Taas on se aika vuodesta
jolloin on härkiä kaikkialla...
jolloin sevillanas tanssivat kadulla...
jolloin bandas mekastavat musisoivat kaduilla...
jolloin ratsastajat esittelevät ryhtiään...
jolloin pojanklopit kokevat rohkeuttaan härän hännästä vetämällä...
Pääsiäisviikonloppuna pamahti kesäkausi käyntiin Arlesissa: pääsiäisferia keräsi pienen kaupungin äyräitään myöten täyteen juhlakansaa. Emme olleet hirveällä juhlintatuulella, joten käväisimme vain päiväsestään nuuhkaisemassa juhlatunnelmaa. Varsinkin kun juhlatunnelma seurasi meitä pian kotiin. Tänä viikonloppuna juhlinta ja härkäily jatkuu omassa tuppukylässämme.
Arles on pieni kaupunki, talvella hyvin hiljainen ja tyhjä, mutta Ferian aikaan se vetää puoleensa runsaasti vierailijoita, tunnettuja kuin tuntemattomia. Silloin voi nähdä Rachida Datin, entisen oikeusministerin ja glamour-poliitikon kaupungin hienoimmassa sokerileipomoissa Del Morolla tai kuuluisan jalkapalloilijan Eric Cantonan tyylikkään hotelli Pinus Nordin baarissa. Josta pitikin sanomani, että puitteet ovat upeat, mutta kahvi oli kuulemma kylmää eikä teetä saanut ollenkaan (scandale). Orange pressée oli raikas.
Ohjelmassa on bodegassa juomisen lisäksi corridaa, course camarguaisea, abrivadoa, bandidoa ja muuta härkäin juoksutusta pitkän viikonlopun jokaisena päivänä. Kulttuuria tarjoavat erilaiset, mutta aina härkien ympärillä pyörivät, näyttelyt. Tämän vuoden mielenkiintoisin näyttely oli kaupungin oman pojan ja kesäisen valokuvausfestivaalin innoittajan Lucien Clerguen härkätaistelun ja -taistelijoiden ympärillä pyörivä valokuvanäyttely. Hänen valokuviensa lisäksi ihailin näyttelytilaa, joka oli entisessä arkkipiispan palatsissa sijaitseva huoneisto. Upeat punaiset seinät, maalaukset, kristallikruunut ja valkoisten kattojen friisit loivat upeat puitteet valokuville.
Perinteisesti corridan jälkeen kaupungin katuja pitkin juoksutetaan härkiä. Kuvaamani päivänä perinteiset camarguelaiset härkäpaimenet oli korvattu espanjalaistyyppisillä cabaleroilla. Ideana on, että nuoret miehet ja pojankoltiaiset testaavat miehekkyyttään yrittämällä pysäyttää härän ja - jos oikein onnistaa - kääntää sen toiseen suuntaan hännästä vetämällä. Arlesissa härkiä juoksutetaan pääkadulla ja katsojat suojautuvat aitojen taa. Tuppukylässämme taas härkiä juoksutetaan kylän kaduilla ja vaan teiden päät on suljettu liikenteeltä. Autoilijat jättävät autonsa suljetulle alueelle omalla vastuulla (à leurs risques et périls) ja katsojat suojautuvat miten voivat, kun pojankoltiaiset ilkikurisesti kääntävät härät baarin terassille tai autojen päällä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... Sellaista on asua härkäalueella.
Lopuksi muutama kuva muistuttamaan juhlan varjopuolesta: varoitus heikkohermoisille ja eläinrakkaille, hypätkää kuvien yli! Jotta tämä ei mene väittelyksi corridan puolesta ja vastaan sanon heti, ettemme olleet corridaa katsomassa emmekä yleensäkään harrasta lajia. Nämä kuvat on otettu kulissien puolelta: mitä härkätaistelujen katselijat eivät näe, mitä tapahtuu, kun härkä on areenalla tapettu?
Toteaisin lisäksi, että ajottaisena lihansyöjänä kuollut härkä on minulle vain lihaa, josta pian tehdään maistuvaa Arlesin makkaraa. Jos härkä corridan lopuksi tapetaan, niin niinhän käy myös teurastamolla. Mutta ennen härän tappamista tapahtuva kidutus on minulle moraalinen ongelma. Afficionadot selittävät heti, ettei härkää voi tappaa ilman tätä "valmistelua". Jääköön härkä siis tappamatta. Mitä loistokasta on haavoitetun ja väsytetyn härän dominoinnissa? Tässä juuri on suuri ero corridan ja course camarguaisen välillä. Course camarguaisessa härkä on täydessä kunnossa ja siten raseteurien taituruus on senkin hienompaa minun silmissäni. En voi taata, että härkä nauttii course camarguaisesta, mutta ainakaan sitä ei ehdoin tahdoin vahingoiteta.
Toisena argumenttina muistutetaan aina ferian tärkeydestä Arlesin maineelle ja taloudelle ja corridan tärkeydestä ferialle. Mutta kun luin, että vain 30 prosenttia juhlivasta kansasta käy katsomassa corridaa, jäin ihmettelemään, kuolisiko feria, jos corridat lopetettaisiin. Keskustelua käydään jatkuvasti niin Ranskassa kuin Espanjassakin, jossa toiset ajavat corridan kieltämistä. Voisikohan jonkinlainen kompromissi löytyä, voitaisiinko keksiä jonkinlainen vähemmän barbaarinen, course camarguaisen inspiroima muoto corridasta?
3 kommenttia:
Vaikutti kovin espanjalaiselta tuo juhla, en tiennytkään, että Ranskassakin on noita härkäjuoksuja. Kannatan kyllä ajatusta, että juhlia muokattaisiin eläinystävällisimmiksi. Kuulostaa ja näyttää muuten niin kivalta.
ranskassa tuo härkäalue alkaa tuossa istren kohdalla (en ole vielä tavannut härkäareenoita idämmässä) ja jatkuu espanjan rajalle. juhla on tietysti aina juhlaa.
Monen mutkan päästä osuin tänne blogiisi. Palasimme juuri ihanan kesäiseltä kaksiviikkoiselta Provencesta, parhaat päivämme vietimme nimenomaan Arlesissa. Vaikka tämä härkähomma ei kuulosta hyvältä emmekä sellaisesta mitään nähneetkään, tuntuu ihanalta matkanjatkolta lueskella tuttuja paikannimiä blogistasi ja ajatella, että saat olla siellä aina.
Toiset toteuttavat unelmansa, toiset vain haaveilevat.
Lähetä kommentti