AAMUKÄVELYLLÄ ARLESISSA

Lauantai-aamuna ilma oli juuri sellainen kuin kunnon provencelainen talvipäivä pitäisi olla: tuulinen ja viileä, mutta aurinkoinen ja pään yllä kirkkaan sininen taivas. Ilmasta ilahtuneena lähdin kävelemään Arlesin keskustaan, tekosyynä kirjan etsintä. Kerrankin tuli kamera mukaan, joten räiskin kuvia pikku detaljeista, jotka ilahduttivat minua kävelylläni.

Provencen värit, sininen ja keltainen ja Provencen sininen taivas.

Kirjanrakastajan kaksi paratiisia.

Arles on kaupunki, josta pidän. Minusta on tullut niin maalaistyttö, etten haluaisi elää missään kaupungissa, mutta minusta on ihanaa aina välillä vetää kumisaappaat jalasta ja laittaa jotain nättiä päälle ja lähteä katselemaan ihmisiä, kaupunkitaloja, kauppoja ja toreja.

Arles on yksi niistä kaupungeista, joissa kävelen useaan, sekä siksi että se on lähellä, että siksi että se on todella mukava kaupunki. Tarpeeksi pieni, että siellä jaksaa kävellä paikasta toiseen, tarpeeksi elävä, että siellä on tehtävää, tarpeeksi näyttävä, että siellä on katsottavaa. Jokaisen kadun kulmassa ja sivukaduilla on pieniä aarteita sen löytää, joka pitää silmänsä auki.

Arlesin charmi on hieman väsähtänyt, haalistunut. Silmääni miellyttävät sen vaaleat kiviseinät, kiviset pitsit, takorautaiset portit ja parvekkeenkaiteet, hilseilevät ikkunaluukut ja siellä täällä ripaus vihreää.

Kaupungissa on rakennuksia kerroksittain. Paikalla oli kaupunki jo Antiikin ajalla ja siitä on jäljellä useita raunioita sekä Areena, jota parhaillaan entistetään vanhaan loistoonsa, mutta joka on tarjonnut kansalle sirkushuveja Rooman ajoista lähtien. Sen jälkeen on joka aikakausi jättänyt omat rakennuksensa, jotka muodostavat harmonisen jatkumon. Häiritsevät poikkeukset yleisilmeestä ovat harvinaisia, ainakin vanhassa kaupungissa. Uudempien asuinalueitten modernit rakennukset ovat sitten eri juttu.

Arles on turistien rakastama kaupunki. Keväästä syksyyn käy sen kaduilla vilinä ja kuuluu kaikkien kielten sorina. Talvellakin näkee jonkin verran vierailijoita, varsinkin japanilaisia, joita vetää vastustamattomasti puoleensa Arlesin maine Van Goghin lyhytaikaisena kotikaupunkina. Yksi yksinäinen nousevan auringon maan asukas näkyi tänä aamuna turhaan kolistelevan korjauksia varten suljetun kansantaidemuseon ovia.

Van Goghin nimellä ratsastava kahvila Place de Forumilla.

Talvella Arles nukkuu talviunta, odottaen kevään tuloa ja Ferian alkua. Pääsiäisenä kaupungin kadut vilisevät juhlijoiden joukoista, pääkadun varten pystytetään kojuja myymään nakkeja ja paellaa, täysinäiset baarit toitottavat kaduille jokainen omaa musiikkiaan ja Areena täyttyy hurraajista ja mustista häristä.

Tämä rakennus on ollut (ilmeisesti) kirkko, sitten merino-lampaiden kasvattajien liiton rakennus ja nykyään osa elokuvateatteria.

Ennen sillan ylittämistä ja kotimatkaa vilkaus Rhône-joen suuntaan.

Toivottavasti aamukävely miellytti teitä.

PS. Iltapäivällä kävimme toisessa kaupungissa puutarhaostoksilla ja matkalla ihailin puita kukassa - pohjoisempana, minun kotonani Drômessa hedelmäpuut eivät vielä ole kukassa - mutta, koska moottoritiellä ei voi pysähtyä, en saanut kuvia. Käykää sen sijaan ihailemassa luumupuun kukkaa täällä.