Vähän enemmän tekstiä tällä kertaa, kuvia joskus myöhemmin. Usealta taholta on kyselty opinnoistani, joten tässä muutamia haja-ajatuksia lääkekasvikurssini ensimmäiseltä kuukaudelta.
Heti aluksi minun täytyy varoittaa, että olen maatalouskoulussa, jossa meille opetetaan kasvien kasvattamista, kyseessä ei siis ole kasvien käyttö hoitotarkoituksissa. Tietysti meille selitetään jonkin verran kasvien ominaisuuksia ja mahdollista käyttötapaakin, mutta pääpaino on tuotannossa.
Ja maatalouskoulussa kun ollaan, suuri osa kursseista sopii kelle tahansa maanviljelijälle. Koko luokka aikookin itsenäiseksi maatalousyrittäjäksi. Seassamme on myös muutamia, jotka aikovat viinitilallisiksi tai hedelmätarhaajiksi. Suurin osa on kuitenkin kiinnostunut juuri aromaattisista ja lääkekasveista. Ja suurimmalla osalla, toisin kuin minulla, on myös jo tiedossa, missä he aikovat viljellä; perintötila tai puolison tila tai muu sellainen on jo olemassa.
Iältämme olemme kaikki ihan aikuisia, ainakin yli parikymppisiä. Ikäjakautumakin on ihan mukava, meitä on kaiken ikäisiä, vaikkakin minä olen luokan vanhin (auts). Opiskelijat ovat myös ympäri Ranskaa ja jopa Réunionin saarelta ja hyvin erilaisista lähtökohdista, joka sallii todella mielenkiintoisen vuorovaikutuksen luokassamme. Ja kaikki ovat motivoituneita, kukaan ei ole tullut Nyonsiin vain ollakseen lämpimässä tai jotain hommatakseen.
Siitä huolimatta - tai ehkä sen takia - käytös luokassa on joskus erilaista kuin mihin laiseni pinko on tottunut. Yliopisto-opintoni ovat jo kaukana takanani, joten olisi kiva, jos joku tällä hetkellä akateemisia opintoja suorittava (kuten Fifi) kertoisi omia kokemuksiaan asiasta. Minusta luokkamme on paljon rennompi kuin mitä olen muualla nähnyt.
Aamun on tarkoitus alkaa puoli yhdeksältä, mutta ihmisiä tippuu paikalle tasaisena virtana aina yhdeksään asti. Osa meistä asuu viereisessä majoituksessa, mutta silti he onnistuvat tulemaan paikalle myöhässä, aamukahvikuppiaan kantaen. En tiedä, millaista elämää siellä asuntolassa vietetään, jonkun olen kuullut valittavan liian kovasta musiikista illalla.
Tunnilta poistutaan sulavasti lisää kahvia hakemaan tai vessaan siitä huolimatta, että meille on varattu kahvi- ja tupakkatauko sekä aamupäivällä, että iltapäivällä. Ja nämä tauot yleensä venyvät virallisesta viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Joskus saa opettaja käydä hakemassa oppilaansa tauolta.
Tällä hetkellä minun pitäisi olla tekemässä suuritekoista opinnäytettä, mutta se ei oikein tahdo lähteä käyntiin. Siksi olenkin tässä tekemässä ihan muuta kuin pitäisi. Onneksi työharjoittelupaikat ovat jo taskussa.
Taidankin lopettaa tältä erää tähän ja kerron myöhemmin opintojeni varsinaisesta sisällöstä ja myös siitä, mitä kasveista opin.
Ja maatalouskoulussa kun ollaan, suuri osa kursseista sopii kelle tahansa maanviljelijälle. Koko luokka aikookin itsenäiseksi maatalousyrittäjäksi. Seassamme on myös muutamia, jotka aikovat viinitilallisiksi tai hedelmätarhaajiksi. Suurin osa on kuitenkin kiinnostunut juuri aromaattisista ja lääkekasveista. Ja suurimmalla osalla, toisin kuin minulla, on myös jo tiedossa, missä he aikovat viljellä; perintötila tai puolison tila tai muu sellainen on jo olemassa.
Iältämme olemme kaikki ihan aikuisia, ainakin yli parikymppisiä. Ikäjakautumakin on ihan mukava, meitä on kaiken ikäisiä, vaikkakin minä olen luokan vanhin (auts). Opiskelijat ovat myös ympäri Ranskaa ja jopa Réunionin saarelta ja hyvin erilaisista lähtökohdista, joka sallii todella mielenkiintoisen vuorovaikutuksen luokassamme. Ja kaikki ovat motivoituneita, kukaan ei ole tullut Nyonsiin vain ollakseen lämpimässä tai jotain hommatakseen.
Siitä huolimatta - tai ehkä sen takia - käytös luokassa on joskus erilaista kuin mihin laiseni pinko on tottunut. Yliopisto-opintoni ovat jo kaukana takanani, joten olisi kiva, jos joku tällä hetkellä akateemisia opintoja suorittava (kuten Fifi) kertoisi omia kokemuksiaan asiasta. Minusta luokkamme on paljon rennompi kuin mitä olen muualla nähnyt.
Aamun on tarkoitus alkaa puoli yhdeksältä, mutta ihmisiä tippuu paikalle tasaisena virtana aina yhdeksään asti. Osa meistä asuu viereisessä majoituksessa, mutta silti he onnistuvat tulemaan paikalle myöhässä, aamukahvikuppiaan kantaen. En tiedä, millaista elämää siellä asuntolassa vietetään, jonkun olen kuullut valittavan liian kovasta musiikista illalla.
Tunnilta poistutaan sulavasti lisää kahvia hakemaan tai vessaan siitä huolimatta, että meille on varattu kahvi- ja tupakkatauko sekä aamupäivällä, että iltapäivällä. Ja nämä tauot yleensä venyvät virallisesta viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Joskus saa opettaja käydä hakemassa oppilaansa tauolta.
Tällä hetkellä minun pitäisi olla tekemässä suuritekoista opinnäytettä, mutta se ei oikein tahdo lähteä käyntiin. Siksi olenkin tässä tekemässä ihan muuta kuin pitäisi. Onneksi työharjoittelupaikat ovat jo taskussa.
Taidankin lopettaa tältä erää tähän ja kerron myöhemmin opintojeni varsinaisesta sisällöstä ja myös siitä, mitä kasveista opin.
