Jos olette käyneet lukemassa toisessa blogissani Deborah Lawrensonin vieraskirjoituksen, olette nähneet, miten ennen laventelia tislattiin. Tänään (eilen, mitä kello on?) kävimme katsomassa läheisellä tilalla "modernimpaa" tislauslaitteistoa, Rosanin kylän tienoilla Drômessa. Tila tuottaa itse monia eri eteerisiä öljyjä ja kukkavesiä, luonnosta kerätyistä tai tilalla tuotetuista kasveista.
Itse asiassa tämänkin tilan tislauslaitteisto oli erittäin käsityöläismainen ja jopa söpö rautakukkineen. Kaikki oli käsin tehtyä kierrätysmateriaaleista. Tilalla on kaksi eri tislauslaitetta, toinen kuparia, toinen ruostumatonta terästä.
Mutta sitten kävimme paikallisen osuuskunnan tislaamolla. Siellä tislataan lähinnä laventelia ja jonkin verran salviaa, eniten paikkakunnalla tuotettuja kasveja. Mittasuhteet siellä olivat aivan toiset.
Opin myös, että leikattu laventeli saatetaan laittaa suoraan pelloilla liikkuviin tislausvaunuihin, jotka sitten kuljetetaan tislaamolle ja laventeli tislataan suoraan vaunuissa.
Joka tapauksessa tislauksen perusperiaate on, että tislattava materiaali laitetaan kuumennettavaan veteen ja johdetaan sitten siansaparomaisen putken sisällä jäähdyttimen läpi. Eteerinen öljy kerääntyy pinnalle ja alle jää kukkavesi, jotka voidaan täten erottaa toisistaan eri astioihin.
Vaunut sisältä.
Tislaushattu, joka sulkee vaunut. Siitä putki kulkee jäähdyttimeen ja eteerinen öljy ja kukkavesi valuvat jäähdyttimen sisällä siansaparoa pitkin odottaviin astioihin.
9 kommenttia:
Mielenkiintoista. Osaan vähän arvailla, mitä eteerisistä kukkaöljyistä tehdään, mutta mitä sille kukkavedelle tehdään? Se siis käytetään myös?
kukkavesillä on suurin piirtein samanlaiset, vaikkakin heikommat ominaisuudet kuin samalla eteerisellä öljyllä. nykyään niitä käytetään monilla tavoin, kauneudenhoidosta ruuanlaittoon. katselin juuri arten dokkarin ruuan lisäaineista, kukkavedet ovat varmasti luonnollisempia aromeja kuin ruokateollisuuden käyttämät...
Airelle, kiitos vastauksesta! Mietinkin tuota - ja erityisesti ruusuvettä, joka mainitaan joskus resepteissä... En ole sitä koskaan kokeillut, mutta ajatus on jotenkin niin kiehtova...
eniten vanhoissa sokerileipurien resepteissä on varmaankin appelsiinikukan vettä...
tästä taisin saada aiheen uuteen kirjoitukseen, heti kun ennätän ;)
Katsoin myös tuon Arten ohjelman.Aiotko itsekin tislausalalle sitten maapalstallasi?Hajuista tai tuoksuista,tilanteesta riippuen,puheen ollen olen etsiskellyt hajutonta astianpesuainetta,siis Ranskassa.Kuka tietää,onko sellaista saatavilla?Tympeetä kun ruoka ja etenkin juomat haisee timjamille,laventelille,sitruunalletai ties mille.Unohtui nimittäin tuoda Suomesta mukana. epätietoinen paskeriville
Täällä ripotellaan appelsiinikukkavettä vähän joka leivonnaiseen, jälkiruokaan ja jopa kahviin (yäks). Perinteisesti sitä tislattiin ja tislataan jossain maan kolkassa vieläkin pieniä määriä kotona pikkuisilla alambiceilla.
Anonyymi sanoi...
Hei Airelle,ilahduin kovasti kun löysin blogisi.Pidän kovasti puutarhanhoidosta ja siksi Suomen sydäntalvi saa minut haaveilemaan,josko joskus asuisimme talvikuukaudet aivan Etelä-Ranskassa,jossa harvemmin on lunta ja pakkasta.Oon tarkastellut maisemia ja luontoa myös Googlemapsilla jotta saisin selville kuinka vihreänä luonto pysyy siellä tammi-helmikuussa...ja heräsikin pari kysymystä,jossa sä voisit varmaan auttaa.Esim Biotin ja Antibesin kaduilla streetwiew näkymällä näkee joulukoristeita....pidetäänkö niitä vielä Joulun jälkeenkin?Jos neuvoisit rannikon tuntumasta jonkun kylän tai kaupungin jonka katunäkymät olisi kuvattu keskitalvella, olisin kovin kiitollinen.Terkuin:Anne
Ihanan aurinkoinen ja yrteille tuoksuva sivusto. Provencessa olen päässyt käymään vain kerran, ja silloinkin vietimme loman rannikolla ja se oli heinäkuussa...ei ihan rennoin aika ja paikka tutustua maankolkkaan. Mutta matkamuistona toin hajustetut ja iloisen väriset saippuat, joilla kylppäriin saa taiottua hieman Provencea ja aurinkoa keskellä hyistä talvea.
Hei hei Airelle! Oletko todella lopettanut tarinoinnin Provencesta ihan täysin? Pidän niin kovasti kirjoituksistasi. Itsellä ei ole mahdollisuus matkustella ja blogisi on ollut ikkuna ihanaan maailmaan. Mutta toisaalta, jos olet muuttanut pysyvästi taas Suomeen on vaikea kertoilla Etelä-Ranskan tapahtumista. Kaipaan kuitenkin tyylikkäitä kirjoituksiasi. Hyvää jatkoa itsellesi ja tyttärellesi missä sitten oletkin. Toivottavasti palaat vielä joskus koneelle.
terkuin lissu
Lähetä kommentti