Arlesin melkein -asukkaana olin yllättynyt ja harmissani kuullessani, että couturier Christian Lacroix’n muotitalo on konkurssissa. Lacroix, joka on kotoisin Arlesista ja on tehnyt paljon synnyinkaupunkinsa hyväksi, esitteli 45. ja toistaiseksi viimeisen vaatekokoelmansa pari päivää sitten myötäelävän yleisön edessä.
En tiedä, johtuuko konkurssi talouskriisistä vai huonoista talousratkaisuista. Tottahan on, että maailmassa on vain noin 200 naista, joiden kapeilla, mutta maksukykyisillä harteilla on koko haute couture –busineksen ylläpitäminen. Mutta tänä päivänä tuskin yksikään muotitalo elää haute couturestä. Se on vain vitriini, joka vetää vähemmän rahakkaita, vaikkakin hyvin toimeen tulevia asiakkaita ostamaan ihailemansa muodinluojan laukkuja, aurinkolaseja ja hajuvesiä.
Henkilökohtaisesti, jos vaikka varojakin olisi, en ehkä koskaan ryhtyisi Lacroix’n asiakkaaksi. Mutta ihailen hänen uskaliaan omaperäistä ja uskomattoman luovaa tyyliä. Hän ei tee muotia tunnustuksenkipeille uusrikkaille (hei vaan, Karl), vaan naisille, joilla on vahva persoona ja omaperäinen maku. Lisäksi Lacroix on aina halunnut elättää ranskalaisen muodin työmyyriä, käsityöateljeita, joissa brodeerataan, höyhenitetään, käsitellään nahkoja, pitsejä ja paljetteja. Muodin tullessa jatkuvasti yksitoikkoisemmaksi, nuo ateljeet ovat vaarassa kuolla ja vuosisatojen käsityöperinne ja tietotaito hävitä.
En tiedä, johtuuko konkurssi talouskriisistä vai huonoista talousratkaisuista. Tottahan on, että maailmassa on vain noin 200 naista, joiden kapeilla, mutta maksukykyisillä harteilla on koko haute couture –busineksen ylläpitäminen. Mutta tänä päivänä tuskin yksikään muotitalo elää haute couturestä. Se on vain vitriini, joka vetää vähemmän rahakkaita, vaikkakin hyvin toimeen tulevia asiakkaita ostamaan ihailemansa muodinluojan laukkuja, aurinkolaseja ja hajuvesiä.
Henkilökohtaisesti, jos vaikka varojakin olisi, en ehkä koskaan ryhtyisi Lacroix’n asiakkaaksi. Mutta ihailen hänen uskaliaan omaperäistä ja uskomattoman luovaa tyyliä. Hän ei tee muotia tunnustuksenkipeille uusrikkaille (hei vaan, Karl), vaan naisille, joilla on vahva persoona ja omaperäinen maku. Lisäksi Lacroix on aina halunnut elättää ranskalaisen muodin työmyyriä, käsityöateljeita, joissa brodeerataan, höyhenitetään, käsitellään nahkoja, pitsejä ja paljetteja. Muodin tullessa jatkuvasti yksitoikkoisemmaksi, nuo ateljeet ovat vaarassa kuolla ja vuosisatojen käsityöperinne ja tietotaito hävitä.
Ranska ihan oikein pitää luxus-businesta tärkeänä osana talouttaan eikä sen kannattaisi antaa sen kuolla. Ranskan uusi kulttuuriministeri, Frédéric Mitterrand (joka on muuten entisen sosialistipresidentti François Mitterrandin veljenpoika ja viimeinen sosialistilisäys Sarkozyn hallituksessa), onkin jo luvannut olla mukana etsimässä ratkaisua Lacroix’n tilanteeseen. Sormet ristiin!
2 kommenttia:
No jopas! Luin taannoin jostain lehdestä, että Lacroixn talo on konkurssikypsä, voittoa ei ole tullut vuosiin. Se vähä, mitä ns. haute couturea seuraan, on kamalan näköistä ja törkyhintaista, en käsitä kuka ostaa ja maksaa siitä.
Käsityöperinne on niin katoavaa, sääli, koska kässyfriikkinä kannatan ehdottomasti vanhojen taitojen ja perinteen säilyttämistä.
Saa nähdä, mitä mieltä Fifi on Lacroixsta, ainakin joskus hän kuolasi kaiken 'lakruaan'perään.
Pidetään ihmeessä peukkuja!
lacroix'n vaatteet ovat erittäin värikkäitä ja kompleksisia, niitä voi käyttää vain erittäin itsevarmat naiset. mutta työ on uskomatonta, yksityiskohdat hienostuneita. kaiken kaikkiaan se on melkein enmmän taidetta kuin vaatteita. lacroix onkin enemmän taiteilija, hän ei osaa edes ommella, hän piirtää upeasti ja pienet kädet muuntavat piirrokset vaatteiksi. lacroix käyttää myös paljon etelän vaikutteita, arlesiennen puku, härkätaistelijat, katoliset neitsyt mariat. hänellä on oma maailmansa, joka olisi sääli kadottaa. mutta aika näyttää.
bises
Lähetä kommentti