HYVÄÄ JOULUA!

Tämä syksy on ollut hiljaisuuden aikaa. Ilmat ovat olleet tavanomaista sateisempia ja siksi olemme oleskelleet paljon sisällä lähikontujen koluamisen sijaan. Sitten sattui kohdalle suuri suru. Joulu pääsi hiipimään salakavalasti ovelle ja ovesta sisään, ilman, että ehdin sitä valmistella.

Joulun henkeen on ollut vaikea päästä tänä vuonna. Aattona sain kuitenkin itsestäni sen verran irti, että lähdin kiertelemään Arlesin joulukaduille. Kaksi iltaa aiemmin olimme jouluspektaakkelissa Arlesin pääaukiolla. Arles on itse asiassa aika kiva joulukaupunki. Täällä sijoitetaan paljon aikaa ja vaivaa joulunajan ohjelmistoon. Varsinkin lapsille on paljon ohjelmaa. Mutta koko jutun « clou » on ensimmäisen illan suuri spektaakkeli, musiikki-, valo- ja trapetsiesitys, joka vuosi erilainen. Ferioiden lisäksi suurimmat ponnistelut taidetaankin kohdistaa juuri joulunalusaikaan. Neljästoista heinäkuuta on tietysti, kuten kaikkialla Ranskassa, upea ilotulitus Rhône-joen rannalla. Näiden vuoden kohokohtien välissä Arles vaipuu takaisin provinsiaalisen pikkukaupungin hiljaiseloon, suurista turistilaumoistaan huolimatta. Turisteja tänne houkuttelevat niin roomalaiset rauniot kuin Van Goghin haamukin, mutta noista turistipyydyksistä ehkä joskus myöhemmin.

Sataako Arlesissa lunta? Itse asiassa "lumi" oli höyhenistä tehty.

Akrobaatit huimaavassa korkeudessa - ja viiltävässä kylmyydessä.




Valokoristelu on upeaa.

Tunnelma on satumainen.

Joulukauppa kävi lamasta huolimatta Arlesin jouluisilla ostoskaduilla.

Katujen koristelu ja kukkaistutukset hivelevät silmiä.

Kauan on ollut tyttökavereiden kanssa puhetta, että etsittäisiin jokin idyllinen maalaiskirkko, jonne mentäisiin seuraamaan jouluyön messua, vaikkei meistä kukaan ole perinjuurin – tai ollenkaan – katolinen. Traditiona se on kuitenkin näkemisen arvoinen, ainakin kerran. No, puheesta tuli lopultakin totta, vaikkakaan ei aivan siinä seurassa kuin alunperin oli ajatus. Kirkkokaan ei ollut ihan kuvitellun idyllinen, vaikkakin sijaitsee pienessä kylässä. Menimme nimittäin elämään mukana Fourquesin kylän joulumarssia, jossa aasi ja pieniä lampaanpoikasia vietiin kirkkoon, kuten Jeesuksen syntymän aikana kuulemma hänen synnyinpaikkansa ympäriltä kerääntyneet paimenet toivat.

Jäimme sitten myös seuraamaan messua. Kirkko on kyllä vanhemman puoleinen, mutta kovasti parannustöillä modernisoitu. Pappikin oli, kuten niin usein Ranskassa, ilmiselvästi puolalainen. Rohkeasti hän kuitenkin toimitti messun provensaaliksi, paikallisella murteella tai kielellä, jolla on yhtä paljon yhteistä italian kuin ranskan kielen kanssa. Kirkon sisusta on hyvin yksinkertainen, mutta toimitusta maustivat läsnäolijoiden perinteiset puvut, lampaiden määintä ja kuoron laulamat provensaalinkieliset jouluhymnit. Kaikki toimituksen osat oli selitetty ja provensaalinkieliset lauseet käännetty ranskaksi suurella valotaululla. Erittäin modernia siis.

Fourquen kirkko aattoyönä.

Koska en ole aiemmin ehtinyt, laitoin tässä samalla kuvia jouluspektaakkelista ja jouluisista Arlesin kaduista sekä aaton messusta. Ja kompensoidakseni tätä pitkää hiljaisuutta heitän vähän myöhemmin juttuja, joiden aiheet minulla jo oli, mutta joita en ole aiemmin ehtinyt konkretisoida. Olen myös suunnitellut uutta, kaksikielistä blogia, lähinnä niitä ystäviäni varten, jotka eivät taida suomea. Se ei ole sen kummempi kuin tämäkään, itse asiassa jonkinlainen käännetty ja lyhennelty versio vain. Sitä voi kuitenkin käydä katsastamassa viereisestä linkistä.

HYVÄÄ JOULUA ja ONNELLISTA UUTTA VUOTTA sinulle, joka luit nämä rivit!