PAYSAGES - MAISEMIA

Kymmenen päivää lisää sairaslomaa. Kymmenen päivää lisää sohvalla makaamista. Mitäpä tässä muuta voi tehdä, kuin katsella telkkaria ja surffata netissä - eläköön pieni kannettavani ja wlan-yhteys, joka toimii sohvallakin.

Tv:ssä iltapäivän paras ohjelma on Tour de France, tuo jokapäiväinen jännitysnäytelmä, jonka mukana Ranskan sydän sykkii. Ohjelmaan upotetaan paljon varoja, kaksi helikopteria, useampi moottoripyörä, monta selostajaa ja useampi tiimi, jotka tekevät reportaaseja ennen ja jälkeen kilpailun. Sitä on siis ihan kiva katsella (ainakin verrattuna typeriin amerikkalaisiin soap operoihin ja Ö-luokan iltapäiväelokuviin); sitä voi katsella, vaikkei olisi yhtään kiinnostunut polkupyöristä. Päivän matkan varrella ehditään ihastella ohi kiitäviä maisemia niin ilmasta kuin maasta käsin, kuunnella yhden selostajan oppineita historiallisia selostuksia ohiajetuista kylistä ja kaupungeista. Varsinkin helikopterikuvat ovat suurenmoisia, näkymiä, joita ei juuri koskaan elämässään näe oikeasti. On mielenkiintoista katsella paikkoja, joita ei tunne ja mahdollisesti ei koskaan pääse näkemäänkään, nähdä niin erilaisia maisemia Ranskan eri puolilta.

Tämän päivän matka on 196 km Marseillesta La Grande Motteen. Erityistä mielenkiintoa reitille antoi tietysti se, että tunnen kaikki paikat, jossa pyöräilijät kiitivät, Baux de Provence, Fontvieille (ja tietysti se pirunmoinen Moulin de Daudet, jossa juuri teloin jalkani), Abbaye de Montmajour, Arles, Château de Fourques, jonka kuvia olen jo näyttänyt tässä blogissa, mutta jonka sisäpihan näin nyt ensimmäisen kerran ja ilmasta käsin, televisiosta, vaikka se seisoo tuossa ihan vieressä.

Jussi Veikkanen sai pitää punapilkkuisen paitansa. Veikkanen on muuten vasta kolmas suomalainen, joka polkee Tour de Francessa.

Maiseman teemasta pääsenkin mukavasti liukumaan seuraaviin valokuviin, jotka olen ottanut muutama viikko sitten - sohvalleni liimattuna käyn läpi arkistokuviani.

Tähän kauniiseen oliivilehtoon Nyonsin lähellä tulee piakkoin...

tämä.

Kaikki etelän kaupugit kasvavat kovalla vauhdilla. Totta kai tiedän, että kun väkiluku kasvaa, pitää rakentaa. Täytyyhän kaikkien saada katto päänsä päälle. Mutta usein sydäntä särkee, kun näkee kuinka kauniita paikkoja raiskataan uusien asuintalojen alta. Mielestäni ranskalaisten kaupunkien pitäisi jättää enemmän viheralueita kaupunkien sydämiin. Tämäkin oliivilehto on aivan Nyonsin vanhan kaupungin kyljessä. Uudemmilla asuinalueilla aletaan jo kiinnittää vihreään huomiota, mutta vanhat kaupungit ovat usein pienten, harvojen puistojen varassa. Maata pidetään niin kallisarvoisena, ettei sitä voida uhrata vihreälle; voi meitä asukasparkoja.