Aiempi viestini, jossa pohdiskelin sinuttelua ja teitittelyä Ranskanmaalla sai paljon mielenkiintoisia kommentteja. Kuten ajattelinkin (olen ollut niin kauan pois Suomesta, etten enää uskalla kuvitella tuntevani tarkalleen tilannetta) ero on aika iso Pohjoismaiden kaltaisten rennompien yhteiskuntien ja Japanin tai Ranskan kaltaisten muodollisempien maiden välillä.
Osoituksena siitä, että Ranskassakin käytännöt muuttuvat, lehdissä pohditaan usein kielenkäyttöön ja yleisesti kohteliaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Viimeisessä Pélerin-lehdessä julkaistussa kyselyssä ranskalaiset kertovat itse, mitkä elämänarvot ovat heille tärkeimpiä ja mitä he eniten kaipaavat. Ja mikä onkaan asia, jota ranskalaiset arvostavat yli kaiken? Tietysti kohteliaisuus.
Hämmästyttääkö tämä ulkomaalaista? Ranskahan on aina mielletty kohteliaisuuden kotimaaksi. Mutta ovatko ranskalaiset kohteliaita? Ulkomaalainen törmää jatkuvasti niihin kohteliaisuuden muodollisiin puoliin, joita Ranskassa arvostetaan. Paitsi, että ihmisiä teititellään, ei pidä unohtaa kaikkia pikkusanoja, oui, madame; bonjour, monsieur; excusez-moi, mesdames... Näitä muotoja opetetaan lapsille aivan pienestä.
Samalla saatetaan olla, täysin vailla huomiota kanssaihmisiä kohtaan, ihmisiä tuupitaan kuin heitä ei olisi nähtykään, jonoissa etuillaan häpeämättä ja auton ratissa ranskalainen vasta muuttuukin täysin kaistapäiseksi. Toisaalta täyttä piittaamattomuutta kanssaihmisistä huomioi ennen kaikkea kaupungeissa, mitä suuremmissa, sitä räikeämpää huomaavaisuuden puutetta.
Henkilökohtaisesti arvostan enemmän kanssaihmisten huomioimista kuin muodollisia kohteliasuudenosoituksia. Mitä mieltä olette muut ranskalaisten legendaarisesta kohteliaisuudesta? Tai eroavaisuuksista kohteliaisuudessa Ranskan ja Suomen välillä?
4 kommenttia:
Omien kokemusteni mukaan ainakin täällä Itä-Helsingissä aivan liian harvoin jos koskaan kuulee kohteliaisuuksia, enemmänkin kirosanoja huudellaan..
Tönimistä olen kokenut kummassakin maassa ja myös Italiassa, eli sitä nyt on kaikkialla. Mutta missään en ole törmännyt ihan vastaavaan kiroiluun kuin täällä, sitä suorastaan tunnutaan arvostettavan tietyissä piireissä.
Eli toivoisin todellakin että myös Suomessa opetettaisiin käytöstapoja lapsesta saakka.
Japanilainen kohteliaisuus on vähän samanlaista - usein ulkokultaista. Kun sen läpi näkee, ei se aina olekaan enää kovin kaunista. Vaan usein päinvastoin. Ehkä sama juttu on täällä Ranskassa?
Toisaalta japanilaisille opetetaan toisen huomioon ottamista lapsesta lähtien – ja kyllä se siellä taustalla aina on. (Vaikka myös he muuttuvat kaistapäisiksi ja röyhkeiksi auton ratissa!)
Toistaiseksi nautin vielä siitä, etten täällä Ranskassa ymmärrä kaikkia nyansseja, ja jotkut seikat voin antaa mennä sujuvasti ohi. Itse olen tähän asti kokenut ranskalaiset varsin rennoiksi ja hauskoiksi kaikessa kohteliasuudessaan. Sellaista suoruutta kaipaisin myös Suomeen. Ei ole häpeä sanoa anteeksi, jos tönäisee tai tölväisee, ja kaikille tulee parempi mieli kun hymyillään ja tervehditään. Räntäsateessakin ;)
Kiva aihe, on ollut mielenkiintoista lukea erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia!
Aivan olen täysin samaa mieltä! Todellakin niitä kauniita sanoja saatetaan ladella pitkät pätkät, mutta sitten, kun tarviisit apua niin ei tasan onnistu. Kaupoissa saan harvoin iloista tervehdystä ja monesti olenkin se joka tervehtii ja sitten kassa katsoo nenänvartta pitkin ja saattaa lipsauttaa vaivalla sen hyvänpäivän. Ovia ei auota toisille koskaan ja muutenkin rynnitään aina päälle. Pardon pardon ja minä tulen tässä nyt vaikka selvästi nään, että sinä olit menossa, minä voitan kun painan kovempaa eteenpäin :D
tuntuu siltä, että mitä isompi kaupunki, sitä ympäristöstään piittaamattomammat ihmiset. ja ihan maasta riippumatta. ehkä se on kaupunkilaisuuden tuote.
kuten Pinea totesi, muodollinen kohteliaisuus on usein enemmän ulkokultaisuutta kuin todellista huomioimista ja kuitenkin pohjimmiltaan kohteliaisuuskasvatuksen tarkoitus on kuitenkin opettaa ottamaan kanssaihmiset huomioon. minulla ei ole mitään muodollistakaan kohteliaisuutta vastaan ja sama minulle sinutellaanko vai teititelläänkö, mutta arvostan ennen kaikkea huomaavaisia ihmisiä, vaikka nämä eivät osaisikaan virallisia kohteliaisuusmuotoja.
Sanna, kommentistasi tuli mieleeni erään etelä-ranskalaisen bloggarin viesti, jonka mukaan ainakin ravintoloitsijat usein työllistivät mieluummin pohjois-eurooppalaisia nuoria kuin ranskalaisia, koska nämä olivat iloisempia ja palveluhaluisempia. en tiedä, miten totta se on, mutta onhan ranskalaisten yleensä ja pariisilaisten erityisesti ylimielinen palveluasenne legendaarinen.
Lähetä kommentti