TUPPUKYLÄÄ

On tullut muutaman kerran puhuttua tästä tuppukylästä, jossa vietän lomani ja viikonloppuni. Koska nyt kävi ilmi, että joudumme muuttamaan tästä talosta ja voi olla, että muutamme kokonaan pois tästä kylästä, laitan kuvia, joita täällä olen räiskinyt, vähän niin kuin hyvästiksi tai pieneksi muistoksi.

Sinällään Fourques ei ole mitenkään mielenkiintoinen paikka ja ehkä juuri siksi niin mielenkiintoinen. Se on keskiverto etelä-ranskalainen kylä, ei kuvauksellinen, ei matkustelijoita houkutteleva, ei rikas tai ihmeellisen persoonallinen. Samanlainen maatalouskylän ja nukkumalähiön sekoitus kuin suurin osa tavallisista kylistä täällä etelä-Ranskassa alkavat olla. Osa asukkaista käy töissä ympäröivissä kaupungeissa: Arles, Nîmes, Montpellier, jopa Marseille. Toiset taas jatkavat pelloilla ja muovitunneleissa ahertamista kuin missä tahansa maaseudulla.

Listan täältä löytyvistä palveluista kirjasinkin jo aikaisemmin, tässä kuvia paikan kauniimmista ja rumimmista rakennuksista.

Pääkatu, tietenki Rue de la République ja yksi sen näteimmistä rakennuksista, muuten vuokrattavana, jos kiinnostaa. Takana häämöttää vanha kaupungintalo.

Entinen kaupungintalo edestä.

Yksityiskohta vanhalta kaupungintalolta. Rakastan näitä kivisiä pitsejä.

Vastapäätä oleva vanha juottokaukalo (?). Kuva on epäselvä, Nina on vetänyt juuri strategisella hetkellä (mitä lie kiinnostavaa tuolla alla).

Yksi kauneimmin entisöidyistä taloista pääkadun varrella. Tästä näkyy hyvin tuo paikallinen rakennuskivi.

Pitäisi kysyä näiltä ihmisiltä, miten he saavat kukkansa kukkimaan näin kauniisti varjoisalla kujalla ja vain pienissä ruukuissa melkein ympäri vuoden, kun meidän kasvit ei tahdo kukkia millään varjoisalla terassillamme.

Tyypillinen pikku aukio keskellä kylää, tyypillisen ristin ja tyypillisen oliivipuun kaunistama.

Kirkontorni pääkadulta päin.

Yksi näteimmistä, vasta korjatuista kaupunkitaloista.

Kaksi vasta remontoitua taloa lähellämme. Nämä pienet kaupunki- tai kylätalot, maison de village tai maison de ville, ovat nykyään muodissa ja hyvin haluttuja juuri lähistöllä, isommissa kaupungeissa työskentelevien nuorten perheiden kodeiksi.

Kylän maamerkki, keskiaikainen linnoitettu maatila kadulta päin, maatalousrakennuksineen.

Nämä maalaistalot ovat ilmiselvästi olleet ennen kylän keskustan ulkopuolella. Nykyään ne ovat tietysti keskellä kasvanutta kylää ja monet niistä on muutettu huoneistoiksi. Toisilla on kuitenkin edelleen vihannestarhansa kadun varressa.

Mitä tapahtuu, kun halutaan vanhan kylän viereen tehdä jotain uutta, mutta silti "tyypillisen provencelaista". Tämä uus-vanha kaivo ilmestyi keskelle vanhaa tietä, joka haluttiin sulkea ja viereen rakennettiin iso parkkipaikka, aivan pääkadun päähän ja sen kauppojen viereen. Vaan eipä auttanut, parkkipaikka on melkein aina tyhjä ja autot pitää silti tunkea pääkadun varteen tai jonnekin, täysin kielletylle pysäköimispaikalle keskelle kylää.

Pieni katu vanhan kylän alueella.

Ja sitten katu uuden kylän puolelta. Nämä kylätaloiksi naamioidut rivitalot rakennettiin muutama vuosi sitten vanhan kyläkeskuksen viereen rakennettuun uuteen kylänosaan, asunnontarpeen räjähdettyä kylässä viereisistä kaupungeista muuttavien uusien asukkaiden vuoksi.

Uuden kylän keskustan tekoitalialainen piazza.

Uusi kaupungintalo.

Uutta kerrsotaloasutusta. Miksihän tätä etelä-Ranskaan levinnyttä tyyliä pitäisi kutsua? Neopalazzoksi? Tehdään isoja laatikoita ja roiskitaan sitten pilareita, parvekkeita ja loggioita sinne tänne...

Päiväkoti-koulukompleksi. Muut julkiset rakennukset ja kylän sydäntä ympäröivät omakotitalo-asutukset ovat niin rumia ja banaaleja, ettei niitä kehtaa edes kuvata.

Tässä maassa rakastetaan liikenneympyröitä. Ja niiden koristaminen on taidetta. Toisissa on kukkaistutuksia, toisissa kaupunkia kuvaavia symboleita, toisissa taas veistoksia. On kuulemma suuri bisnes, tuo veistosten myyminen kunnille. Tämän liikenneympyrän sisään on raahattu tuhatvuotinen, kunnalle lahjoitettu oliivipuu, yksi Provencen symboleista.

Se siitä vierailusta. Kylän parhaat ja pahimmat palat. Viikon kuluttua alkavat kylän nimikkojuhlallisuudet, la fête votive. Ja syyskuun alkupuolella on suurtapahtuma, la foire aux chevaux eli nimensä mukaisesti hevosmarkkinat, vaikka itse asiassa se on ihan muuta; luvassa on kulkuetta ja muita juhlallisuuksia. Ja aina, maan tavan mukaan, mukana on hevosia ja härkiä. Luultavasti ehdin vielä raportoida niistä, ennen uusia haasteita.