TOUSSAINT

Pyhäinmiesten päivän iltana hiljenemme ajattelemaan viime vuosina poismenneitä rakkaitamme. Ei mitään Halloween-riehuntaa meille.

Krysanteemit ovat syyskukkia, ne ovat melkein ainoat kukat täydessä kukoistuksessaan näin marraskuun alussa. Rakastan niiden syksyn hämäryyteen tuomaa väriloistoa. En ole vielä ostanut niitä kotiin tänä vuonna, joten kuva on oikeasta tilanteesta. Täällä Ranskassa on tapana viedä krysanteemeja haudoille Pyhäinpäivänä. Pitkään ne olivat todella vain hautakukkia, joita ei osattu käyttää muualla ollenkaan, mutta onneksi ihmiset ovat nykyään huomanneet, kuinka paljon iloa niistä on loppusyksyä piristämässä.

SYKSYN TUNNELMIA

Olen oikeastaan syksyn lapsi, syyskuussa syntynyt. Silti pitkään rakastin kuumuutta, enkä ollut täkäläisestä elokuun paahteesta moksiskaan. Mutta vanhetessa olen alkanut rakastaa enemmän kevättä ja syksyä, viileämpää ilmaa ja vihertävää luontoa.

 

Varsinkin kun syksy on tällainen. Täällä eletään intiaanikesää. Aamut ovat jo kalseat, mutta päivällä lämpötilat nousevat ihan kunnon suomalaisen kesän tasolle. Ainakin silloin kuin aurinko paistaa. Kuten on paistanut viimeisinä muutamina päivinä. Taitavat manata viileämpää viikonlopulle, mitenkäs muuten, ihan kuin viime viikonloppuna.

Mutta tällä hetkellä on ihanaa kävellä koiran kanssa kilometritolkulla läpi viinitarhojen. Viininlehdet alkavat värjäytyä syksyn punaisiksi. Ilmassa on vienoinen käyvien viininmarjojen tuoksu. Aurinko paahtaa niin, että voin olla ulkona t-paidassa.

Joka askeleella tunnen olevani onnekas, kun voin asua maaseudulla ja ulkoiluttaa koiraa keskellä päivää. Pian se talvi tulee ja odotan nähdäkseni, millainen talvi on täällä Cévènnesien etelärinteillä. Mutta nyt otan aikaa nauttiakseni syksyn ihanuudesta, sen kun voin. Vaikka tekemistä olisi ihan tarpeeksi, ei kai tekemättömät työt mihinkään karkaa.

OLIIVIPUU

Mikä kuvaisi paremmin Provencea kuin oliivipuu? Tietysti oliivipuu kasvaa kaikkialla Välimeren alueella, mutta jos sypressi kuvastaa Toscanaa, oliivi symboloi Provencea.

Välimeren oliivipuuta, Olea europaea L. subsp. europaea, on kahta tyyppiä, viljelty ja villi lajike. Oliivipuun ikää on vaikea tuntea. Provencessa sanotaan, että satavuotias oliivipuu on vielä nuori mies, "à 100 ans, un olivier est un jeune homme".

Kuten viineille oliiveillekin on maaperällä merkitystä. Esimerkiksi kotikaupunkini Nyons on tunnettu mustista oliiveistaan, joille alueen maaperä on antanut omaleimaisen makunsa. Niillä onkin oma AOC eli suojattu alkuperänimitys.

Öljyä on oliivipuusta saatu jo bronssiajalta lähtien. Kaikkihan tiedämme oliiviöljyn loistavan maineen. Se on tärkeä osa kaikkia välimerellisiä ruokavalioita, joita pidetään niin terveellisinä.

Nyonsin oliiviöljymylly

Tapenadea tehdään provencelaisen ruoka-ohjeen mukaan oliiveista, anjoviksesta ja kapriksista (oksitanin kielellä tapena). Se on tahna, jota on mukava levittää leivän päälle välipalaksi tai alkupalaksi.

Oliiviöljyä käytetään ruokien lisäksi myös mm. saippuoissa. Oliivi, varsinkin puun lehdet, käyvät myös lääkitykseen, niillä on mm.nesteitä poistava ja verenpainettava alentava vaikutus.

UUTISIA LAKKORINTAMALTA

Ranskassa eläkereformin vastustus jatkuu. Tänä viikonloppuna alkoivat koulujen syyslomat ja vanhemmat ihmettelevätkö, uskaltaako lähteä lomille, kun ei tiedä, saako autoonsa bensaa paluumatkalle tai riittääkö lentokoneelle polttoainetta tai kulkevatko junat.

Juuri lomiksi ajoitetut lakot ovatkin täällä aika yleisiä tai ainakin siltä tuntuu. Uskaltaakohan tässä ajatella lippujen hankkimista jouluksi? Kestääköhän tämä lakotus joulukuulle?

Lakiesitys on jo mennyt läpi Senaatissa, joten piakkoin se on voimassa. Hallitus toivoo vastustuksen väsähtävän sen jälkeen. Vastustajat taas uhoavat, että mielenosoitukset vain kovenevat sen myötä. Ainakin koululaisten protestin odotetaan hiipuvan koululomien myötä. Parhaimmillaan olikin ainakin kolmesataa koulua kiinni oppilaiden lakkoilun takia. Mutta miten olla lakossa, jos koulu on lomalla?

Nuorten mielenosoituksiin on liittynyt oikeita kaupunkiguerillan piirteitä. Koululaismielenosoittajien sekaan on liittynyt muita, luultavasti ei edes koululaisnuoria, jotka ovat rikkoneet ja varastaneet kaupunkien keskustoissa. Poliisivoimat ovat vastanneet paikoittain pamputtamalla vähän miten sattuu. Kuka olisikaan enemmän nuoren näköinen kuin toinen nuori? Ranskassa on oltu hiukan loukkaantuneita siitä, että joissain ulkomaalaisissa medioissa ei ole muuta nähty Ranskan mielenosoituksista kuin nuoret mellakoijat. 

En ole käynyt Arlesissa sen jälkeen, kun muutimme tänne kauemmas. Enkä käynyt tänäkään lauantaina, koska tori oli peruttu puhtaanapitolaitoksen lakon takia. Kun en ole käynyt, en tiedä, kasaantuvatko sielläkin jätteet yhtä järkyttävästi kuin Marseillessa, mutta aika kovia kasoja pitää jo olla, ettei tori enää mahdu keskuskadulle. Meillä laitamailla ei koko hössäkkä paljoakaan tunnu. Roskat kuskataan edelleen pois ja bensaakin näyttää vielä olevan asemilla.

LUONTOHUOMIOITA

Syksyn viimeiset ruusut loistavat vielä viinitilalla. Kirkkaanpunaiset ruusut näkyvät kauas. Ne sopivat hyvin viiniköynnösten alkavaan syksyväritykseen.

Täällä viinialueella näkee yleisesti ruusupuskia viiniviljelysten vierillä. Miksi, kysytte. Ruusuilla ja viinillä on samat sairaudet. Jos ruusuissa näkyy tautia, on aika käsitellä viiniköynnökset.

HAMSTRAUSTA

Ranskassa on noussut kova vastustus eläkeuudistusta vastaan. Täällä vallitseva ns. neuvottelukulttuuri on päässyt siihen vaiheeseen, että ihmiset osoittavat mieltään kaduilla ja tietyt kategoriat ovat lakossa. Marseillessa roskakuskit ovat lopettaneet roskien keräyksen ja jätteet kasaantuvat kaduille. Junayhteydet katkeilevat, moottoriteillä rekkakuskit hidastavat liikennettä, koulut ja muut laitokset ovat aina silloin tällöin kiinni...

Kaikesta kauheinta on tietysti uhka, joka leijuu ranskalaisten pyhän lehmän, auton, yllä. Öljynjalostamoiden väki on mennyt lakkoon ja uhkaa meitä nopealla bensan loppumisella. Onko uhka todellinen vai johtuuko bensan loppuminen tietyillä asemilla ihmisten hamstrauksesta, on vähän epäselvää. Valtionjohto vakuuttaa, ettei niukkuutta ole ja että viikonlopun mentyä kaikille asemille saadaan taas bensaa. Mutta kun jonnekin ilmaantuu tankkiauto, muodostuu sinne heti paikalla pitkä autojen jono, sillä jokainen autoilija haluaa pelata varman päälle. Samalla kun kritisoi muita turhasta hamstrauksesta.

(Kuvalla ei taaskaan ole mitään tekemistä jutun kanssa, se on edelleen Goultista, kylän oman kuvataiteilijan pystyynkuolleihin puihin tekemiä veistoksia)

VIIKONLOPPU LUBERONISSA

Tänä viikonloppuna olimme vieraina viinitilalla Luberonissa.

Tila sijaitsee lähellä kuvauksellista kylää nimeltä Goult.

Luberon on erittäin muodikasta seutua etelä-Ranskassa. Kesäisin sen kylissä ja viinitarhoissa parveilevat turistien laumat.

Monet pohjoisen asukkaat, ranskalaiset ja ulkomaalaiset, ovat valinneet sen myös talvehtimispaikakseen. Kiinteistöjen hinnat ovat nousseet taivaisiin.

Ja hyvällä rahalla saa usein huonokuntoisia taloja, joihin uppoaa paljon työtä. Mutta rahaa ilmeisesti riittää, koska kylät ovat täällä erittäin hyvin entisöityjä ja korjaustöitä näkee monessa paikassa.

Goult on yksi pienimmistä ja vähemmän tunnetuista Luberonin kylistä. Silti se on omalla laillaan näyttävä. Yllä näkyy Moulin de Jérusalem, Jerusalemin mylly, joka on saanut nimensä korttelinsa mukaan.

Luberon on itse asiassa tuon vastapäisen vuorijonon nimi ja alueen kylät ovat yleensä mäkien päällä.

Kylän kadut ovat ajalta ennen, kun autolla piti päästä joka paikkaan.

Vaatteet käytiin pesemässä kylän alapuolella olevassa pesualtaassa, lavoir.

Okrastaan tunnettu Roussillon on lähellä ja talot täällä ovat joko kiviseinäisiä tai okralla maalattuja.

Alla entinen apteekki, jonka joku on muuttanut kodikseen.



 Entinen postitoimisto on myös söpö.

Tilalla olimme kuin coqs en pâte, todella hyvin vastaanotettuja. Viinitilalla on tietysti viinikellari. Käykää maistamassa, jos satutte ajamaan ohi, Aptiin päin kulkevaa tietä pitkin.

RYYTEJÄ, ROHTOJA, VIHREÄÄ

Kasvisesittelyihini tuli keväällä yllätysseisokki, enkä aio ensi talvena sitä jatkaa. Sen sijaan ajattelin tänä talvena esitellä kerran kuukaudessa lääke- tai aromaattisen kasvin, toivottavasti vähän tuntemattomampia sellaisia. Jotta tekin saisitte jotain iloa koulutuksestani. Kuitenkin lopettaakseni edellisen sarjan kunnolla, kommentoin muutamalla sanalla kasveja, joiden kuvat ovat roikkuneet sivupalkissa keväästä.

Kasviksella on monimutkainen suomenkielinen nimi lehtimangoldi, ranskaksi blette tai bette, latinaksi Beta vulgaris var. cicla. Se on punajuuren sukua, mutta siitä käytetään maan yläpuoliset lehdet. Se on hyvä A- ja C-vitamiinin lähde. Se on niin käytöltään kuin maultaan aika lähellä pinaattia. Tuotimme tietysti paljon pinaattiakin viime talvena, mutta lehtimangoldi tuntui minusta erikoisemmalta kasvilta tuoda esille. Itse opin tuntemaan sen vasta töissäni, en muista koskaan nähneeni sitä Suomessa ja hyvin harvoin ranskalaisillakaan toreilla. Ja töissä opin, että korjuu aloitetaan aina uloimmista lehdistä. Siten sisemmät jatkavat kasvamista ja satoa saadaan pitkään. Ja lehdet revitään irti peukulla, ei leikkaamalla.

Villikasvi taas on peltoemäkki, ranskaksi fumeterre, latinaksi Fumaria officinalis. Sitä pidetään yleensä rikkaruohona ja revitään armotta pois kasvitarhoista. Se on erittäin yleinen ranskalaisilla pelloilla ja pientareilla ja leviää hyvin, mutta esiintyy myös Etelä- ja Keski-Suomessa. Silti se on hyvä rohtokasvi. Rohtona käytetään kukkavaiheessa kerättyä versoa. Se vaikuttaa mm. vilkastuttaen sydämen toimintaa ja hengitystä sekä lievittäen rytmihäiriöitä. Se myös laukaisee kouristuksia ja lihasjännityksiä sekä hillitsee tulehduksia. Työpaikkani kansanparantaja kehoitti käyttämään sitä talvisiin vilustumisiin. Se toimii myös antihistamiinina. Mutta on tärkeää ottaa huomioon, että peltoemäkki sisältää myös myrkyllisiä aineita. Oikein annosteltuna sitä voi käyttää rohtona lyhyinä kuureina korkeintaan 10 päivän ajan yhtäjaksoisesti.

SATAA SATAA ROPISEE

Mitä tehdä sateisena sunnuntaina? Ommella ikkunaverhoja uuteen taloon ja katsella telkkaria. Kun vielä kanavatarjontamme romahti viiteen muuton jälkeen, täällä kun nimittäin ei internet-tarjoajamme televisio-liitäntä toimi (maalla asumisen iloja), puhumattakaan digitelkkarista, katselen kuutoselta uusintaa Maison à vendre, Talo myynnissä -ohjelmasta. Miten alas voikaan vajota...

Ohjelman perusidea on se, että relookataan talo, joka on ollut kauan myynnissä vaan ei ole kellekään kelvannut. Ei ihmekään; usein ne ovat taloja, jotka ovat räystäitä myöten täynnä kamaa, vanhahtavia huonekaluja, hirveitä tapetteja, kitchejä koristeita ja tekokukkia joka nurkassa... Yleensä eka juttu, joka tehdään, on tyhjentää turha kama ja maalata valkoiseksi tai neutraaliksi kaikki seinät. Kas, kun eivät tule itsekseen ajatelleeksi sitä?

Logiikka on se, että ihmiset ostavat talon, jossa ei tarvitse tehdä korjauksia. Miksi kaikki haluavat valkoiset seinät, on minulle mysteeri. Minä varmasti alkaisin heti uudestaan maalaustyöt, jos ostaisin yhden noista taloista. Lisäksi kuitenkin on usein myös korjaustöitä tehtävänä, sähkö- tai putkitöitä, ulkotilan siistimistä ja sen sellaista. 

Yksi asia, joka erittäin usein herättää huomiota on se, että kaksikerroksisissa taloissa pitää olla wc jokaisessa kerroksessa. Näppärää tietysti. Suurin juttu on kuitenkin se, että wc on erikseen, erotettuna kylpyhuoneesta. Joten pitää avata kaksi ovea ennen kuin pääsee pesemään kätensä. Ja kun yhteenkin taloon lisättiin alakertaan se puuttuva wc, laitettiin sinne pönttö, vaan ei käsienpesuallasta!  Asumista ranskalaisittain.

Yläkuvassa on vanhan talon keittiön ikkuna. Uudessa talossa on ns. ranskalaiset ikkunat eli tarvittiin yht'äkkiä kuudet pitkät verhot, jotka näkyvät alakuvassa.

KÄVELYLLÄ

Ensimmäistä kertaa koiran kanssa kävelyllä uusissa maisemissa. Oli vain känny taskussa, joten kuvat ovat vähän heikkoja.

Mutta näkeehän näistä, kuinka paljon mäkisempää täällä on kuin aakeassa laakeassa Camarguessa.

Nina on linkannut jo jokusen päivän, ilman mitään ulkoista syytä. Silti sekin innostui juoksemaan hiljaisella maalaistiellä, aurinkoisena syyspäivänä. Tuo valkoinen pilkku yläkuvassa kaukaisuudessa on Nina.

Kuvista käy varmasti selväksi, mitä täällä(kin) päin pääasiassa viljellään. Syksyn värit alkavat jo näkyä viiniköynnöksissä. Viininkorjuu taitaa olla jo tehty, rypäleitä näkyy enää vähän köynnöksissä.

Muutakin tietysti kasvaa kuin viiniä...

Ja puutarhassa on lisää ruusuja, tällä kertaa vaaleanpunainen ja yksi punainen nuppu on näkyvissä toisaalla. Hauskaa nähdä, mitä puutarhassa milloinkin esiin pulahtaa.