Kirjojen kustannus ja myynti elää suurta murroskautta: kirjoja voi nykyään ostaa ja kuluttaa uusilla tavoilla, sähköisesti, internetin kautta jne. Olen ajatellut suhdettamme kirjoihin ja näiden uusien muotojen merkitystä sen jälkeen, kun isäni kuoli viime marraskuussa.
Isäni oli intohimoinen kirjojen keräilijä ja lukija. Häneltä jäi iso kokoelma kirjoja, kaikenlaisia ja monista aiheista. Vaikka joukossa on vanhojakin teoksia, ei se ollut hänelle sijoituskohde vaan hänen moninaisten kiinnostuksenkohteidensa heijastuma. Hän vietti vapaa-aikansa Helsingin antikvariaateissa ja kirjahuutokaupoissa eikä koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta käydä uudessa kirjakaupassa matkoillaan ja retkillään.
Ikävä kyllä, kun en tiedä, voimmeko pitää asunnon, jossa kirjat nyt ovat, olen joutunut ajattelemaan kirjojen myyntiä. Siksi olin yhteydessä Bibliofiilien Seuran hyvin avuliaaseen asiantuntijaan, joka ehdotti käyvänsä omalla ajallaan kirjat läpi ja vievänsä seuran syksyiseen huutokauppaan ne, jotka voisivat herättää huutajien mielenkiinnon. Siten ne saisivat edes uuden kodin, jossa niitä arvostetaan. Ja minun pitäisi nyt käydä läpi kirjat erottaakseni joukosta ne, jotka haluan pitää. Mikä työmaa!
Keskusteltuani tuon nuoren miehen kanssa ja toisaalta luettuani australialaisen kirjailijan ja bloginpitäjän, Vicky Archerin ihanasta blogista hänen mietteitään kirjoista ja kirjakaupasta, ryhdyin siis miettimään omaa suhdettani kirjoihin. Bibliofiili vaikka onkin tuo nuori mies sanoi kannattavansa kirjarovioita, koska niin monet kirjat eivät ole sen kunnioituksen arvoisia, joka meillä tänään on kaikkia kirjoja kohtaan. Minua, joka on kasvatettu kirjojen ihannoijaksi, ajatus ensin puistatti.
Mutta kun asiaa ajattelen, on meillä paljon kirjoja, joiden arvo ei tulevaisuudessa ole kummoinenkaan: kurssikirjoja, halpoja pokkareita, vanhoja matkakirjoja ja mitä vielä. Toisaalta, kun ajattelee kaikkia niitä kirjoja, jotka lukee vain kerran ja niitä, joita tarvitaan vain niiden asiasisällön vuoksi, on selvää, että sähköisessä muodossa olevat kirjat ovat paljon keveämpiä ja vähemmän tilaa vieviä.
Sitten on erikseen kaikki ne kirjat, joita haluamme selailla, koskettaa, haistella, ihastella ja tarkastella yhä uudelleen. Jotka pitää ensin nähdä, eikä ostaa internetistä. Tunnustan myös olevani kirjakauppafriikki, joka käyttäisi kaiken aikansa noissa ihanissa paikoissa. Ja usein - vaikka rahapussi ja lukemiseen jäävä aika eivät antaisi myötä - kävelen ulos niistä taas uusia kirjoja kassissa. Siksi toivon todella, että oikeat kirjakaupat löytäisivät tapoja, joilla pysyä hengissä tässä muutosajassa ja myös pitää yllä ja ravita meidän lukuintoamme ja kirjarakkauttamme. Käynnit suosikkikirjakaupoissani ja uusien löytäminen ovat lempihetkiäni, joista en haluaisi luopua.
Muutamia suosikkikirjakauppojani:
Helsingissä tietenkin Akateeminen kirjakauppa;
Lontoossa se vanhin ja romanttisin ihanine rappusineen, jonka nimeä en nyt muista;
Aix-en-Provencen englantilainen kirjakauppa, Book in Bar, myös sen teehuoneen vuoksi;
Arlesissa La librairie Actes Sud, joka on myös kirjankustantaja ja Harmonia Mundi, joka myy myös musiikkia;
ja Nyonsissa Librairie de L'Olivier, hyvä valikoima seutukirjallisuutta.
Isäni Armas Aarre Saveliuksen, kirjojen rakastajan, muistolle.
5 kommenttia:
Toinen kirjakauppafriikki ilmoittautuu! Paitsi että rakastan kirjakaupoissa hengailua jopa ilman ostoaikeita, tykkään myös niissä työskentelystä. On mahtavaa suositella asiakkaalle jotain omaa kirjasuosikkiani ja parhaassa tapauksessa kuulla jälkeenpäin, että asiakas piti kirjasta yhtä paljon kuin minäkin.
Minun kirjastoni koostuu lähinnä pokkareista, kustannussyistä tietenkin, mutta myös siksi, että kannan lähes aina kirjaa käsilaukussani. Jäin pohtimaan mainintaasi pokkareiden arvosta; on totta, ettei niiden rahallinen arvo ole kummoinenkaan, mutta tavallisen peruspokkarin tunnearvo voi olla huomattava. Jos kirjaa on lukenut jossain tietyssä, tärkeässä tilanteessa, sen muistaa myöhemmin aina kyseistä kirjaa selaillessaan. Minulla on yhä erään Françoise Sagan -pokkarin sivujen välissä hiekkaa Martiniquen rannalta vuodelta 2002, kirjan sivuilla on aurinkovoidetahroja ja sivujen reunat ovat kosteudesta käpristyneet. Minun tarvitsee vain avata tuo kirja (joka ei edes kuulu lempikirjoihini) muistaakseni, millaista oli istua aurinkovarjon alla Karibianmeren äärellä tammikuisena iltapäivänä seitsemän vuotta sitten... Meistä jokaisella lienee vastaavia muistoja, joihin liittyy kiinteästi jokin kirja.
ah, aih - Martiniquen hiekkaa ja ikkunan takana sataa! tietysti lukijalle liittyy mihin tahansa kirjaan muistoja, paikoista, joissa kirjaa on lukenut, samanaikaisista tapahtumista jne. ja pokkarilla voi olla sama tunnearvo kuin muillakin kirjoilla. vakavamieliset bibliofiilit eivät vaan niin välitä pokkareista.
ja usein pokkareista puuttuu kovakantisten kirjojen kuvitukset, jotka tekevät kirjasta keräilyn arvoisen. silloin on kai sama, jos sitä lukee vaikka kindlestä. en kyllä tiedä, onko kindleä keveämpi kantaa kuin pokkaria. mutta jos siihen menee Martiniquen hiekkaa, se luultavasti menee rikki , kun taas pokkari ei mene!
Kaunis muistokirjoitus. Osanottoni isäsi poismenon johdosta.
Ja kolmas kirjojen ystävä ilmoittautuu! Kirjakaupat, kirjastot ja kirjat ylipäänsä ovat ihania. Täällä Ranskassa kirjoja tuntuu olevan aiheesta kuin aiheesta, ja ne on niin hyvin tehty. Kuvitus, taitto, kaikki. Lastenkirjat ovat nekin upeita. On kamalan vaikea lähteä kaupasta ilman yhtäkään ostosta. Käytännön syistä, samoista kuin Fifi, minäkin hankin yleensä pokkareita. Mieluummin ottaisin kovakantisia, mutta hinta yleensä estää.
Sähköisiin kirjoihin en oikein usko. Minusta netti on hyvä tiedonhankinnan suhteen, ja tietosanakirjat ja ruokaoppaat ovat parhaita sähköisessä muodossa, mutta tarinat ja runot haluan kyllä lukea kirjan sivuilta. Mikään ei voita sohvalla tai sängyllä lukemista!
Kirjasto muuten ottaa varmasti mielellään vastaan ne kirjat, joita ei myydä huutokaupassa. Siten ne kenties saisivat enemmän lukijoitakin?
kiitos mireval.
kai tuon kindlen voi viedä sänkyynkin? mutta kyllä se minustakin on kylmempi vaihtoehto kuin paperilehtinen kirja. vaan, me olemme tottuneet jo niin moneen asiaan, ehkä sähköisiin kirjoihinkin.
Te ihanat kirjaihmiset! Luen itsekin jotain ja päivittäin ja mieluummin ostan uuden kirjan itselleni kuin lainaan sen. Pitäisi saada lisää kirjahyllyä, koska tilaa ei enää ole uusille. Näkisittepä Fifin kirjahyllyn! Ja ne laatikolliset kirjoja, joita hän lähettää Ranskassa oltuaan, huhhuh! Kun jotain pitäisi poistaa uusien tieltä ei valinta ole mitenkään helppoa.
Lähetä kommentti