Sète, etelä-Ranskan kaupunki kuuluisa merellisestä hautausmaastaan ja vihaisista kalastajistaan. Viime sunnuntaina ilma oli taas vaihteeksi todella kaunis ja melkeinpä kesäinen. Ensimmäinen ajatuksemme oli lähteä merelle, tutulle rannallemme, mutta tuuli liikaa. Joten lähdimme etsimään tuulettomampaa rannikkoa ja löysimme tiemme Sèten kaupunkiin, Hérault'n departtementissa.
Sètessä on söpö keskusta kävelykatuineen ja putiikkeineen, mutta koska tämä oli toinen kertamme kaupungissa, päätimme aloittaa tällä kertaa etsimällä kaupungin kuuluisa hautausmaa (cimetière marin). Olin varma, että Georges Brassens, kaupungin suuri poika, on haudattu sinne, mutta hautaa en löytänyt. Sen sijaan kaupungin kahden muun suurmiehen, Jean Vilarin (Avignonin teatterifestivaalin perustajan) ja kirjailija Paul Valéryn haudat löytyivät helposti.
Poisnukkuneilla on upea viimeinen lepopaikka, hautausmaalta on mahtava näköala satamaan ja merelle. Mutta elävien on se näköala ansaittava kipuamalla jyrkälle kukkulalle. Sieltä voikin sitten ihailla satamaa ja sen keskellä seisovaa Saint Louis'n majakkaa.
Jatkoimme kävelyämme satamaan. Siellä keinuvat huvialukset, kalastusalukset ja veneet rinta rinnan. Sèten satama on Ranskan viidentoista suurimman sataman joukossa. Varsinkin kalastus on tärkeä elinkeino kaupungissa. Kalastajat taas ovat tällä hetkellä hyvin vihaisia. Suurin osa kalastajista on tonnikalan pyydystäjiä ja juuri nyt pyritään pysäyttämään tonnikalan kalastus, koska Välimeren tonnikala on kuolemassa sukupuuttoon. Kalastajia tietysti pelottaa oma tulevaisuutensa ja taloudellinen selviytymisensä.
Matkalla näimme muuten tällaisia vanhoja rouvia:
En oikeastaan ole yhtään autoista kiinnostunut, mutta nämä alkavat jo olla antikkia ja siis kiinnostuksen arvoisia.
Sunnuntaikävelymme loppuvat aina liian lyhyeen, koska minulla on illalla vielä pitkä ajomatka kotikaupunkiini. Ja maanantaina saimme aivan kirjaimellisesti kylmän suihkun niskaamme, kevätsateet alkoivat uudelleen ja lämpötila tipahti saman tien melkein kymmenen astetta.
4 kommenttia:
Houkuttelevalta näyttää Sete ja myös vanhat autot. En ymmärrä autoista mitään, mutta nuo ovat kaunottaria.
Hienot kuvat
Sèten hiekkarannat ovat jääneet mieleen vuosien takaa kauniina ja rauhallisina. Eipä ihme, että Georges Brassens sai inspiraation tehdä laulun ”Supplique pour être enterré sur la plage de Sète”.
Kyllä noissa vanhoissa autoissa on sitä menneen maailman haikeaa kauneutta.
emme itse asiassa ole koskaan olleet Seten rannoilla, vain kaupungissa. meidän lempirannat ovat tuossa Camarguen puolella, lähempäna.
enkä minäkään ymmärrä autojen päälle, mutta nämä kaunottaret ovatkin historiaa, eivät kulkupelejä. en enää muista missä kaupungissa siinä matkan varrella oli vanhojen autojen markkinat.
Lähetä kommentti