sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

ST JEAN












Juhannuksen juhlinta on taas tänäkin vuonna vaatinut Suomessa seitsemän henkeä. Täällä Ranskassa juhannusta ei juuri huomaa. Kalenterissa ei ole päivää, joka olisi merkitty Fête de St. Jean. Varsinainen Johannes Kastajan päivähän on niin Suomessa (Jussin nimipäivä) kuin Ranskassakin 24. kesäkuuta, mutta työmoraalisessa Suomessa suurin piirtein kaikki kirkollisetkin juhlat on siirretty viikonlopuille, jotta ei työn tekeminen häiriintyisi.

Kokkojen polttaminen on silti tapa, jota täälläkin tapaa. Varsinkin maaseudulla, kylissä ja pienissä kaupungeissa se näyttää edelleen olevan elossa. Isoimmissa kaupungeissa vähemmän näkee juhlia, joiden otsikkona olisi Feux de St. Jean. Wikipedian mukaan Pariisissakin on aikoinaan poltettu juhannuskokkoa, mutta siitä on luovuttu jo aikaa sitten. Yöttömässä yössä kokon polttaminen on melkein tuhlausta; täällä eteläisen tumman taivaan alla se on vaikuttava näky.

Kuten niin monet muutkin kristilliset traditiot, myös juhannus ja tulet pohjautuvat pakanallisiin kesäpäivänseisauksen aikoihin vietettyihin juhliin. Varmaa on, että tänään on päivä pisimmillään, jo huomenesta alkavat yöt pidentyä. Varmaankin siksi kansan mielestä se on voimakas, taikavoimia täynnä oleva yö, jolloin ennustukset ja taiat toimivat parhaiten. Perikatolisessa Ranskassa kaikki taikaan tai pakanallisuuteen viittaava on painettu syvälle pinnan alle. Meille metsäläisille suomalaisille näyttää kristillisyyden ja kansanperinteen rinnakkaiselo olevan paljon helpompaa. Varmaan kaikki Suomen neidot tietävät, miten juhannusyönä voi unessa nähdä tulevan miehensä. Tuollaiset pikkutaiat eivät edes tunnu varsinaisesti taikomiselta. Täällä taas kaikki maaginen toiminta on paheksuttavaa ja vaiettavaa, joko kartesiolaisen älyllisyyden tai kristillisen moraalin vuoksi. Siksi luultavasti Halloweenin juhlintakaan ei ole täällä saanut sellaista jalansijaa kuin monissa muissa ei-anglosaksisissa maissa.

Minusta muuten vanha suomalainen juhannuksen nimi, mittumaari, on ihana, vaikka se juontaakin kuivakkaaseen ruotsalaiseen sanaan midsommar.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

PARI VIIKKOA SITTEN...

Tulin luvanneeksi kuvia parin viikon takaa. Muut hommat ovat vieneet aikani, mutta kun nuo kuvat ovat koneella, niin näytän teille kuitenkin niistä muutamia. Paikka : Nîmes. Tilaisuus : Feria.
Ihmisten vilinää Nîmesin kaduilla.
Corridan hevoset lämmittelevät ennen härkätaistelun alkua Nîmesin areenoiden takana.
Nîmesin areenat.
Nîmes on suurempi kaupuni kuin Arles ja sen Feriakin on samoin suurempi ja näyttävämpi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävimme Nîmesin Ferialla, vaikka kaupungin jo tunsinkin aikaisemmasta. Ja saimmekin silmät täyteen ihmettelemistä. Kuten muutenkin, jätimme corridat väliin, mutta niiden lisäksi oli paljon muutakin ohjelmaa tarjolla useamman päivän ajan.

Nîmesin kuuluisa Maison Carrée ja ihmisten paljous.

Hevoskulkue Maison Carréen edessä.


Hevoset olivat kunniapaikalla. Tarjolla oli hevoskavalkaadia, hevostaituruusnäytoksiä ja myös hevoscorrida (ohjelman mukaan). Lisäksi oli iso Foire eli liikkuva huvipuisto, jollaiset kuuluvat aina kuvaan joka kylän ja kaupungin nimikkojuhlilla. Ja tietysti bodegoja eli baari-ravintoloita kadunvarret täynnä sammuttamassa valtavien ihmispaljouksien janon ja nälän. Vilinässä oli mukana moni camelot eli liikkuva krääsäkauppias. Tämän vuoden hittituote näytti olevan värivaloisina välähtelevät aurinkolasit( ?!).

VIIMEISIMMÄT UUTISET

Pitkä hiljaisuus, jonka syynä on uusi työpaikkani. Harjoittelen maanviljelijän eli puutarhurin ammattia pienellä vihannesviljelmällä. Ne, jotka tuntevat minut henk. koht., tietävät minun pari vuotta sitten kouluttautuneen kukkien kasvatukseen. Nyt siis harjoitan puutarhurille tärkeää toista puolta: syötävän kasvattamista. Vaikka nykyään kyllä syödään kukkiakin. Se on jopa trendikästä. Kukista saa kivasti makua ja väriä vähän tylsään salaattiin.
Puutarha, jossa toimin, harjoittaa orgaanista maanviljelystä, mikä on minusta mielenkiintoista ja palan halusta oppia kaikki mahdollinen alalta. Vihanneksista kootaan kasseja kaksi kertaa viikossa, jotka kassinsa edeltä maksaneet tilaajat voivat käydä hakemassa tietyistä jakelupisteistä. Kassien sisältö tietysti vaihtelee vuodenajan ja sadon mukaan, eikä valinnanvaraa ole, mutta orgaanisten vihannesten suosio on niin valtava tässä ylilannoittavien ja -käsittelevien viljelijöiden luvatussa maassa (taitavat ranskalaiset maanviljelijät olla europpalaisten tilastojen ensimmäisiä lisäaineiden käyttäjiä), että pyyntöjä on enemmän kuin tilaajiksi voidaan ottaa. Pitäisi saada lisää maata.
Sen sijaan työ ei ole – ainakaan minulle, huomioon ottaen krooniset ja akuutit vaivani - aivan helpoimmasta päästä. Työ on erittäin lihastyövaltaista; rikkakasvit poistetaan käsin, koska myrkkyjä ei käytetä. Ilma alkaa olla todella lämmin ja aurinko on porottanut täydeltä taivaalta melkein joka päivä. Se tekee ulkotyöstä aika raskasta. Mutta eiköhän siihenkin totu. Ainakin vielä ulkona työskenteleminen on minusta ihanaa; aamulla aikaisin nuuskia kasteen kostuttaman mullan ja heinän tuoksua ja katsella luonnon värikirjon leikkiä, mikä sen mukavampaa.
ILONAIHE
Pieni lisäuutinen, joka ilahduttaa rosé-viinin ystäviä: EU on nyt lopullisesti haudannut älyttömän ideansa myöntää luvan kutsua roséksi valko- ja punaviinin sekoitusta. Voimme siis edelleen juoda favoriittiviiniämme pelkäämättä tulevamme harhaanjohdetuiksi.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

I'M BACK!

Provencen kotoisat tuoksut tulvivat vastaani Nizzassa viime viikon lopulla, kun koneeni Suomesta laskeutui lentokentälle. Keskipäivän lämpö sulki minut syleilyynsä. Vaikka Suomessa käyminen onkin aina ihanaa, on takaisin etelä-Ranskaan tulo minulle aina kuin palaisin kotiin.
Kevät oli jo muuttunut kesäksi poissa ollessani ja viiniköynnös kattaa kohta koko terassin.
Iso hali ja terveiset kaikille Suomeen jääneille ystäville! Raporttia viikonlopun tapahtumista vähän myöhemmin tällä viikolla.