vaan suikauttavat suoraan huulille.
Toisaalta täysin vieraat eivät myöskään poskisuutele, se on kuitenkin tuntemisen merkki. Poskisuudelmat ovat Ranskassa pääasiallinen fyysisen kontaktin muoto. Ihmiset eivät yleensä syleile tai hakkaile toisiaan selkään niin kuin muualla. Aikuiset miehet joko paiskaavat kättä tai sitten, vaikkakin vähemmän yleisesti, suutelevat toisiaan poskille. Naiset taas hyvin harvoin antavat kättä, poskisuudelma on yleisin tervehdysmuoto, jopa jo ensimmäisellä tai toisella tapaamiskerralla.
Ulkomaalaisten yleisin virhe on todella suudella toisen poskea eikä oikeaoppisesti pysähtyä pari milliä vastaposkesta ja maiskauttaa suudelman ääni ilmaan. Ehkä tällaiset poskien nuolijat ovatkin syypäitä poskisuudelmien huonoon sietoon.
Vaikeampaa onkin oppia, montako kertaa suudelma suoritetaan. Se tuntuu riippuvan maantieteestä. Aix-en-Provencessa kauan eläneenä opin suutelemaan kerran kumpaakin poskea. Yht’äkkiä jouduin oppimaan, että niinkin lähellä kuin Avignonissa asuvat suutelevatkin kolme kertaa. Se onkin yleistä etelä-Ranskassa, Pariisin seudulla taas kaksi kertaa on normi.
Sikaflunssan leviäminen on panemassa Ranskassakin poskisuukot vaakalaudalle. Huhu väitti hallituksen jopa ajattelevan niiden lailla kieltämistä. Virastoissa ja laitoksissa kehoitetaan välttämään poskisuudelmia. Suuri huoli on tietysti talouden lamaantuminen, jos liikaa ihmisiä on poissa töistä sairauden tai lasten koulujen sulkemisen takia. Hallitus on panostanut täälläkin laajaan rokotuskampanjaan. Ensisijaiset rokotettavat on jo kutsuttu rokotuskeskuksiin. Ja tänään alettiin rokotukset kouluissa.
Aluksi kampanjalla ei ollut paljoakaan menestystä. Rokotuskeskukset pysyivät tyhjinä. Ranskalaiset ovat sitä epäilevämpiä, mitä enemän jotain toitotetaan. Heidän synnynnäinen vastakarvaisuutensa nousee heti esiin, kun heitä yritetään marssittaa johonkin suuntaan.
Viime päivinä mielialat ovat kuitenkin muuttuneet ja nyt keskuksissa jo jonotetaan piikkejä. Sikainfluenssan pelko ei kuitenkaan ole muuttanut ranskalaisten tapoja mainittavasti. Työpaikallani poskisuudelmat maiskuvat kuten ennenkin. Joku luottaa omatekoisiin ihmeaineisiin vastustuskyvyn kasvattamiseksi, toiset ovat epäileväisiä ja kolmannet eivät lainkaan ymmärrä keskustelua.
2 kommenttia:
Meillä töissä sovittiin jo syyskuun lopussa, että poskisuudelmia vältetään toistaiseksi. Aluksi se oli valtavan outoa, koska yleensä työpäivät tietenkin aloitetaan kiertämällä poskisuutelemassa kaikkia kollegoita. Töihin tullessamme menimme vanhasta muistista ensimmäisen näkemämme kollegan luo, ja ollessamme 15 cm:n päässä tämän kasvoista muistimme, että "ai niin, faut pas faire la bise !" Nolo hymy ja kolme askelta taaksepäin... Ajan kanssa siihen sitten tottui.
Minä en edes yritä muistaa, montako poskisuukkoa missäkin kuuluu antaa. Aixissa ja Pariisissa tosiaan kaksi, mutta Hautes-Alpesin departementissa kolme ja Normandiassa neljä. Tapaan harvoin ihmisiä muualta kuin Aixista tai Alpeilta, joten tarvittaessa pidän vain poskeni ojennettuina ja annan "oudomman" alueen alkuasukkaiden päättää itse suukkojen määrän.
Itseasiassa myös aloitusposki riippuu alueesta. Pohjoisesta kotoisin oleva työkaveri, joka ei ole myöskään ollut täällä kuin muutaman kuukauden, oli ihan ihastunut taannoin "hei te pussaatte oikein päin!" (Käännän päätä oikealle, eli aloitan vasemmasta poskesta)
Ainakin täällä Rivieralla kaksi suudelmaa tuntuu olevan normi, samoin kaikkialla koillisessa (grand est / nord-est). Samoin kun asuin Loiren jokilaaksossa, kaksi pusua oli normaali, paitsi yhdelle kaverille joka tuli jostain maaseudulta keskeltä-ei-mitään.
Mä en muuten yleensä vaihda poskisuukkoja kollegoiden kanssa, jännä.
Lähetä kommentti