TISLAUS

Jos olette käyneet lukemassa toisessa blogissani Deborah Lawrensonin vieraskirjoituksen, olette nähneet, miten ennen laventelia tislattiin. Tänään (eilen, mitä kello on?) kävimme katsomassa läheisellä tilalla "modernimpaa" tislauslaitteistoa, Rosanin kylän tienoilla Drômessa. Tila tuottaa itse monia eri eteerisiä öljyjä ja kukkavesiä, luonnosta kerätyistä tai tilalla tuotetuista kasveista.

Itse asiassa tämänkin tilan tislauslaitteisto oli erittäin käsityöläismainen ja jopa söpö rautakukkineen. Kaikki oli käsin tehtyä kierrätysmateriaaleista. Tilalla on kaksi eri tislauslaitetta, toinen kuparia, toinen ruostumatonta terästä.

Mutta sitten kävimme paikallisen osuuskunnan tislaamolla. Siellä tislataan lähinnä laventelia ja jonkin verran salviaa, eniten paikkakunnalla tuotettuja kasveja. Mittasuhteet siellä olivat aivan toiset.

Opin myös, että leikattu laventeli saatetaan laittaa suoraan pelloilla liikkuviin tislausvaunuihin, jotka sitten kuljetetaan tislaamolle ja laventeli tislataan suoraan vaunuissa.

Joka tapauksessa tislauksen perusperiaate on, että tislattava materiaali laitetaan kuumennettavaan veteen ja johdetaan sitten siansaparomaisen putken sisällä jäähdyttimen läpi. Eteerinen öljy kerääntyy pinnalle ja alle jää kukkavesi, jotka voidaan täten erottaa toisistaan eri astioihin.

Vaunut sisältä.

Tislaushattu, joka sulkee vaunut. Siitä putki kulkee jäähdyttimeen ja eteerinen öljy ja kukkavesi valuvat jäähdyttimen sisällä siansaparoa pitkin odottaviin astioihin.

ARVONTA

Käykää ottamassa osaa elämäni ensimmäiseen blogiarvontaan englantilaisella sivullani! Jättäkää kommenttina adjektiivi, joka mielestänne parhaiten kuvailee Provencea ja voittakaa kirjapalkinto.

SE ON VIRALLISESTI SYKSY

Ranskassa on kalenteriin kirjattu päivät, jolloin vuodenajat vaihtuvat, vaikkakin sää harvoin tottelee tätä virallista järjestelyä. Pari päivää sitten alkoi kalenterin mukaan syksy ja ovathan ilmat tietysti vähän viilenneet, mutta iltapäivät voivat edelleen olla kuumia ja alkava viikko on kuulemma edelleen kaunis.

Lauantaina olimme käymässä Rivièresin kylässä, josta tässä pari hätäistä puhelinkuvaa. Rivières sijaitsee Gardin maakunnan pohjoisosassa, lähellä Barjacin kaupunkia ja Sevennien vuoriston etelärinteiden lähellä. Kylä oli söpö, pieni ja lauantai-iltapäiväksi todella hiljainen. Muutama talo näkyi olevan myynnissä. Muutama kylän keskustan taloista oli vielä suljettu ja huonokuntoinen, mutta monet oli jo kauniisti kunostettu. Itse asiassa olimme paikalla katsastaaksemme erään maapalasen. Siitä ehkä joskus kuvia, jos projekti konkretisoituu.

Hyvin tyypillistä Cévennesien arkkitehtuuria, harmaata kiveä. Tuo torni oli minusta hauska.

TAAS ON SE AIKA VUODESTA...

jolloin ilmassa leijuu, kollegan sanoja mukaillen, sellainen ”dagen efter” -tuoksu. Teillä matelee traktoreita peräkärryineen, täynnä tämän vuoden rypäleitä. Tai tyhjiä, kotimatkalla viinikellareista. Isoilla tiloilla on yleensä oma ”kellari”, cave, jossa viinit valmistetaan, mutta monen tilan rypäleet matkaavat osuuskunnan, coopérative, viinikellariin. Juuri sellainen on maatalouskouluni takana ja usein ulos astuessa vastaan tulee käyvien rypäleiden imelähkö tuoksu.

Helycrusum stoeca



Ja mitä sitten olen hommaillut, kun en edes ennätä blogia päivittää? Kuvia on tullut otettua paljon, mutta niiden läpi käyminen tuottaa vaikeuksia. En ole keväästä ehtinyt löhötä yhtään, työharjoittelut ja koulutyö ovat vuorotelleet tiukkaan tahtiin. Koulutunteja riittää vielä kuukauden verran, mutta olen jo etsiskellyt työpaikkaa täyttämään talven tyhjiä tunteja, vaikka koulutöitäkin on rästissä melkoisesti odottamassa syksyn hämäriä aikoja.

Centaurea cyanus

Tätä kirjoittaessa katselen samalla uusintoja kesällä pyörineestä tositelevisio -sarjasta, L'Amour est dans le pré, joka on ranskalainen toisinto Suomessakin pyörineestä Maajussille morsian -ohjelmasta. Se kertoo maanviljelijöiden miehen tai vaimon-etsinnästä. Se vetoaa minuun maaseutuläheisyydellään ja näyttää pikakuvia eri puolilta Ranskaa. Mikä on mukavaa television Pariisi -keskeisyyden keskellä, vaikkakin tuo kuva on vähän liiankin idyllinen. Itse en ole puolison etsinnästä kiinnostunut, mutta viljelyyn rythymiseni lähestyessä on kiva katsella kuvia toisten maatiloista, kylläkin täysin erilaisista kuin mitä itselleni toivon.

 Verbascum thapsus

Minulla on juuri maatilkun etsiminen täysillä käynnissä, koska ilman tietoa palstasta on lopputyön kirjoittaminen vaikeaa. Toivottavasti minulla on pian mukavia uutisia kertoa. Sitä odotellessa muutamia pikasilmäyksiä menneeseen kauteen.

Salvia-pelto maatilavierailulla

Ihania traktoreita biologisen maanviljelyn messuilla Valencen lähistöllä syyskuun alussa.



Olin kahteen kertaan harjoittelussa myös pienellä yrttitarhalla ja se oli minusta todella mukavaa hommaa.

Kävimme myös kerran harjoitteluohjaajani kanssa keskiviikkoisilla markkinoilla Uzèsissä ja sain myytyä yli neljän sadan edestä kasveja. Ihmeellisen moni turistikin osti muistoksi provencelaisen kasvin.

Alambic, tislauslaite ruusuveden tislaukseen Uzèsin markkinoilla.

Kauniin syksyn jälkeen eilen ja tänään sataa. Tietysti viikonloppuna, kun lopultakin olisi aikaa käydä koiraa kävelyttämässä. Onneksi olemme koulun kanssa olleet tällä viikolla kahdella koko päivän kasvitieteellisillä kävelyretkellä ja torstaina otin Ninankin mukaan. Luulen, että Nina luuli meidän olevan metsästämässä, metsästyskoira kun on, ja se yritti parhaansa mukaan etsiä meille riistaa, mutta meitä kiinnostivat vain kasvit.

VIERASKIRJOITUS

Tiedotusluontoisesti, englanninkielisessä blogissani on elämäni ensimmäinen vieraskirjoitus, josta olen hurjan iloinen. Odotellessanne, että saan kuviani järjestykseen, käykää vilkaisemassa, mitä Deborah Lawrenson kertoo tosi Provence-keskeisestä aiheesta, laventelipelloista.

SYKSY ON TÄÄLLÄ

- ei vaiskaan. Päivälämpötilat nousevat vielä yli kolmenkymmenen viiden ja aurinko helottaa. Mutta, jos menette markettiin, näette jo koulutarvikkeiden isot vuoret ja syysvaatteiden rivit odottamassa. Kuka haluaa ostaa talvivaatteita, kun ulkona aurinko paahtaa ja helle tukahduttaa?

Kouluhan alkaa täällä vasta kuun lopussa. Elokuun viimeisen puoliskon lomalaiset ovat juuri saapuneet etelään. Silti, kesä on mennyt ohi nopeaa vauhtia ja päässäni alan jo olla valmis uuteen kauteen. Nyt on meneillään pieni hengitystauko ja sitten on edessä viimeinen rutistus koulussa.

Kesäni on kulunut lähinnä harjoittelussa eri peloilla ja perjantaina heitin hyvästit viimeiselle harjoittelupaikalle ja harjoittelulle yleensä. Ensi kerralla olen pelloilla ensi vuonna ja toivottavasti jo omilla viljelyksilläni. Tähän väliin voisinkin laittaa muutaman kuvan harjoittelupaikastani.

Jardin de Mazet on tunnetun yrttituntijan, Marie d'Hennezelin kotitila Sevennien etelärinteillä, lähellä Anduzen kaupunkia. Maatilalla on viljelysten lisäksi luontopolku, jolla voi tutustua Sevennien luontoon ja maisemaan sopiviin terassiviljelmiin, viljeltyihin yrtteihin ja yrttikuivaamoon. Polku päättyy tietysti kaupalle, josta voi ostaa tilan yrtiteetä ja juomia.

Meitä oli kuusi työntekijää, kaksi täysaikaista, kaksi osa-aikaista, yksi kesätyöntekijä ja minä. Siellä me huhkimme kukkapelloilla ja poltimme olkapäämme.

JÄLKIMAININKEJA

Edelliseen postaukseen oli Paskeriville jättänyt hyvän kommentin, josta sain ajatuksen lisäkirjoitukseen.

Tosiaankin, kansallispäivän juhlinta sai tänä vuonna osakseen kovasanaistakin kritiikkiä. Asiasta syntyi sitäkin suurempi haloo, koska kritiikkiä esitti  vihreän puolueen vasta valittu presidenttiehdokas ja ensimmäiseltä kansalaisuudeltaan norjalainen Eva Joly. Pasifistisen maailmankatsomuksensa nojalla hän arvosteli kansallispäivän viettoa sotilasparaatin merkeissä.

Tietysti asia herätti suurta huomiota juuri seuraavien presidentinvaalien läheisyyden vuoksi. Poliittista peliähän nämä tällaiset lausahdukset suurimmaksi osaksi ovatkin. Ja vastapuoli sai heti aiheen kommentoida kritiikkiä muistuttamalla, että sen lausuja oli varmaan vielä vähän pihalla ranskalaisista tavoista ja kulttuurista. Mistä sitten saivat taas opposition edustajat tuulta purjeisiinsa, protestoimalla moista vierasmaalaisuusvastaisuutta ja kansalaisuuden väärin ymmärtämistä vastaan. jne.

Totta on, että sotilasparaati on yksi Ranskan kansallispäivän suuria ohjelmanumeroita. Mutta liittyyhän siihen paljon muutakin, jokaiselle kansalaiselle avoimia konsertteja, tanssiaisia ja ilotulituksia. Suosituimmat noista tanssiaisista ovat perinteisesti palokuntien järjestämät. Juhlinnasta on siis elitistisyys kaukana, se on päin vastoin kaikkien ranskalaisten juhla.

Sotilasparaati tapahtuu vain Pariisin keskustassa, vaikkakin sitä saa/joutuu seuraamaan melkein kaikilta kanavilta. Se on se pönkkö tilaisuus, nyt kun presidentin puutarhajuhlatkin on lopetettu, johon pääsevät vain harvat ja valitut, niinikään valitun diktaattorijoukkion seurassa. Oikeasti kylläkin sen kansan, jonka toimeenpanevaa vallankumousta kansallispäivä on juhlivinaan (englanniksi sanotaankin Bastille Day), sydän sykkii muualla.

14 JUILLET

HYVÄÄ KANSALLISPÄIVÄÄ RANSKASTA!

Heinäkuun neljästoista on tietysti Ranskan kansallispäivä. Monessa kylässä ja kaupungissa on juhlittu jo eilen illalla, jotta juhlijat voisivat tänään, vapaapäivänä, levätä. Meilläkin Ribautessa näkyi pieni ilotulitus taivaalla, mutta koska saavuin myöhään illalla ja väsyneenä Nyonsista, emme liikkuneet minnekään.

Nyonsissa meillä oli eilen vielä viimeinen kurssipäivä ennen uutta, pidempää työharjoittelujaksoa ja parin viikon lomaa elokuun lopussa. Joten seuraavan kerran näen kurssitovereita vasta syyskuun alussa ja oleskelen muutenkin hyvin vähän siellä. Parempi jättää paikka turisteille, jotka ovat täyttäneet kaupungin kadut.

Yritän jossain välissä jaksaa jakaa niitä luvattuja kevään kurssikuvia täällä, mutta koska seuraava työharjoitteluni tapahtuu itse asiassa Suomessa (!!), laitan seuraavaksi enemmän kuvia toiseen blogiini.

Hyvää kesää kaikille!

(kuva on Pariisin Grande Palais'n lasikupoli)

ELONMERKKI

Yleisön pyynnöstä... pikainen elonmerkki, odotellessa vähän parempaa aikaa laittaa sfääriin kuvia, joita kertyy kaiken aikaa.

Kesäinen salaattini herätti ihmetystä naamakirjan puolella, joten laitan tännekin kuvan tämän hetken nautinnostani.

Oman kasvimaan salaatin ja aromaattisten yrttien lisäksi kukkia: tällä kertaa oranssin punainen capucine eli koristekrassi ja sininen  bourrache eli purasruoho.

Olen kuullut Suomessakin villikasvien käyttämisen olevan muodikasta. Täällä Ranskassa se on todella vahva trendi, kirjoja ja kursseja ilmestyy jatkuvasti. Meilläkin oli ilo saada kurssitusta aiheesta ja se oli todella mielenkiintoinen kokemus. Kunhan löydän kuvani aiheesta, yritän muistaa laittaa tännekin.

Mutta villisalaatit ovat parhaimmillaan keväällä, kun ne ovat nuoria, myöhemmin ne ovat nopeasti liian katkeria. Joten, keväisin herkuttelen villisalaatilla ja näin kesäisin on ihanaa saada itse kasvattamaansa salaattia suoraan takapihalta.

Pilkistys sinne takapihalle tämän harvinaisen värisen salkoruusun takaa. Osa kasvimaasta on vielä tyhjänä, koska mietin, mikä kestäisi keksikesäistä matkaamme. Varsinkin, koska tällä hetkellä on todella kuivaa. Jos emme löydä kastelijaa, taitaa puutarhamme olla muisto vaan palatessamme Suomen suvesta.

Ja lopuksi fleurs de courgette eli kesäkurpitsan kukkia. Niistä paistetaan ihania munkkeja. Nämä kukat ovat torilta, koska en löytänyt oman puutarhan kukkia koneeltani, vielä. Kuvasta näette, että niistäkin saisi 20 senttiä kappaleelta... hyvä tuotantoidea? 

Hyvää kesää kaikille lukijoilleni ja pikaisiin kuulumisiin!

UUTISIA

Aika on kulunut kuin siivillä ja olen ollut poissa blogosfääreistä aivan uskomattoman kauan ! Koulutukseni ja muut elämän pienet ja isot asiat ovat syöneet aikani ja voimani totaalisesti. Mutta kevät saapuu, aurinko lämmittää ja antaa energiaa ja – siitepölyallergia käy päälle !

Kevään hyviä puolia ovat loistavat ilmat ja luonnon ihanuus. Täällä etelä-Ranskassa kevät on aivan kaikkein paras ajankohta, lämmin vaan ei liian kuuma, ihmisiä ei vielä ole liikaa, mutta kaikenlaista kuitenkin sattuu ja tapahtuu jokaisessa kylässä, luonto on kukkeimmillaan ennen kuin kesän kuumuus kulottaa kaiken. Jokaisesta kolosta pursuaa vehreyttä ja kukkasia.

Mutta huono puoli toisaan on minua riivaava heinänuha. Kevät on ollut tänä vuonna aikainen ja harvinaisen lämmin ja nuha alkoi jo helmikuun paikkeilla. Ilmeisesti minusta on ajan mittaan tullut allerginen myös sypressille, joka on ensimmäinen pölyttäjä täällä päin. Enkä ole vielä tarpeeksi pitkällä opinnoissani luottaakseni luonnollisiin vaihtoehtoihin allergian hoidossa, joten nieleskelen edelleen antihistamiinipillereitä. Ja niillä on taipumus nukuttaa minua.

Ei kuitenkaan ole aika nukkua, talviunet ovat takana. Jos en naputa koneella kaikenlaisia kouluhommia tai ole työharjoittelussa, möyrin maata pienellä palstallamme. Yleensä sillä lailla menevät viikonloput mukavasti, koska työharjoittelun jälkeen olen viikolla liian poikki ruvetakseni vielä kotona puutarhahommiin. Olemme kuitenkin saaneet ison viuhkan eri lajeja istutettua pläntillemme.

Meillä oli onnea puutarhamme kanssa, siellä oli jo paljon koristekasveja istutettuna, joten ei ole tarvinnut paljon miettiä sen kaunistamista. Puutarhan siivousta tietysti riittää kesät, talvet, mutta koko kevään puutarha on ihastuttanut meitä ihanilla ylläreillä. Varsinkin pidän suurista iiris-istutuksista ja kukkivista ruusupensaista.

Ja mansikoita tulee aika kivasti joka paikkaan levinneistä mansikkatupsuista.

 

Suomesta on kevään mittaan tullut hyviä ja huonoja uutisia. Tyttäreni, jonka piti tulla isolle viihdealan yritykselle töihin Pariisiin, oli loppujen lopuksi saanut uuden viestin, jossa ilmoitettiin, ettei häntä tarvitakaan - käsittämätöntä soutamista ja huopaamista muka menestyvältä puljulta. Mutta hän löysi sittemmin hyvän paikan Helsingistä. Joten tänä kesänä en matkustakaan Pariisiin vaan Suomeen! Ihanaa päästä Suomen kesään, viime kesänä en päässyt nauttimaan loistavista kesäilmoista. Toivottavasti tänäkin vuonna ilmat suosivat Suomea. Siitä on aikaa, kun olen ollut Suomessa kesällä, odotan kuumeisesti sinne pääsyä.

 

Ja koska tänään on Suomessa äitienpäivä, pienet äitienpäiväruusut kaikille äideille ja varsinkin omalleni.