sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

KUMMA TAPAUS TUPPUKYLÄSSÄ



















Viime aikoina olen enemmänkin istuskellut kotona kättäni parantelemassa ja internetissä surffailemassa. Ilma yltyi lopultakin kesäiseksi ja olen pakoillut hellettä sisätiloissa tai kasvavan viiniköynnöskatoksen alla terassilla.

Perjantai-aamuna, istuskellesseni taas köynnöksen piilossa hörppimässä kolmatta aamuteetäni, saapui yht'äkkiä näkö- ja kuuloetäisyydelle lauma ulkomaan eläviä, nuoria sellaisia vielä kaiken lisäksi. Jonkinlainen koululuokka tai kielikurssiryhmä tai sen sellainen se siinä seisoi ja pajatti selvää (?) englannin kieltä kylän vesipisteellä. Mitä ihmettä tuo porukka hommasi Fourquen maailmanlaajuisesti tuntemattomassa tuppukylässä? Että nuoria, puolustuskyvyttömiä ihmisiä raahataan katselemaan parin kilometrin päähän, Arlesiin, roomalaisia raunioita tai ottamaan kontaktia alkuasukkaisiin lauantai-torilla, sen vielä ymmärtää, mutta että Fourquesiin?

Koko yrityksen huvittavuus tuli vielä alleviivattua, kun ilmeisesti ryhmänjohtajan virkaa pitävä mies, ennen laumansa vapauttamista kylän raiteille, neuvoi nuoriaan välttämään menemästä yhtenä joukkona samaan kauppaan, jotta alkuasukas ei pelästyisi kuoliaaksi.

Kauppojahan tässä kyläpahasessa on jopa kolme tai neljä. Tupakkakauppa lehtien ja savukkeiden ostoa varten, sekatavarakauppa vanhusten päivittäisiä ruokaostoksia ja meidän supermarkettiostoksista unohtuneita maitotölkkejä, voimötiköitä tai teepaketteja varten, leipuri tietty, sekä viime talvena avattu kenkä- ja asustekauppa ja upouusi vaatekauppa. Kaksi viimemainittua ihmetyttävät minua todella. En tiedä, kuka niissä käy ostoksilla, kun Arlesin ja Nîmesin ostosparatiisit ovat ihan vieressä.

Kaikki itseään kunnioittavat kylät sisältävät tietysti, leipurin lisäksi, ainakin kirkon ja jos lapsia on tarpeeksi, koulun sekä apteekin. Niitä on tässä maassa aivan uskomattomia määriä, vauraammissa kylissä kaksikin ja apteekkarit ovat täällä tunnetusti hyvin toimeen tulevia. Yleinen näky on myös Crédit agricole, eli maalaispankki, jolla ainoana pankkina on edelleen konttoreita pienemmissäkin kylissä, asiakaskuntansa läheisyydessä. Muut pankit ovat alkanet keskittää palvelujaan vain isompiin asuinkeskuksiin.

Samoin postitoimipaikkoja suljetaan, mutta Fourquen postitoimisto, joka kuuluu Beaucairen kantopiiriin, on vielä tähän mennessä säilynyt, vaikka aukioloaikoja on supistettu. Beaucaireen olisikin melkoisesti matkaa, jos sinne pitäisi lähteä pakettejaan hakemaan.

Välillä epäilin jo tämän kylän kauppojen elinmahdollisuuksia, koska monta pääkadun kaupoista suljettiin. Toinen sekatavarakauppa sulki ovensa kannattamattomana, mutta toinen jäi jäljelle ja sai jopa uuden, nuoren yrittäjäpariskunnan. Ilmeisesti täällä myös on elintilaa ainakin yhdelle kauneushoitolalle ja jopa kahdelle kampaajalle, mene ymmärrä.

Perjantai-iltana sen sijaan olisi kannattanut raahata tuo nuorisoryhmä Fourquesiin, kun (yllä olevan kuvan) areenalla pidettii Toro Piscine, jonkinlainen nuorten härkien ja uima-altaan kohtaaminen, todella perhetapahtuma ja kuulemma hirveän hauska (?!). Pitäisikö joskus mennä kuvaamaan. Ne, jotka joskus katsovat kesäohjelmia Ranskan teeveestä ovat saaneet esimakua hommasta Interville-ohjelmissa.

Näiden tervehenkisten iltamien lisäksi täällä harrastetaan härkiä myös muilla tavoin, kuten olenkin jo aiemmin maininnut, sekä lottoa eli bingoa kylän baareissa. Joskus ilonpito yltyy tähtien alla tanssimiseksi, kun lämpimämpään aikaan baarit järjestävät ulkoilmadiskoja edessään aukeavalle tie- ja boulodrome-yhdistelmälle. Vuotuisten perinnetapahtumien lisäksi ei sitten paljon muuta toimintaa olekaan tarjolla, mutta täkäläinen nuoriso on siitä onnekasta, että Arlesin keskustan huvitukset ovat kävelymatkan päässä ja Nîmesin elokuvateattereihin ja iltajuottomoihin pääsee autolla puolessa tunnissa. Onpa täällä muuallakin diskoja, jopa melkeinpä maaseudulla, joihin tottuneet tuntevat kyllä tiensä. Ei täällä nyt ihan metsässä asuta!

Kun nyt innostuin kertomaan näin pitkään kylämme elinkeinoelämästä, lupaan ottaa joku päivä ensi viikolla kamerani mukaan ja kuvaavani näitä kylän maamerkkejä enemmän kanssa teille näytettäväksi. Hellettä itse kullekin!

3 kommenttia:

Fifi kirjoitti...

Olisi kyllä jännä tietää, mitä nuoret keksivät kylässänne tehdä. Kieltämättä se ei kahden pikavisiitin perusteella kovin valtavalta vaikuttanut. :D Eipä tosin täällä meidänkään kylässämme juuri sen kummoisempaa ole, tuota keskitysleiri-tehdasta ja juutalaisten junanvaunua lukuun ottamatta. Niitä käyvät koululuokat bussilasteittain katsomassa.

Härkä- ja uima-allasspektaakkelin olisin kyllä mielelläni nähnyt! :)

Mademoiselle Fromage kirjoitti...

Heh, kuulostaa tosiaan minunkin pikkukaupunkia pienemmältä paikalta... Täällä Lyonissakin on näkynyt noita Toro Piscine-mainoksia, olenkin ihmetellyt, että mikä juttu se oikein on. :D

Airelle kirjoitti...

Seilori ehdotti, että niillä oli ehkä käynti siinä linnoitetussa maatilatalossa, jonka ehkä muistat, Fifi, mutta ei ne kyllä siihen suuntaan kävelleet...

tosiaan, Fourques on kylä, ei edes kaupunki ja käytännössä se on Arlesin esikaupunki. Arles myös on aika pieni kaupunki, vaikkakin itse asiassa pinta-alaltaan Rasnkan suurin kunta. mutta suurin osa siitä on maaseutua.