Viime aikoina olen käynyt useammassa näyttelyssä Arlesin seudulla. Joulunaika saa ihmiset liikkeelle ja kolea ilma ehkä myös, oleskellaan mieluummin sisätiloissa kuin ulkosalla.
Jo vuosikymmeniä on Arlesin keskustassa ollut nähtävissä joulun seudulla santoniereiden eli seimifiguurien tekijöiden katselmus. Paikkana on Saint Trophemen luostari, jonka komeat holvisalit antavat kauniin taustan erilaisille santoneille. Figuurit ovat monen kokoisia, monen näköisiä ja eri aineista tehtyjä. Yleisimmät ovat pieniä, savesta tehtyjä ja maalattuja. Harvinaisempia ovat suurikokoiset, nukkemaiset seimihahmot. Monia muitakin materiaaleja käytetään joskus.
Perinteisten seimissä tavattujen raamatullisten hahmojen lisäksi on viime aikoina luotu paljon provencelaiseen elämänmenoon liittyviä hahmoja ja historiallisia henkilöitä. Pari vuotta sitten eräs santonien tekijä oli saanut loistavan idean, tehdä figuuri ranskalaisten suuresti rakastamasta Abbé Pierrestä, mutta Emmaüs-liike vastusti ajatusta ja kielsi figuurin myymisen. Yksi tunnetuimmista aixiläisen Fouquen hahmoista on nimeltään ”mistral” eli tuulentuivertama paimen, joka kulkee tiellä iso viittansa hulmuten. Maalari Cézannen merkkivuotena luotiin totta kai Cézanne-hahmo, joka istuu mieliaiheensa, Sainte Victoire-vuoren edessä. Ja Arlesissa on tietysti luotu kaupungin kuuluisimman hahmon, Van Goghin, figuuri. 
Tässä kuvassa figuureja Arlesittarista eli Arlesiènnes eri vuosisadoilta. Keskimmäinen valkopukuinen hahmo on pukeutunut yleisimmin käytettyyn Arlesittaren pukuun.
Toisella puolella Place de la Républiqueä on Sainte Annen kappeli, joka ei enää toimi kirkollisena rakennuksena, vaan näyttelysalina. Ennen joulua siellä oli nähtävissä näyttely Sur les traces de Mireille eli Mireillen jalanjäljissä. Se käsitteli Frédéric Mistralin suurteosta Mireille ja sen vaikutusta Arlesin elämään (kuvassa Mistralin patsas Arlesissa).
Mistralin runokertomus Mirèio eli Mireille täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Se kertoo nuoresta tytöstä nimeltä Mireille, joka kokee kielletyn rakkauden ja lopussa kuolee Saintes Maries de la Merissä. Kertomus on ollut pohjana niin oopperalle kuin elokuvalle ja kuuluu vahvasti provencelaiseen legendaan. Sen vaikutus on näkynyt vuosikymmenien ajan Arlesin perinnejuhlissa ja se vaikuttaa yhä edelleen mm. Arlesin kuningattaren traditiossa. Näistä kaikista aiheista oli kerätty kuvia kappeliin, mutta eniten siellä voi ihailla perinteisiä Arlesin naisten pukuja. 
Keskelle kappelia oli luotu konkreettisesti Mireillen tie Arlesista Saintes Marie de la Meriin ja lopussa seisoo ”valaistunut”, valkopukuinen Mireille.
Jos joku lukijoista viettää jouluntienoota Arlesin seudulla, kannattaa todella käydä katsomassa santon-näyttely. Toinen mielenkiintoinen näyttely on César, la Rhône pour mémoire, Rhône-joen pohjasta löytyneitä antiikkisia esineitä, josta myöhemmin lisää. Ja eritoten kannattaa kävellä Arlesin keskustaan 19.- 24. päivänä, joka iltana, jolloin Place de la Républiquellä voi ihailla taianomaisia musiikki-, valo- ja akrobatianäytöksiä, Drôles de Nöels.
2 kommenttia:
Minäkin otin eilen esille oman Fouquen seimeni santoneineen. Olen päättänyt kerätä seimeeni Jeesusta, Mariaa, Joosefia ja itämaan tietäjiä lukuun ottamatta pelkkiä eläinhahmoja, koska kokonaisen perinteisen provencelaiskylän kokoaminen vaatisi paitsi valtavasti rahaa, myös paljon nykyistä enemmän tilaa. Kasvatan kokoelmaani vuosittain 3-5 santonilla Aixin perinteisillä santon-markkinoilla: tänä vuonna hankin mm. oliivipuun, sammakon, villisian ja kilpikonnan. Poikkesin tosin sen verran periaatteestani, että ostin myös Aixoise-hahmon eli perinteiseen provencelaispukuun puetun naisen, jolla on kainalossaan vin cuit -pullo ja paketti calissoneja. Hän symboloikoon Aixin kaupunkia muuten suomalaisessa joulussani.
Tuo Mireille-näyttely olisi ollut hienoa nähdä! Luin vihdoin tänä kesänä Mistralin teoksen, jonka mukaan on nimetty myös eräs avignonilainen maailmantähti... ;) Etenkin viimeinen kuvasi valaistuneesta, valkoisesta Mireillestä on upea!
Olen usein ehdottanut E:lle, että menisimme käymään Arlesissa, mutta siellä ei hänen mielestään ole areenaa lukuun ottamatta mitään erityistä nähtävää. Tietysti yli 40 vuotta Provencessa asuneen voi olla vaikea ymmärtää, että kauempaa tulleelle tavallisetkin kaupungit ovat kiinnostava vierailukohde - ei minunkaan mielestäni vaikkapa Porissa tai Tampereella ole mitään niin erityistä, että sinne kannattaisi viedä ranskalaisia vieraita!
riippuu tietysti, mitä paikassa hakee, minusta Arles on aika kiva kaupunki, pieni, rauhallinen mutta silti elävä. historiafriikille on suuri määrä roomalaisia jäänteitä ja kohta kirjoitan uudesta näyttelystä Arlesin Antiikin ajan museossa, jonka pitäisi olla auki ensi syksylle, eli teidän pitäisi ehtiä se nähdä, jos se kiinnostaa.
Arlesin keskusta on tiivis ja mukava kävelykohde, jonka ehtii nähdä päivässä. jos perinnejuhlat kiinnostavat, on keväällä feria ja kesäkuussa pukujuhlat. kaupungin historiallinen museo näkyy olevan korjauksen vuoksi kiinni, en tiedä kuinka kauan, mutta sitten on taidemuseo, jossa on usein kivoja näyttelyitä, esim. tänä vuonna Christian Lacroix:n kokoama omien töidensä ja häntä innostaneen taiteen näyttely. ja jos valokuvat kiinnostavat, on kesällä valokuvafestivaalit. kaupungin paras kirjakauppa on Actes Sud, jolla on paljon omaa kustannustoimintaa, käännöskirjallisuuttakin (olisikohan niillä suomen kielen kääntäjän tarvetta?) ja juuri parhaillaan taitaa olla vuosittainen kääntäjäseminaari menossa. lauantai-aamuna on suuret markkinat, ei tietysti ihmeellinen juttu Aixistä tulevalle, mutta olen sitä kuullut isommistakin kaupungeista tulevien ylistävän suurena ja vilkkaana ja mielestäni hinnat ovat alemmat kuin Aixissä. mikä muu teitä kiinnostaisi? jos muuten haluat/haluatte tulla, olkaa ihmeessä yhteydessä, jotta tavattaisiin.
onhan Tampereellakin se hieno entinen teollisuusalue, jossa on usein mielenkiintoisia näyttelyitä ja kaupunkikuva, varsinkin joen ranta, on kaunis. kyllä siellä ihan kannattaa käydä, sanoo paljasjalkainen helsinkiläinen.
oma santon-kokoelmani on ihan vajanainen, olen jossain vaiheessa haksahtanut koossa ja nyt niitä on kahta eri kokoa, olen ne siis jakanut kahtia, osa on äidilläni, osa minulla. kunhan ennätän, ajattelin ostaa jotain erityisiä hahmoja, kuten Cézannen tai arlesittaren, miksei vanhan kotikaupungin muistoksi myös aixoisen, jota en olekaan nähnyt. milloinkahan se hahmo on luotu? noiden santonin tekijöiden välillä näyttää olevan kova kilpa uusien hahmojen luomisesta.
hyvää joulun odotusta seimesi ääressä!
Lähetä kommentti