VÄLIHUOMAUTUS

Minulla on vielä kuvia ja kerrottavaa Pariisinmatkaltani ja laitan piakkoin lisää nettiin, mutta ennen sitä pieni välihuomautus.

Ihana Ninnu antoi minulle tämän tunnustuksen, jonka otan hämilläni ja onnellisena vastaan.

Ajatuksena on antaa se eteenpäin seitsemälle muulle ja kertoa samalla seitsemän asiaa itsestään.

Kiitos Ninnu tunnustuksesta ja myös vastauksestasi kysymykseeni. Tunnustukset lämmittävät aina mieltä ja on innostavaa todeta, että blogilla on lukijoita pienen Ranskansuomalaispiirimme ulkopuolellakin.

Olen jo kerran saanut tämän kunnian ja silloin nimesin puolestani suosikkiblogejani Ranskansuomalaisten bloggarikollegoitteni parista. Moni blogi jäi ilman ansaittua huomiota. Siksi ajattelin tälläkin kertaa nimetä muutaman uuden blogin, vaikkakin seitsemän joukkoon eivät vieläkään mahdu mukaan kaikki huomionarvoiset blogit.

Pinea kirjoittaa ja varsinkin kuvittaa, paitsi jo mainitsemaani blogia sekä keittiöblogia, joka on jo kerran Suomesta saanut ansaitun tunnustuksen, myös kolmatta blogia, joka pyörii kasvimaailman ympärillä ja on siksi minulle erityisen mieleinen. Sen löytää nimellä Juolavehnän seassa.

Samoin Sirokko kirjoittaa ja kuvittaa blogia oman kotimaansa kasveista Kukasta kukkaan-blogissa.

Ella Bella on samoin yksi meistä etelä-ranskalaisista suomalaisbloggaajista, joka kertoo tosi kivasti elämästään Marseillessa ja vähän muuallakin blogissaan Ella Bella Ranskassa.

Vähän pohjoisemmassa, Lyonin seudulla, bloggaa Blondi patonkimaassa.

Seuraavaksi haluan palauttaa häneltä saamani maininnan Simpukalle, joka seikkailee Vierailla poluilla.

Memmu taas kirjoittaa elämästään ranskalaisella Karibialla, Martiniquella blogissa Uusi osoite Fort de France.

And last but not least Sari blogaa jossain Pariisin suunnalla elämästään ja käsitöistään Rajamäen Rykmentissä.

Ja sitten ne seitsemän asiaa minusta. Mieluiten kai jotain, jota lukijat eivät välttämättä vielä tiedä....

Tänä päivänä olen asunut yli puolet elämästäni Ranskassa.

Olen anglofiili enkä oikein osaa selittää, miksi asun Ranskassa enkä Englannissa.

Televisiossa pidän enemmän brittisarjoista kuin amerikkalaisista. Niitä ikävä kyllä näkee tosi vähän täällä ja lisäksi niiden katseleminen on turhauttavaa, koska en voi nähdä niitä englanniksi.

Olen kirjainrakastajien sukua, mutta en häpeäkseni oikeastaan lue muuta kuin fakkikirjallisuutta minusta kiinnostavista aiheista (kasveista!) ja joskus jonkin yleisemmän, kuten elämänkertoja. Tällä hetkellä on menossa Mary S. Lovellin the Mitford Girls.

Joskus, ihan ylimääräisenä namupalana, luen tai katselen elokuvana fantasiaa; mutta se on suuri salaisuus, eihän sellaista voi tunnustaa (ennen Mitford Girlsiä luin viimeisimmän Artemis Fowlin, aina yhtä kutkuttava).

Olen ihan kaupunkilaistyttö, toisen polven pääkaupunkilainen, josta yht'äkkiä paljastui maajussi. Viitisen vuotta sitten koin jonkinlaisen neljänkympin kriisin ja muutin elämänpiirini ja työsarkani kokonaan.

Luonto ja ympäristö ovat jo kauan olleet tärkeitä minulle - asuessani Suomessa muutaman vuoden tyttäreni ollessa pieni, olin mukana Vihreiden toiminnassa, toimin mm. Heidi Hautalan presidenttikampanjassa - mutta vasta viime vuosina tajusin haluavani työskennellä ulkoilmassa ja kasvien kanssa. Tällä hetkellä on meneillään uusi luku siinäkin, yritän pystyttää oman orgaanisen taimitarhani.