TUKASTA JA TALOSTA

Saiskos olla välillä jotain henkilökohtaisempaa? Esimerkiksi kampaamokäynnin tulos? Tai kortteeri, jossa tällä hetkellä asustelen?

Viime perjantaina oli ilmeisesti yleinen kampaamopäivä, blogiystäväni Fifi käveli kampaamon ovesta ulos vaaleampana kuin milloinkaan. Itse taas tummuin (vaikkakin hiuksissa on edelleen punertava sävy) enemmän kuin koskaan aiemmin. Tukka myös lyheni kevyeksi kesälookiksi. Jotainhan tässä täytyy muuttaa, kun kesä kuluu muuten, terveydellisistä ja muista syistä, niin kotinurkissa. Tai siis Arlesin kupeessa olevan talon nurkissa. Joten ajattelin laittaa muutaman kuvan myös talon sisältä.

Ensiksi minä ja uusi tukka. Kuvassa näkyy myös talon yläkerran puinen sisäkatto. Siitä tulee mieleeni suomalaiset maalaistalot ja sama tyyli näkyy olevan myös suosittu ranskalaisissa maalaistaloissa. Alakertaahan esittelin jo aiemmin, remontista puhuessani.

Seuraavaksi ihanat vanhat ikkunat, todella romanttiset, haalean siniset ja rapistuneet, kuten myös ikkunaluukut. Ja niin epäkäytännölliset, huonosti sulkeutuvat, tuulen ja veden läpi päästävät, talvella kylmät. Pelkäänpä siis, että niitä odottaa sama kohtalo kuin alakerran ihania lattialaattoja. Siksi otin kuvan, muistaakseni niitä myöhemmin...

Makuuhuonen yhdessä seinässä on jätetty paikallinen kivi näkyviin, muut seinät on rapattu ja maalattu valkoisiksi. Fontivieillen kiveä on perinteisesti käytetty kaikkiin täkäläisiin taloihin. Toiset jättävät sen näkyviin ulkoseiniin, meidän talo on rapattu ulkoa, mutta sisällä muutamissa seinissä kivi on näkyvissä. Se on kaunis, kerman värinen ja antaa talolle persoonallisen leiman. Mutta silläkin on oma huono puolensa, kivi rapisee lattialle; kiveä menee imuriin suuret määrät joka siivouskerralla.

Ja lopuksi yläkerran lattialaatat. Tiilinpunaiset. Seinillä meillä on jostain kumman syystä vain veneitä, laivoja ja merta...

Tämänhetkiset huonekalut ovat perinteistä, tummaa ja jykevää maalaiskalustoa. Mutta niillä on tapana tässä talossa vaihtua aika kiivaaseen tahtiin. Vanhat Emmaukseen ja taas uutta tyyliä tilalle samasta paikasta. Ei käy tylsäksi. Alakerran lasista ruokapöytää vielä kaipailen, vaikka uusi rustiikkinenkin on kiva.