Täällä kylällä tuppaa joskus unohtumaan, että olemme maaseudulla. Traktori parkkipaikalla ei kuitenkaan ole ihan tuntematon näky.
Vaikka asummekin peltojen ympäröiminä, alkaa yhä suurempi osa kylän asujaimistosta olla lähikaupungeissa työssä käyviä nukkumalähiöläisiä. He tyytyvät pitempiin työmatkoihin, koska viikonloppuina voivat nauttia rauhallisemmasta ympäristöstä ja lapsensa saavat kasvaa ja käydä koulua vähempiväkisessä ja turvallisemmassa ympäristössä kuin kaupunkien betoniviidakoissa kasvavat.
Ongelmat alkavat silloin kuin nämä uusmaalaiset kaupunkien kasvatit joutuvat nenäkkäin maalaiselämän tuntemattomampien puolten kanssa. Juuri nyt käräjöi joku vuorotyötä tekevä naapurinsa kanssa, koska tämä laittaa perinteiseen tapaan lehmillensä isot kellot kaulaan ja ne pitävät tämän unta etsivän vuorotyöläisen hereillä.
Aiemmin ovat samanlaiset maaseudun rauhaa kaipaavat kaupunkilaiset valittaneet tuomarin edessä kukkojen laulua aamutuimaan, sammakoiden kurnutusta lammissa ja pian varmaan joku vaatii hiljentämään etelän äänimaailman luojat, les cigalles eli laulukaskaat.
Ymmärrän, että vuorotyöläisraukka elää vaikeasti lehmien kellojen roikeessa, mutta eikö talon ostoa maalla pitäisi miettiä tarkkaan, myös maaseudun äänimaailmaa ajatellen. Monet kuvittelevat todella, että maaseudulla ei kuulu mitään, mutta sehän ei pidä paikkansa. Luontohan voi olla hyvinkin äänekästä.
Ranskalaiset ovat meihin suomalaisiin verraten vieraantuneempia maalaisjuuristaan ja elättelevät kaikenlaisia kummia ennakkokäsityksiä maaseudun suhteen. Lisäksi meidän silmissämme aika suuretkin kaupungit mielletään Ranskassa maaseuduksi. Siksi todellisuuden kohtaaminen on usein vaikeaa ja järkyttävää maalaiselämään halaaville ranskalaisille.
6 kommenttia:
Luonnosta vieraantumisesta tulee mieleen aina tämä tarina, joka on alunperin kai postattu jollekin hevoskeskustelupalstalle. :D
Voi ei ;D
Vaikka samanlaiseksihan se on menossa Suomessakin... Omakotitaloalueilla ei saa kuivia oksia ja lehtiä polttaa, kun siitä syntyy hyvänen aika savua. Mieluummin tungetaan syksyn lehdet mustiin jätesäkkeihin ja viedään kaatopaikalle! Mielenkiinnolla odotamme, milloin puulämmitteiset saunat kielletään... Sillä savuahan nekin ilmaan tupruttavat (vaikkakin hyvän tuoksuista ;)
Mitä muuten tuomari sanoi sammakon kurnutuksesta? Kiellettiinkö sammakot?
Se on kyllä totta, ettei maalla melkein koskaan hiljaista ole.
Minä kuulin myös uutisissa tuosta lehmävalittajasta. Voi hyvänen aika sentään! Pakkoko tosiaan on tunkea asumaan maalle, jos ei kestä normaaleja luonnon ääniä? Itse ainakin kuuntelisin 150 kertaa mieluummin lehmien kelloja/lampaiden määkimistä/kukkoja kuin autojen "klaxons" (apua, en muista mikä tuo on suomeksi?!), moottoripyöriä tai pihalla kännykkäänsä huutavaa naapurin miestä. Alpeilla on niin ihanaa, kun aamuisin kuuluu lehmänkelloja, lintujen laulua ja virtaavan joen kohinaa. Tosin me olemmekin siellä vain tilapäisesti lomalla emmekä vuorotöissä, mutta kuitenkin.
Täällä meillä keskustassa asuvat valittavat juopuneiden ääntelystä kaupungilla, etenkin nyt helteillä, kun monet joutuvat pitämään ikkunoita öisin auki.
Saksassa asuvan sukulaisemme mies piti pientä possulaa ja asui kylänraitin loppupäässä. Lähistöltä myytiin tontteja ja ostajille kerrottiin,että seutu on ns. maaseutua ja maataloutta harjoitetaan tiloilla, lehmiä ja sikoja jne. Tontit myytiin varakkaille kaupunkilaisille, jotka rakensivat hienoja talojaan ja nauttivat maaseudusta. Vaan ennen pitkää alkoi valitus, kun Frau lepää verannalla auringossa ja hyhhyh, sian haju leijuu nenään, eikö farmari voisi tehdä jotain, ettei tuoksu tuntuisi.
Puimurit, jotka leikkasivat viljaa ja maissia lähipelloilla häiritsivät myös näiden frouvien siestoja äänillään. He halusivat vain maaseudun rauhaa, eivät tulleet ajatelleeksi, että maatiloilla tehdään muutakin, kuin kasvatetaan kukkapenkkejä.
Italiassa saattaa olla vuohia ja kukko jossain kaupungissa/kalastajakylässäkin:) se oli minulle aika uutta, ties vaikka Roomassakin olisi ainakin kuulemani mukaan vähän matkan päässä keskustasta on lampaita
niin, sanonta maaseudun rauha on niin suhteellinen käsite; ei kai maatalouskoneet tai lehmien kellot ole kovin hiljaisia. mutta kaupunkilaiset, jotka käyvät maaalla vain kesälomilla, eivät tunnu muistavan, että maalla tehdään töitä, että elukat haisee, pitää ääntä ja käyttäytyy muutenkin eläimellisesti. tai että pelloille levitellään välillä kaikenlaista haisevaa. ja vielä villimpää, villiä luontoakin, joka voi käyttäytyä ihan villisti , myös löytyy maaseudulla.
eli eikö voisi ensin mennä katsomaan, missä se uusi asunto olisi ennen ostamista. vuorotyöläisestä taas en tiedä, miksi hän siellä maalla asusteli, mutta voisi toivoa, että ajattelisi epätavallisia työaikojaan ennen kuin asettuu asumaan lehmätilan viereen. jälkikäteen on vähän naurettavaa valittaa. jutun loppua en ole kuullut, jokohan se on tuomittu?
sammakoista taas en muista, olikohan se niin, että se oli pouutarhassa ollut koristelammikko ja se tuomittiin poistettavaksi? eli tuomaritkin on kaupunkilaisia. tuskin luonnonvaraisesta lammikosta antaisivat eläintenpuolustajat tuhota sammakkokantaa.
olen vähän sitä mieltä, että se riippuu siitä; mihin on tottunut. jos on kaupunkilainen, on ehkä autojen ja juoppojen äänet helpompia kestää kuin kukot ja lehmät. henkilökohtaisesti, ja vaikka olenkin alkujaan kaupunkilaistyttö kuuntelen mieluummin traktoreita ja lehmänkelloja.
Lähetä kommentti