Emmaus-viikonloppu. Lauantai-aamuna kävin Arlesin Emmauksen suuressa myynnissä - joka kuun ensimmäinen lauantai siellä on myynnissä enemmän kamaa kuin yleensä ja myös vanhojen vaatteiden ja liinavaatteiden myymälä on auki. Ei löytynyt mitään tällä kertaa. Jaa, pitäisiköhän minun joskus näyttää kuvia Emmauksesta, vietänhän kuitenkin jonkin verran aikaani siellä?
Sunnuntaina oli vuorossa tällaista
Marseillen Pointe Rougessa oleva Emmaus-myymälä paloi tänä talvena pahasti. Uuden myymälän rakentamiseksi muut Emmaukset halusivat tulla apuun ja järjestivät Marseillehin myyjäiset. Paikkana oli Docs des Suds, joka on tuttu paikallisille musiikin ystäville mm. syksyisestä maailmanmusiikkifestivaalista.
Arlesista lähti kaksi kumppania (compagnon), yksi vapaaehtoinen, yksi vastaava ja yksi ylimääräinen (minä). Sekä lasti kamaa, pienistä huonekaluista kirjoihin ja astioihin. Myyjiä tuli ympäri Ranskaa, aina Hagenauta myöten (missä liekin). Aamusta oli aurinkoista, väkeä oli paljon, kauppa kävi hienosti. Loppuiltapäivästä tuli tuulista, pilvistä ja ripsoikin pari tippaa. Väki hävisi kummasti. Me myös. Toivottavasti myynti oli silti tarpeeksi hyvä uutta myymälää varten.
Koska ei ole mitään sen mielenkiintoisempaa kerrottavaa, puhutaan jostain ihan muusta.
Ranskassa on yleistymässä käytäntö, jonka mukaan kaupat eivät enää anna muovikasseja asiakkailleen. Sen sijaan ne myyvät kauppakasseja, jotka kestävät kauemmin ja kantavat paljon enemmän kuin heppoiset muovikassit. Jotkut kaupat jopa vaihtavat kulahtaneen kassin ilmaiseksi uuteen.
Tarkoituksena on tietysti vähentää luonnossa kuljeskelevia muovikasseja. Ihan kannatettava ajatus, kaikkihan me olemme nähneet dokumentteja muovikasseihin kuolevista merenelävistä. Mutta aina pitää muistaa, että vanhat tavat kuolevat hitaammin kuin voisi toivoa: ce qui devait arriver, arriva ... eli tapahtuu juuri niin kuin täällä voi kuvitella tapahtuvan. Mitä näinkään luonnossa tässä yksi päivä:
3 kommenttia:
Emmaus on kyllä pop. Niin idealtaan kuin sitten siinä miten se helpottaa köyhän opiskelijan elämää. Strasbourgissa tuli käytyä usein, täällä se on vähän kaukana autottomalle.
Niin, ja puolielsassilainen kertoo, että Haguenau on Strasbourgis metsään päin.
Emmauksella kyllä tekisi mieli käydä useamminkin, mutta viikolla ei oikein viiti yksin lähtee ja lauantaisin on aina ihan sairas ryysis... Laita toki kuvia tulemaan :)
Kuten vapaaehtoiskollega sanoi, Emmaukselta löytää mitä vain, pitää vaan olla kärsivällinen. ja jos ei, toisin kuin minä, roiku jatkuvasti siellä, pitää käydä usein. ja aikaisin. mutta sellaisille kuin minä, joka vihaa yhä enemmän kaikkea uutta ja jatkuvaa ostamisvimmaa, Emmauksen kierrätysidea ja hinnat sopivat loistavasti.
epäilinkin että Hagenau on jossain siellä idässä päin. toisin sanoen, sunnuntaina paikalla oli myyjiä niin pohjoisesta, idästä, lännestä kuin lähempääkin.
Lähetä kommentti