Torstaisalaatti
Tästä blogista ei missään nimessä ole tulossa ruokablogi, koska ruuanlaitto ei ole minun parhaita puoliani. Syöminen sinänsä on ihan kivaa, mutta ruuan laittaminen ei ole intohimoni. Mutta siitä lähtien, kun olen ollut töissä kasvimaalla, olen oppinut käyttämään vihanneksia, joita en ennen edes tuntenut ja ranskalaiset kollegani tarjoilevat minulle harva se päivä uusia ruokaohjeita.
Vanha kansa täällä, kuten muuallakin, on osannut kauan hakea ruokaa myös suoraan luonnon helmasta. Sienien ja marjojen lisäksi käytettiin monia muitakin kasveja ruoka-aineina. Viime aikoina on tämä vanha tieto kokenut taas uuden nousukauden ja villikasvien käytöstä on tullut hyper tendance eli erittäin muodikasta. Niinpä minäkin olen tempautunut mukaan liikkeeseen, ei niinkään ollakseni muodikas vaan enemmänkin, koska maaseudulla asuessani ja niin monen tuntijan kanssa päivittäin jutellessani, asiasta on tullut ihan normaali.
Keväisin täällä näkee paljon porukkaa kävelemässä nenä maassa. Jos he eivät ole etsimässä tipahtaneita kolikoitaan, he ovat luultavasti etsimässä kevätsalaatteja. Tunnetuin villisalaatti on voikukka eli pissenlit, lat. taraxacum, joka on kuulemma hyväksi nivelille. Sitähän minä juuri tarvitsen, joten tänään käytin työn pellolla hyväkseni hakeakseni samalla illaksi salaattia.
5 kommenttia:
Tänään kitkin voikukkia pihan kukkapenkistä enkä tajunnut, että niistä saisi salaatin. Nyt on selkä kumartelusta kipeänä. Pitäisiköhän huomenna poimia voikukan lehdet terveyttä tuovaksi salaatiksi. Maukasta villipurjoa olen maasta kaivanut ja syötäväksi kiehauttanut. Villiparsaa ei ole vielä tänä keväänä täältä löytynyt, jospa ensi viikolla sato valmistuu. Naapurin mukaan metsäpalon tuhoamalle alueelle nousee paljon tätä herkkua.
joo, en ole minäkään vielä osunut villiparsan kohdalle, mutta en tiedä, tunnistaisinko, vaikka osuisin.
voikukka on tosiaan yleensä roskan maineessa, mutta vähän aikaa sitten opin sen olevan hyvä ruoka. ja parasta on se, että sitä on kaikkialla ja ilmaiseksi!
Meillä täällä keskellä isoa kaupunkia olen nähnyt ihmisten keräävän jotain kasveja talomme edessä olevalta betoniseinän ja tien väliseltä noin metrin levyiseltä villiintyneeltä kaistaleelta. Ollaan ihmetelty, että kerääköhän ne sieltä jotain villikasvia vai ovatkohan istuttaneet sinne jotain.
Pari voikukanlehteä päivässä edistää mm. maksan hyvinvointia ja muitakin vaikutuksia sillä on, en vain nyt muista mitä.
Voikukanlehtiä voi myös kuivata ja talvisaikaan ripotella mihin tahansa ruokaan. Lehtien pitäisi olla 'tuoreita', ts. nuoria lehtiä, vanhat ja tummat alkavat olla nahkeita ja sitkeitäkin.
Meillä täällä ikuisen lumisateen ja roudan maassa saadaankin odotella mitä tahansa vihertävää vielä kuukausia. Nauttikaa pissenliteistä ja nokkosista, jos niitä löytyy. Nokkonenhan on toinen voimakasvi ja ilmainenkin vielä.
maku oli joo vähän kitkerä, joten täytyy tosiaan käyttää nuoria, vihreitä lehtiä. tähän aikaan vuodesta on kuitenkin kiva syödä tuoretta ruokaa, salaattia, koska nyt saamme lähinnä vain juureksia. sitä paitsi minusta ajatus, että ruokaa löytää luonnosta, on uusi mutta mahtava.
Lähetä kommentti