LISÄÄ COURSE CAMARGUAISESTA

Eilen meni hässäkäksi ja raporttini viikonlopusta jäi vähän torsoksi. Halusin kertoa enemmän päivien kulusta ja myös sanoa muutaman sanan course camarguaisen luonteesta. Siitäkin huolimatta, että video vastaa tuhatta sanaa.

Joka päivä tapahtumat alkavat härkien tuonnilla areenalle. Käsittääkseni ennen härät todella tuotiin jalan, hevosten saattelemina, kylän läpi areenalle ja vietiin samalla lailla pois. Course camarguaisen päätteeksi härkä poistuu siis areenalta elossa ja omin jaloin. Se tekeekin tästä härkien kanssa leikkimisestä mielestäni sympaattisen, toisin kuin espanjalainen corrida. Course camarguaise on todella leikkiä, mutta leikkiä, joka voi olla vaarallisempaa miehelle kuin härälle. Onnettomuuksia sattuu kuitenkin harvoin. Tottuneet course camarguaisen pelaajat osaavat lukea härkää ja sen luonnetta, mutta silti yllätyksiä tulee. Onko homma hupaisaa härästä, en osaa sanoa, mutta ainakaan härkä ei vaikuta traumatisoidulta.

Tätä nykyään « taistelevat » härät tuodaan ja viedään kuorma-autoilla. Väestön ja varsinkin nuorten poikien huviksi päästetään kuitenkin pari härkää vapaasti juoksemaan kylän raitteja. Härkä-alueella on härkien kanssa pelaaminen miehuustesti, pojat esittelevät urheuttaan kylän raiteilla ja heillä onkin usein siihen tilaisuus, sen verran näitä juhlatilaisuuksia järjestetään eri kylissä.

Paimenet paimentavat niitä hevosten selästä oikeaan suuntaan, mutta matkan varrella pojat yrittävät ottaa ne kiinni, pysäyttää ja jopa kääntää toiseen suuntaan. Siitä kehittyy paini härän ja miesten kesken, jossa välillä toinen, välillä toiset ovat niskan päällä. Ujommat roikkuvat hännästä, rohkeimmat käyvät kiinni kaulasta tai sarvista. Vaikka course camarguaise -härät ovat pienempiä ja keveämpiä kuin corrida -härät (useasti niiden näkee hyppäävän areenan aidan toiselle puolelle), ovat ne kuitenkin melkoisia möhkäleitä ja sitä paitsi härkä on aina arvaamaton luontokappale, jonka reaktioista ei koskaan tiedä ja siksi sen kanssa leikkiminen on aina riskialtista. Siksi ennen härkien juoksuttamista varoitetaan paikalla olijoita kovaäänisten kautta (nykyään myös englanniksi) sekä julisteilla (kts kuvaa alla). Ja härät päästetään valloilleen vasta, kun on ensin ammuttu varoituslaukaus.

Arlesisa härkiä juoksutetaan koko pääkadun päästä päähän, mutta katselijoiden turvallisuus on otettu huomioon asettamalla kadun molemmille puolille härkä-aidat, jotka ovat miehen mentäviä, mutta ei härän. Mutta sellaisia ei useinkaan ole kylissä, vaan Fourquessakin vain tien päät oli suljettu kannettavilla porteilla. En tietenkään ollut paikalla lauantai-aamuna kuvia ottamassa, kun talomme eteen loukkuun joutunut härkä kapusi ketterästi auton päälle. Me jätämmekin aina automme parkkiin kauas näiden juhlien aikaan.

Leikissä on mukana kymmenisen valkopukuista miestä(en ole vielä koskaan nähnyt tyttöjä, vaikka corridassa joskus näkeekin naisia), jokaisella nimi selässä kuin jalkapalloilijoilla. He jakautuivat kahteen ryhmään areenan kahden puolen. Heitä on kahta sorttia : toisilla, usein vanhemmilla, ei ole mitään kädessä, heitä kutsutaan nimellä tourneur, he yrittävät saada härän oikeaan asentoon, jotta razeteur saa sen liikkeelle oikeaan suuntaan. Razeteurillä on kädessä kampa tai harava, jolla hän ohi juostessaan huitoo härän sarvien väliä, kuten videosta näkyy. Tämä siksi, että sarvien väliin on kiinnitetty erilaisia naruja ja pompuloita, jotka hänen pitäisi saada irti. Niistä jokainen edustaa rahasummaa, joka kasvaa aina sitä mukaan, kun aika kuluu. Tämä on myös mainostilaisuus siksi, että eri liikkeet voivat tarjota rahaa näitä palkintoja varten ja liikkeiden nimiä luetaan pelin aikana mikroon - minkä tarkkakorvaisimmat ehkä jo huomasivat videosta (le restaurant Fourquette deux euros de plus). Paras palkinto nousi 150 euroon sunnuntaina. Tämä oli itse asiassa Coupe d’avenir, eli razeteurit ovat nuoria. En tiedä, saattavatko summat vielä nousta tuosta kokeneempien ollessa liikkeellä.

Usein, kuten viime sunnuntaina härkiä oli kuusi, kolmannen jälkeen pidettiin pieni väliaika ja siihen meni siis kaiken kaikkiaan pari tuntia. Koska oli päätöspäivä, ojennettiin pelin jälkeen palkinnot. Ja pelin jälkeen siis härät kuljetetaan pois, mitkä kuormurilla, mitkä jalan. Valokuvat ovat hieman kehnoja, koska juuri pelin jälkeen alkoi sataa kaatamalla. Liukkaasta kelistä huolimatta pojat innostuivat taas juoksemaan härkien kanssa.

Kirjoitin pitkään tästä paikallisesta, mutta mielestäni mielenkiintoisesta ilmiöstä. Se on ainakin mukavampi muoto härkäkulttuuria kuin tuo espanjalainen vastineensa. Täällä näkee tasapuolisesti molempia ja esimerkiksi Arlesin Ferian aikaan järjestetään sekä corridoita että course camargaiseja. Kylien pienillä areenoilla näkee mielestäni enemmän course camarguaiseja. Toisaalta sitä esiintyy vain Camarguen lähellä, mutta täällä se on yhtä tärkeä kuin corrida. Parhaita härkiä arvostetaan melkein enemmän kuin razeteurejä. Ne kuolevat vanhuuttaan, ne haudataan tilan, manaden, maille pystyyn ja niille pystytetään hautakivi kuin ihmisille. Härkiä kasvattavat tilat kilpailevat keskenään härkiensä maineesta ja kunniasta. Mahtoikohan kilpailu olla takana viime talvena tapahtuneessa pahantahtoisessa härkien vapauttamisessa Saint Remy de Provencen lähellä olevan manaden laitumilta ? Silloin haettiin päiväkausia hajallaan olevia härkiä pitkin kaupunkia ympäröivää maaseutua.

Ryhdyimme siis eilen leikkimään videoneditointiohjelmalla ja saimme aikaan useista pätkistä lyhyen koosteen. Panen senkin nyt tähän, vaikka se onkin vain enemmän sitä samaa. Kun siihen tuli tuhlattua aikaa…