RYYTEJÄ, ROHTOJA, VIHREÄÄ

Kasvisesittelyihini tuli keväällä yllätysseisokki, enkä aio ensi talvena sitä jatkaa. Sen sijaan ajattelin tänä talvena esitellä kerran kuukaudessa lääke- tai aromaattisen kasvin, toivottavasti vähän tuntemattomampia sellaisia. Jotta tekin saisitte jotain iloa koulutuksestani. Kuitenkin lopettaakseni edellisen sarjan kunnolla, kommentoin muutamalla sanalla kasveja, joiden kuvat ovat roikkuneet sivupalkissa keväästä.

Kasviksella on monimutkainen suomenkielinen nimi lehtimangoldi, ranskaksi blette tai bette, latinaksi Beta vulgaris var. cicla. Se on punajuuren sukua, mutta siitä käytetään maan yläpuoliset lehdet. Se on hyvä A- ja C-vitamiinin lähde. Se on niin käytöltään kuin maultaan aika lähellä pinaattia. Tuotimme tietysti paljon pinaattiakin viime talvena, mutta lehtimangoldi tuntui minusta erikoisemmalta kasvilta tuoda esille. Itse opin tuntemaan sen vasta töissäni, en muista koskaan nähneeni sitä Suomessa ja hyvin harvoin ranskalaisillakaan toreilla. Ja töissä opin, että korjuu aloitetaan aina uloimmista lehdistä. Siten sisemmät jatkavat kasvamista ja satoa saadaan pitkään. Ja lehdet revitään irti peukulla, ei leikkaamalla.

Villikasvi taas on peltoemäkki, ranskaksi fumeterre, latinaksi Fumaria officinalis. Sitä pidetään yleensä rikkaruohona ja revitään armotta pois kasvitarhoista. Se on erittäin yleinen ranskalaisilla pelloilla ja pientareilla ja leviää hyvin, mutta esiintyy myös Etelä- ja Keski-Suomessa. Silti se on hyvä rohtokasvi. Rohtona käytetään kukkavaiheessa kerättyä versoa. Se vaikuttaa mm. vilkastuttaen sydämen toimintaa ja hengitystä sekä lievittäen rytmihäiriöitä. Se myös laukaisee kouristuksia ja lihasjännityksiä sekä hillitsee tulehduksia. Työpaikkani kansanparantaja kehoitti käyttämään sitä talvisiin vilustumisiin. Se toimii myös antihistamiinina. Mutta on tärkeää ottaa huomioon, että peltoemäkki sisältää myös myrkyllisiä aineita. Oikein annosteltuna sitä voi käyttää rohtona lyhyinä kuureina korkeintaan 10 päivän ajan yhtäjaksoisesti.