LAVENTELIN TUOKSU

TISLAUS

2011-10-06T00:24:00.000+02:00

Jos olette käyneet lukemassa toisessa blogissani Deborah Lawrensonin vieraskirjoituksen, olette nähneet, miten ennen laventelia tislattiin. Tänään (eilen, mitä kello on?) kävimme katsomassa läheisellä tilalla "modernimpaa" tislauslaitteistoa, Rosanin kylän tienoilla Drômessa. Tila tuottaa itse monia eri eteerisiä öljyjä ja kukkavesiä, luonnosta kerätyistä tai tilalla tuotetuista kasveista.

Itse asiassa tämänkin tilan tislauslaitteisto oli erittäin käsityöläismainen ja jopa söpö rautakukkineen. Kaikki oli käsin tehtyä kierrätysmateriaaleista. Tilalla on kaksi eri tislauslaitetta, toinen kuparia, toinen ruostumatonta terästä.

Mutta sitten kävimme paikallisen osuuskunnan tislaamolla. Siellä tislataan lähinnä laventelia ja jonkin verran salviaa, eniten paikkakunnalla tuotettuja kasveja. Mittasuhteet siellä olivat aivan toiset.

Opin myös, että leikattu laventeli saatetaan laittaa suoraan pelloilla liikkuviin tislausvaunuihin, jotka sitten kuljetetaan tislaamolle ja laventeli tislataan suoraan vaunuissa.

Joka tapauksessa tislauksen perusperiaate on, että tislattava materiaali laitetaan kuumennettavaan veteen ja johdetaan sitten siansaparomaisen putken sisällä jäähdyttimen läpi. Eteerinen öljy kerääntyy pinnalle ja alle jää kukkavesi, jotka voidaan täten erottaa toisistaan eri astioihin.

Vaunut sisältä.

Tislaushattu, joka sulkee vaunut. Siitä putki kulkee jäähdyttimeen ja eteerinen öljy ja kukkavesi valuvat jäähdyttimen sisällä siansaparoa pitkin odottaviin astioihin.

ARVONTA

2011-09-30T00:03:00.000+02:00

Käykää ottamassa osaa elämäni ensimmäiseen blogiarvontaan englantilaisella sivullani! Jättäkää kommenttina adjektiivi, joka mielestänne parhaiten kuvailee Provencea ja voittakaa kirjapalkinto.

SE ON VIRALLISESTI SYKSY

2011-09-25T23:10:00.000+02:00

Ranskassa on kalenteriin kirjattu päivät, jolloin vuodenajat vaihtuvat, vaikkakin sää harvoin tottelee tätä virallista järjestelyä. Pari päivää sitten alkoi kalenterin mukaan syksy ja ovathan ilmat tietysti vähän viilenneet, mutta iltapäivät voivat edelleen olla kuumia ja alkava viikko on kuulemma edelleen kaunis.

Lauantaina olimme käymässä Rivièresin kylässä, josta tässä pari hätäistä puhelinkuvaa. Rivières sijaitsee Gardin maakunnan pohjoisosassa, lähellä Barjacin kaupunkia ja Sevennien vuoriston etelärinteiden lähellä. Kylä oli söpö, pieni ja lauantai-iltapäiväksi todella hiljainen. Muutama talo näkyi olevan myynnissä. Muutama kylän keskustan taloista oli vielä suljettu ja huonokuntoinen, mutta monet oli jo kauniisti kunostettu. Itse asiassa olimme paikalla katsastaaksemme erään maapalasen. Siitä ehkä joskus kuvia, jos projekti konkretisoituu.

Hyvin tyypillistä Cévennesien arkkitehtuuria, harmaata kiveä. Tuo torni oli minusta hauska.

TAAS ON SE AIKA VUODESTA...

2011-09-18T17:45:00.000+02:00

jolloin ilmassa leijuu, kollegan sanoja mukaillen, sellainen ”dagen efter” -tuoksu. Teillä matelee traktoreita peräkärryineen, täynnä tämän vuoden rypäleitä. Tai tyhjiä, kotimatkalla viinikellareista. Isoilla tiloilla on yleensä oma ”kellari”, cave, jossa viinit valmistetaan, mutta monen tilan rypäleet matkaavat osuuskunnan, coopérative, viinikellariin. Juuri sellainen on maatalouskouluni takana ja usein ulos astuessa vastaan tulee käyvien rypäleiden imelähkö tuoksu.

Helycrusum stoeca

Ja mitä sitten olen hommaillut, kun en edes ennätä blogia päivittää? Kuvia on tullut otettua paljon, mutta niiden läpi käyminen tuottaa vaikeuksia. En ole keväästä ehtinyt löhötä yhtään, työharjoittelut ja koulutyö ovat vuorotelleet tiukkaan tahtiin. Koulutunteja riittää vielä kuukauden verran, mutta olen jo etsiskellyt työpaikkaa täyttämään talven tyhjiä tunteja, vaikka koulutöitäkin on rästissä melkoisesti odottamassa syksyn hämäriä aikoja.

Centaurea cyanus

Tätä kirjoittaessa katselen samalla uusintoja kesällä pyörineestä tositelevisio -sarjasta, L'Amour est dans le pré, joka on ranskalainen toisinto Suomessakin pyörineestä Maajussille morsian -ohjelmasta. Se kertoo maanviljelijöiden miehen tai vaimon-etsinnästä. Se vetoaa minuun maaseutuläheisyydellään ja näyttää pikakuvia eri puolilta Ranskaa. Mikä on mukavaa television Pariisi -keskeisyyden keskellä, vaikkakin tuo kuva on vähän liiankin idyllinen. Itse en ole puolison etsinnästä kiinnostunut, mutta viljelyyn rythymiseni lähestyessä on kiva katsella kuvia toisten maatiloista, kylläkin täysin erilaisista kuin mitä itselleni toivon.

Verbascum thapsus

Minulla on juuri maatilkun etsiminen täysillä käynnissä, koska ilman tietoa palstasta on lopputyön kirjoittaminen vaikeaa. Toivottavasti minulla on pian mukavia uutisia kertoa. Sitä odotellessa muutamia pikasilmäyksiä menneeseen kauteen.

Salvia-pelto maatilavierailulla

Ihania traktoreita biologisen maanviljelyn messuilla Valencen lähistöllä syyskuun alussa.

Olin kahteen kertaan harjoittelussa myös pienellä yrttitarhalla ja se oli minusta todella mukavaa hommaa.

Kävimme myös kerran harjoitteluohjaajani kanssa keskiviikkoisilla markkinoilla Uzèsissä ja sain myytyä yli neljän sadan edestä kasveja. Ihmeellisen moni turistikin osti muistoksi provencelaisen kasvin.

Alambic, tislauslaite ruusuveden tislaukseen Uzèsin markkinoilla.

Kauniin syksyn jälkeen eilen ja tänään sataa. Tietysti viikonloppuna, kun lopultakin olisi aikaa käydä koiraa kävelyttämässä. Onneksi olemme koulun kanssa olleet tällä viikolla kahdella koko päivän kasvitieteellisillä kävelyretkellä ja torstaina otin Ninankin mukaan. Luulen, että Nina luuli meidän olevan metsästämässä, metsästyskoira kun on, ja se yritti parhaansa mukaan etsiä meille riistaa, mutta meitä kiinnostivat vain kasvit.

VIERASKIRJOITUS

2011-08-31T09:44:00.000+02:00

Tiedotusluontoisesti, englanninkielisessä blogissani on elämäni ensimmäinen vieraskirjoitus, josta olen hurjan iloinen. Odotellessanne, että saan kuviani järjestykseen, käykää vilkaisemassa, mitä Deborah Lawrenson kertoo tosi Provence-keskeisestä aiheesta, laventelipelloista.

SYKSY ON TÄÄLLÄ

2011-08-21T20:56:00.000+02:00

- ei vaiskaan. Päivälämpötilat nousevat vielä yli kolmenkymmenen viiden ja aurinko helottaa. Mutta, jos menette markettiin, näette jo koulutarvikkeiden isot vuoret ja syysvaatteiden rivit odottamassa. Kuka haluaa ostaa talvivaatteita, kun ulkona aurinko paahtaa ja helle tukahduttaa?

Kouluhan alkaa täällä vasta kuun lopussa. Elokuun viimeisen puoliskon lomalaiset ovat juuri saapuneet etelään. Silti, kesä on mennyt ohi nopeaa vauhtia ja päässäni alan jo olla valmis uuteen kauteen. Nyt on meneillään pieni hengitystauko ja sitten on edessä viimeinen rutistus koulussa.

Kesäni on kulunut lähinnä harjoittelussa eri peloilla ja perjantaina heitin hyvästit viimeiselle harjoittelupaikalle ja harjoittelulle yleensä. Ensi kerralla olen pelloilla ensi vuonna ja toivottavasti jo omilla viljelyksilläni. Tähän väliin voisinkin laittaa muutaman kuvan harjoittelupaikastani.

Jardin de Mazet on tunnetun yrttituntijan, Marie d'Hennezelin kotitila Sevennien etelärinteillä, lähellä Anduzen kaupunkia. Maatilalla on viljelysten lisäksi luontopolku, jolla voi tutustua Sevennien luontoon ja maisemaan sopiviin terassiviljelmiin, viljeltyihin yrtteihin ja yrttikuivaamoon. Polku päättyy tietysti kaupalle, josta voi ostaa tilan yrtiteetä ja juomia.

Meitä oli kuusi työntekijää, kaksi täysaikaista, kaksi osa-aikaista, yksi kesätyöntekijä ja minä. Siellä me huhkimme kukkapelloilla ja poltimme olkapäämme.

JÄLKIMAININKEJA

2011-07-18T23:21:00.000+02:00

Edelliseen postaukseen oli Paskeriville jättänyt hyvän kommentin, josta sain ajatuksen lisäkirjoitukseen.

Tosiaankin, kansallispäivän juhlinta sai tänä vuonna osakseen kovasanaistakin kritiikkiä. Asiasta syntyi sitäkin suurempi haloo, koska kritiikkiä esitti vihreän puolueen vasta valittu presidenttiehdokas ja ensimmäiseltä kansalaisuudeltaan norjalainen Eva Joly. Pasifistisen maailmankatsomuksensa nojalla hän arvosteli kansallispäivän viettoa sotilasparaatin merkeissä.

Tietysti asia herätti suurta huomiota juuri seuraavien presidentinvaalien läheisyyden vuoksi. Poliittista peliähän nämä tällaiset lausahdukset suurimmaksi osaksi ovatkin. Ja vastapuoli sai heti aiheen kommentoida kritiikkiä muistuttamalla, että sen lausuja oli varmaan vielä vähän pihalla ranskalaisista tavoista ja kulttuurista. Mistä sitten saivat taas opposition edustajat tuulta purjeisiinsa, protestoimalla moista vierasmaalaisuusvastaisuutta ja kansalaisuuden väärin ymmärtämistä vastaan. jne.

Totta on, että sotilasparaati on yksi Ranskan kansallispäivän suuria ohjelmanumeroita. Mutta liittyyhän siihen paljon muutakin, jokaiselle kansalaiselle avoimia konsertteja, tanssiaisia ja ilotulituksia. Suosituimmat noista tanssiaisista ovat perinteisesti palokuntien järjestämät. Juhlinnasta on siis elitistisyys kaukana, se on päin vastoin kaikkien ranskalaisten juhla.

Sotilasparaati tapahtuu vain Pariisin keskustassa, vaikkakin sitä saa/joutuu seuraamaan melkein kaikilta kanavilta. Se on se pönkkö tilaisuus, nyt kun presidentin puutarhajuhlatkin on lopetettu, johon pääsevät vain harvat ja valitut, niinikään valitun diktaattorijoukkion seurassa. Oikeasti kylläkin sen kansan, jonka toimeenpanevaa vallankumousta kansallispäivä on juhlivinaan (englanniksi sanotaankin Bastille Day), sydän sykkii muualla.

14 JUILLET

2011-07-14T12:47:00.000+02:00

HYVÄÄ KANSALLISPÄIVÄÄ RANSKASTA!

Heinäkuun neljästoista on tietysti Ranskan kansallispäivä. Monessa kylässä ja kaupungissa on juhlittu jo eilen illalla, jotta juhlijat voisivat tänään, vapaapäivänä, levätä. Meilläkin Ribautessa näkyi pieni ilotulitus taivaalla, mutta koska saavuin myöhään illalla ja väsyneenä Nyonsista, emme liikkuneet minnekään.

Nyonsissa meillä oli eilen vielä viimeinen kurssipäivä ennen uutta, pidempää työharjoittelujaksoa ja parin viikon lomaa elokuun lopussa. Joten seuraavan kerran näen kurssitovereita vasta syyskuun alussa ja oleskelen muutenkin hyvin vähän siellä. Parempi jättää paikka turisteille, jotka ovat täyttäneet kaupungin kadut.

Yritän jossain välissä jaksaa jakaa niitä luvattuja kevään kurssikuvia täällä, mutta koska seuraava työharjoitteluni tapahtuu itse asiassa Suomessa (!!), laitan seuraavaksi enemmän kuvia toiseen blogiini.

Hyvää kesää kaikille!

(kuva on Pariisin Grande Palais'n lasikupoli)

ELONMERKKI

2011-06-28T09:21:00.000+02:00

Yleisön pyynnöstä... pikainen elonmerkki, odotellessa vähän parempaa aikaa laittaa sfääriin kuvia, joita kertyy kaiken aikaa.

Kesäinen salaattini herätti ihmetystä naamakirjan puolella, joten laitan tännekin kuvan tämän hetken nautinnostani.

Oman kasvimaan salaatin ja aromaattisten yrttien lisäksi kukkia: tällä kertaa oranssin punainen capucine eli koristekrassi ja sininen bourrache eli purasruoho.

Olen kuullut Suomessakin villikasvien käyttämisen olevan muodikasta. Täällä Ranskassa se on todella vahva trendi, kirjoja ja kursseja ilmestyy jatkuvasti. Meilläkin oli ilo saada kurssitusta aiheesta ja se oli todella mielenkiintoinen kokemus. Kunhan löydän kuvani aiheesta, yritän muistaa laittaa tännekin.

Mutta villisalaatit ovat parhaimmillaan keväällä, kun ne ovat nuoria, myöhemmin ne ovat nopeasti liian katkeria. Joten, keväisin herkuttelen villisalaatilla ja näin kesäisin on ihanaa saada itse kasvattamaansa salaattia suoraan takapihalta.

Pilkistys sinne takapihalle tämän harvinaisen värisen salkoruusun takaa. Osa kasvimaasta on vielä tyhjänä, koska mietin, mikä kestäisi keksikesäistä matkaamme. Varsinkin, koska tällä hetkellä on todella kuivaa. Jos emme löydä kastelijaa, taitaa puutarhamme olla muisto vaan palatessamme Suomen suvesta.

Ja lopuksi fleurs de courgette eli kesäkurpitsan kukkia. Niistä paistetaan ihania munkkeja. Nämä kukat ovat torilta, koska en löytänyt oman puutarhan kukkia koneeltani, vielä. Kuvasta näette, että niistäkin saisi 20 senttiä kappaleelta... hyvä tuotantoidea?

Hyvää kesää kaikille lukijoilleni ja pikaisiin kuulumisiin!

UUTISIA

2011-05-08T15:03:00.000+02:00

Aika on kulunut kuin siivillä ja olen ollut poissa blogosfääreistä aivan uskomattoman kauan ! Koulutukseni ja muut elämän pienet ja isot asiat ovat syöneet aikani ja voimani totaalisesti. Mutta kevät saapuu, aurinko lämmittää ja antaa energiaa ja – siitepölyallergia käy päälle !

Kevään hyviä puolia ovat loistavat ilmat ja luonnon ihanuus. Täällä etelä-Ranskassa kevät on aivan kaikkein paras ajankohta, lämmin vaan ei liian kuuma, ihmisiä ei vielä ole liikaa, mutta kaikenlaista kuitenkin sattuu ja tapahtuu jokaisessa kylässä, luonto on kukkeimmillaan ennen kuin kesän kuumuus kulottaa kaiken. Jokaisesta kolosta pursuaa vehreyttä ja kukkasia.

Mutta huono puoli toisaan on minua riivaava heinänuha. Kevät on ollut tänä vuonna aikainen ja harvinaisen lämmin ja nuha alkoi jo helmikuun paikkeilla. Ilmeisesti minusta on ajan mittaan tullut allerginen myös sypressille, joka on ensimmäinen pölyttäjä täällä päin. Enkä ole vielä tarpeeksi pitkällä opinnoissani luottaakseni luonnollisiin vaihtoehtoihin allergian hoidossa, joten nieleskelen edelleen antihistamiinipillereitä. Ja niillä on taipumus nukuttaa minua.

Ei kuitenkaan ole aika nukkua, talviunet ovat takana. Jos en naputa koneella kaikenlaisia kouluhommia tai ole työharjoittelussa, möyrin maata pienellä palstallamme. Yleensä sillä lailla menevät viikonloput mukavasti, koska työharjoittelun jälkeen olen viikolla liian poikki ruvetakseni vielä kotona puutarhahommiin. Olemme kuitenkin saaneet ison viuhkan eri lajeja istutettua pläntillemme.

Meillä oli onnea puutarhamme kanssa, siellä oli jo paljon koristekasveja istutettuna, joten ei ole tarvinnut paljon miettiä sen kaunistamista. Puutarhan siivousta tietysti riittää kesät, talvet, mutta koko kevään puutarha on ihastuttanut meitä ihanilla ylläreillä. Varsinkin pidän suurista iiris-istutuksista ja kukkivista ruusupensaista.

Ja mansikoita tulee aika kivasti joka paikkaan levinneistä mansikkatupsuista.

Suomesta on kevään mittaan tullut hyviä ja huonoja uutisia. Tyttäreni, jonka piti tulla isolle viihdealan yritykselle töihin Pariisiin, oli loppujen lopuksi saanut uuden viestin, jossa ilmoitettiin, ettei häntä tarvitakaan - käsittämätöntä soutamista ja huopaamista muka menestyvältä puljulta. Mutta hän löysi sittemmin hyvän paikan Helsingistä. Joten tänä kesänä en matkustakaan Pariisiin vaan Suomeen! Ihanaa päästä Suomen kesään, viime kesänä en päässyt nauttimaan loistavista kesäilmoista. Toivottavasti tänäkin vuonna ilmat suosivat Suomea. Siitä on aikaa, kun olen ollut Suomessa kesällä, odotan kuumeisesti sinne pääsyä.

Ja koska tänään on Suomessa äitienpäivä, pienet äitienpäiväruusut kaikille äideille ja varsinkin omalleni.

KEVÄTTÄ ILMASSA

2011-03-07T22:37:00.001+01:00

Kevät alkoi sitten tänään. Toki ilmat ovat pikkuhiljaa lämmenneet meillä päin mukaviin lukemiin iltapäivien auringossa, mutta juuri tänään asiasta tuli virallinen. Olin tämänviikkoisen oliivikurssini kanssa koko iltapäivän kestäneellä kävely- ja luentoretkellä Nyonsin oliivipolulla ja käytin siinä kolmessa tunnissa kaksi paketillista nenäliinoja: heinänuha iski.

Samalla harmittelin, että ehdin valita oliivipuun kuukauden puuksi jo viime syksyllä, koska se olisi muuten itseoikeutettu maaliskuun puu, pyöriihän opintoni ja ajatukseni sen ympärillä koko tämän viikon. Lisää oppimaani ja kuulemaani oliiveista ja oliivipuusta, kunhan olen löytänyt antihistamiinitabletteja.

MAALISKUUN UNELMANÄYTTELY

2011-03-02T21:24:00.000+01:00

Näitä näyttelyitä, joihin haluaisin päästä, taitaa kertyä tänä keväänä monta, koska en opintojeni takia pääse matkustelemaan minnekään. Tässä kuussa pari sanaa Quai Branlyn museossa Pariisissa parhaillaan olevasta näyttelystä: L'Orient des femmes vu par Christian Lacroix eli Naisten Lähi-Itä Christian Lacroix'n silmin.

Source: Musée de Quai Branly

Christian Lacroix oli juhlittu muotisuunnittelija, couturier eli haute couture -huippumuodin suunnittelija, kunnes hänen muotitalonsa meni konkurssiin pari vuotta sitten. Jo ennen tuota surullista juttua hän oli kiinnostunut näyttelyiden scenografiasta, esillepanosta. Vuonna 2008 hän pani näytteille omat aarteensa Arlesin museosta, missä saattoi verrata häneen vaikuttaneita taideteoksia hänen omaan tuotantoonsa. Nyt kun hänellä on aikaa, näyttää hän suuntautuvan enemmänkin näyttelyiden tuotantoon ja teatteripukujen suunnitteluun.

Quai Branly on Pariisin uusimpia museoita. Sen lykkäsi alulle entinen presidentti Jacques Chirac. Se sai osakseen suuren osan entisen Musée de l'Hommen kokoelmista, mutta esillepano ja asenne näihin vanhoihin kokoelmiin on täysin uusi. Quai Branly pyrkii vakituisella kokoelmallaan ja vaihtuvilla näyttelyillä valottamaan ns. alkuperäiskulttuureita, mutta modernilla tavalla.

Tämä uusi näyttely kertoo Lähi-idän naisten upeista, käsintehdyistä mekoista. Itämaiset vaatteet ja koruompelut ovat olleetkin yksi Christian Lacroix'n vaatteiden vaikutteista. Hän on halunnut näyttää näiden vaatteiden koko värikylläisen kirjon ja kumota ennakko-odotuksiamme lähi-idän naisten vaatteista.

L'Orient des femmes vu par Christian Lacroix, Quai Branly, 08.02. -15.05.2011

Näyttelyn nettisivut: Musée de Quai Branly

HELMIKUUN UNELMANÄYTTELY

2011-02-22T23:53:00.000+01:00

Nyt täytyy aloittaa uusi sarja, "näyttelyjä, jotka haluaisin nähdä, mutta kun en vaan voi". Maailma on täynnä ihania näyttelyitä, lähempänä ja kauempana, joihin olisi hurmaavaa päästä, mutta kun ei ehdi, ei rahat riitä, ei koulu halua päästää. Samalla tietysti vierailisin maissa ja kaupungeissa, joista monessa en ole koskaan käynyt.

Ensimmäisenä unelmissani on matka Välimeren maahan, jossa en ole koskaan käynyt, mutta joka väikkyy värikylläisenä mielikuvituksessan. Marokko ja varsinkin Marrakech on ollut monien taiteilijoiden ja muiden hippien mielikaupunkeja.Sen kuuluisista riadeista saattaa lukea jatkuvasti kaikista sisustus- ja matkalehdistä.

( Source: Fondation Pierre Bergé - Yves Saint Laurent )

Nyt olisi tilaisuus vierailla siellä ja samalla katsastaa iki-ihanan Yves Saint Laurentin näyttely - olette varmaan jo uumoilleet, että olen fanittanut häntä koko ikäni. Marrakech oli hänen oasiksensa kovassa muotimaailmassa. Siellä hän saattoi levätä, nauttia elämästä, mikä oli niin vaikeaa tuolle ikuiselle angstiselle hermorauniolle.

Jardin Majorelle oli Yves Saint Laurentin ja hänen pitkäaikaisen partnerinsa Pierre Bergén viimeinen talo Marrakechissa. Talon puutarhan oli suunnitellut kuvataiteilija Jacques Majorelle; Pierre ja Yves pelastivat sen raunioitumiselta.

Yves Saint Laurent sanoi aina, että Marokko vaikutti suuresti hänen työhönsä, sen värit, muodot, naisten aistillisuus ja sulous. Paikka muistutti häntä varmaan myös lapsuudestaan, jonka hän vietti naapurissa, Algerian Oranissa.

Näyttely Yves Saint Laurent et le Maroc, Jardin Majorelle, Marrakech, 27.11.2010 - 18.03.2011. Koska en sinne pääse, minun täytyy varmaan tyytyä näyttelyn innoittamaan kirjaan, jonka Pierre Bergé on itse kirjoittanut hänen ja Yvesin elämästä Marrakechissa,

"Album souvenirs Yves Saint Laurent. Une passion marocaine".

ANDUZE

2011-02-20T22:18:00.000+01:00

Aurinkoinen aamupäivä Anduzessa. Kävimme paikallisella kirpparilla, kuten kymmenet muutkin, jotka aamun kauneus oli viekoitellut liikekannalle.

Täytyy lähteä keväämmällä ottamaan kunnon kuvia kaupungista. Toivottavasti kaupungin keskustassa olleet isot korjaustyöt ovat loppu ennen turistikauden alkua.

CREST

2011-02-13T18:35:00.000+01:00

Opintokäyntimme jälkeen pysähdyimme pizzalle läheiseen Crest'in kaupunkiin. Kaupunki on pieni, sievä ja sen vanha kaupunki historiallisen mielenkiintoisen näköinen. Näin talvisin se nukkuu kuitenkin talviunta. Note to self: vierailtava uudelleen keväällä.

Turistiloukun tapaan kaupungissa oli pieniä, nättejä kauppoja. Ostin taidekäsityökaupasta huovutettuja kukkasia koristellakseni niillä myssyni, hattuni tai huivini.

KOULUNPENKILLÄ

2011-02-13T12:00:00.027+01:00

Vähän lisää koulujutustelua. Puolitoista kuukautta mennyt, seitsemän jäljellä.

Joko ehdin valittaa tarpeeksi opiskelijatovereitteni käytöksestä? Kun vanhuus ei tule yksin en enää näe ja kuule kuten ennen, joten olen vastoin aikaisempia tapojani oppinut istumaan aivan luokan edessä nähdäkseni ja kuullakseni jotain kollegoitteni hölistessä taustalla. En tiedä, olenko ehkä liian pinko, mutta minusta alkeellisin kohteliaisuus opettajia ja varsinkin ulkopuolisia luennoitsijoita kohtaan olisi yrittää edes näyttää siltä, että kuuntelee hänen sanomaansa, vaikka kuinka nukuttaisi. Mikä muuten on vaikeampaa edessä kuin takana istuen; muiden selän takana voi huomaamattomammin torkahtaa. Eihän kaikki aiheet voi kiinnosta kaikkia ja jotkus eivät ketään. Sitä paitsi puhujissakin on enemmän ja vähemmän karismaattisia.

Vaikka olemmekin jo istuneet kuusi viikkoa koulun penkeillä, monesti tuntuu niin minusta kuin opiskelijatovereistani, ettei koulutus ole oikein kunnolla alkanut. Meillä on ollut kaikenlaisia opintosuunnitelman mukaisia kursseja, muttei paljoakaan läheisesti aiheeseemme ja omiin kiinnostuksenkohteisiimme liittyviä tunteja.

Tietysti sopimusoikeus tai seutupolitiikka ovat tärkeitä, mutta ei jaksa kiinnostaa porukkaa, joka odottaa kiihkeästi kasvien kasvatuksen ja käytön oppitunteja. Toisia mekaniikka kiehtoo, minua taas ei. Aikomuksenani ei ole heti ensimmäiseksi mennä ostamaan traktoria. Mutta opintosuunnitelma on tietysti kahlattava lävitse, kiinnosti tai ei.

Onneksi luokan henki on hyvä, huolimatta tuosta tuntikäyttäytymisestä. Onhan meillä kaikilla suurin piirtein samanlaiset päämäärät. Ja erilaisuudet taas antavat aiheita vain mielenkiintoisiin keskusteluihin.

Nyt kun meitä on yli kolmekymmentä opiskelijaa, kolmessa ryhmässä, tiivistyy "henki" tietysti tosi pahasti tunneilla, joilla olemme kaikki yht'aikaa. Meitä tulevia maanviljelijäkokelaita on kahdessa ryhmässä, toiset aloittivat jo syksyllä, me taas tammikuussa. Ja kolme viikkoa sitten joukkoomme liittyi vielä ryhmä, jolla oli niin hyvät perustiedot, että heidän opintosuunnitelmansa on kevennetty, keskittyen juuri kasveihin ja niiden kasvatukseen. Meillä on välillä tunteja toisen ja välillä taas toisen ryhmän kanssa. Opettaja, joka on vastuussa lukujärjestyksistämme, repii joskus hiuksiaan saadakseen kolmen ryhmän tunnit sopeutumaan toisiinsa. Varsinkin silloin, kun joku opettaja tai luennoitsija ei voikaan tulla sovitusti koululle.

Vierailut ovat herättäneet meissä ristiriitaisia tunnelmia. Ulos ja maatiloille on kiva päästä ja käytännön työhön mukava tutustua, mutta meistä olemme nähneet esimerkkeinä tiloja, jotka eivät lainkaan edusta sitä, mitä itse ajamme takaa.

Jättitiloilla on riveissä mahtavia kokoelmia maatalouskoneita, valtavia traktoreita ja peltoja on kymmeniä hehtaareita. Harvalla meistä on mahdollisuutta moiseen, sellaiset tilat täytyy yleensä periä, ei sellaisia ole enää kenelläkään varaa ostaa.

Kuvissa olemme tutustumassa yli tunnin päässä koulusta sijaitsevaan suureen tilaan, jossa viljan lisäksi kasvatetaan korianteria, sitruunamelissaa ja basilikaa pakastamista ja suurtalouskeittiöitä varten. Ja tietysti perinteisellä, ei orgaanisella mallilla.

PS. Minulla on jatkuvasti vaikeuksia laittaa kuvia blogiin, joudun jokaisen kuvan välissä julkaisemaan blogin voidakseni laittaa toisen kuvan. Ja lisäksi blogger on ryhtynyt järjestelemään itsekseen kuvia ja kappaleita, miten huvittaa. Onko teillä muilla bloggaajilla tällaisia ongelmia?

PUU HELMIKUULLE : MIMOSA

2011-02-06T12:06:00.003+01:00

Eilen oli ensimmäinen päivä, joka tuoksui keväälle. Aurinko paistaa tänä viikonloppuna täydeltä terältä ja kutsuu ulos. Tuulikin on laantunut ja vaikka yöt ovat vielä kylmiä ja tänäkin aamuna puutarha oli jäässä, heti kun aurinko nousee, lämpötilatkin nousevat. Jos ei olisi niin paljon koulutöitä kesken, lähtisin pitkälle kävelylle. Tai puutarhahommiin.

Nopeasti, ennen kuin taas unohdan, ja koska valokuvat ovat itse asiassa jo viime kuun lopusta, uusi puu tälle kuukaudelle. Vuorossa on mimosa, kasvi, joka kukkii hyvin aikaisin vuodesta. Tämä johtuu siitä, että se tulee näille rannoille Australiasta, josta se kotoutui Rivieralle 1867. Sen kotiseuduilla vuodenajat ovat tietenkin päinvastaiset kuin meillä, joten se kukkii komeasti keskellä talvea. Juuri sen takia siitä niin pidetään - kauniin kultaisen värinsä lisäksi : se tuo lupauksen keväästä tullessaan.

Itse asiassa Mimosa ei ole mimosana tunnetun puun oikea nimi. Jossain on sattunut todella kummallinen sekaannus ja ainakin ranskalaisilla ovat kolmen puulajin nimet vaihtuneet. Oikeasti mimosana tunnettu laji onkin akasia. Akasiaksi täällä kutsuttu puu taas on oikeasti robinia. Ja oikea mimosa on kansankielessä sensitive eli tunteva (kuka tietää suomenkielisen nimen?), koska sen lehdet menevät kosketettaessa suppuun. Toisten tietojen mukaan ne olisivat kyllä kaikki samaa Mimosaceae -heimoa, toisten tietojen mukaan taas hernekasveja.

Acacia dealbata tai kukkakauppiaan mimosa - koska niistä saadaan myös ne ihanat leikkokukat, jotka tällä hetkellä värjäävät torit ja kukkakupat kultaisiksi - ja sen eri variaatiot ovat yleinen näky etelä-Ranskan puutarhoissa, tuohan se kevään ensimmäiset kukat vielä talviseen puutarhaan. En tiedä, kuinka pohjoiseen asti mimosa on saatu asuttumaan, ainakin Nyonsin korkeuksilla se näkyy viihtyvän mainiosti.

Kevään ensi kukkasten myötä hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

KASVAAKO?

2011-01-30T13:48:00.008+01:00

Vähän enemmän tekstiä tällä kertaa, kuvia joskus myöhemmin. Usealta taholta on kyselty opinnoistani, joten tässä muutamia haja-ajatuksia lääkekasvikurssini ensimmäiseltä kuukaudelta.

Rosmariini kukkii koko täällä talven, kuva otettu tammikuun lopussa.

Heti aluksi minun täytyy varoittaa, että olen maatalouskoulussa, jossa meille opetetaan kasvien kasvattamista, kyseessä ei siis ole kasvien käyttö hoitotarkoituksissa. Tietysti meille selitetään jonkin verran kasvien ominaisuuksia ja mahdollista käyttötapaakin, mutta pääpaino on tuotannossa.

Ja maatalouskoulussa kun ollaan, suuri osa kursseista sopii kelle tahansa maanviljelijälle. Koko luokka aikookin itsenäiseksi maatalousyrittäjäksi. Seassamme on myös muutamia, jotka aikovat viinitilallisiksi tai hedelmätarhaajiksi. Suurin osa on kuitenkin kiinnostunut juuri aromaattisista ja lääkekasveista. Ja suurimmalla osalla, toisin kuin minulla, on myös jo tiedossa, missä he aikovat viljellä; perintötila tai puolison tila tai muu sellainen on jo olemassa.

Iältämme olemme kaikki ihan aikuisia, ainakin yli parikymppisiä. Ikäjakautumakin on ihan mukava, meitä on kaiken ikäisiä, vaikkakin minä olen luokan vanhin (auts). Opiskelijat ovat myös ympäri Ranskaa ja jopa Réunionin saarelta ja hyvin erilaisista lähtökohdista, joka sallii todella mielenkiintoisen vuorovaikutuksen luokassamme. Ja kaikki ovat motivoituneita, kukaan ei ole tullut Nyonsiin vain ollakseen lämpimässä tai jotain hommatakseen.

Siitä huolimatta - tai ehkä sen takia - käytös luokassa on joskus erilaista kuin mihin laiseni pinko on tottunut. Yliopisto-opintoni ovat jo kaukana takanani, joten olisi kiva, jos joku tällä hetkellä akateemisia opintoja suorittava (kuten Fifi) kertoisi omia kokemuksiaan asiasta. Minusta luokkamme on paljon rennompi kuin mitä olen muualla nähnyt.

Aamun on tarkoitus alkaa puoli yhdeksältä, mutta ihmisiä tippuu paikalle tasaisena virtana aina yhdeksään asti. Osa meistä asuu viereisessä majoituksessa, mutta silti he onnistuvat tulemaan paikalle myöhässä, aamukahvikuppiaan kantaen. En tiedä, millaista elämää siellä asuntolassa vietetään, jonkun olen kuullut valittavan liian kovasta musiikista illalla.

Tunnilta poistutaan sulavasti lisää kahvia hakemaan tai vessaan siitä huolimatta, että meille on varattu kahvi- ja tupakkatauko sekä aamupäivällä, että iltapäivällä. Ja nämä tauot yleensä venyvät virallisesta viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Joskus saa opettaja käydä hakemassa oppilaansa tauolta.

Tällä hetkellä minun pitäisi olla tekemässä suuritekoista opinnäytettä, mutta se ei oikein tahdo lähteä käyntiin. Siksi olenkin tässä tekemässä ihan muuta kuin pitäisi. Onneksi työharjoittelupaikat ovat jo taskussa.

Taidankin lopettaa tältä erää tähän ja kerron myöhemmin opintojeni varsinaisesta sisällöstä ja myös siitä, mitä kasveista opin.

TAMMIKUUN PUU

2011-01-29T18:46:00.000+01:00

Jardin des Arômes, Nyons (26)

Talvella harva puu on täälläkään vihreä, mutta ainakin tämä välimerellinen laji on ikivihreä. Sypressi seisoo ylväänä tuiskuissakin ja huojuttelee hiljaa töyhtöään. Se on yleinen näky kaikkialla, mutta ennen kaikkea sitä näkee paljon hautausmailla. Selitykseksi kerrotaan, että sen taivaisiin kurottelevan varren uskottiin ohjaavan poisnukkuneiden sielut oikeaan suuntaan.

KENKIÄ

2011-01-22T19:02:00.000+01:00

Samana lauantaina, kun kävimme Hauterivessä, katsastimme myös tämän entisen naisluostarin, Couvent des Visitantines Romansin kaupungissa.

Tänään luostarin tiloissa on kaksi museota, Musée International de la Chaussure eli Kenkämuseo ja Centre historique de la Résistance et de la Déportation, sota-ajan historiallinen museo.

Romans on ranskalaisen nahka- ja kenkäteollisuuden historiallinen keskus, siellä on käsitelty nahkaa jo vuosisatoja. Kaupungissa on vielä useamman kenkämerkin tehdas. Museossa voikin tutustua suutarien ja kengäntekijöiden välineisiin vuosisatojen takaa.

Historiallinen kokoelma kenkiä on todella mahtava. Kenkäaiheiset taideteokset ja modernit kengät - joissa paljon tunnettujen muodinluojien luomuksia - tekevät museosta muodista kiinnostuneelle mielenkiintoisen ja kenkäfriikille paratiisin, mutta muille ehkä hieman tylsän. Museoihin tutustuessa voi kuitenkin samalla katsastaa vanhan luostarin upeat puitteet, salit ja kappelit sekä nunnien todella pienet kammiot.

JOTAIN HASSUA

2011-01-19T20:45:00.005+01:00

Joseph Ferdinand Cheval syntyi Charmes-sur-l'Herbassen kylässä Drômen maakunnassa 19. huhtikuuta 1936. Hän teki elämäntyönsä Ranskan postissa ja kuoli 19. elokuuta 1924, 88 vuotiaana, Hauterivesin kylässä, lähellä Romansin kaupunkia Drômessa. Mikä tekee tästä postiljoonista erityisen? No, tämä:

Vuodesta 1879 vuoteen 1912 hän rakensi vapaa-aikanaan oman ideaalisen palatsinsa, Palais idéal.

93 000 työtuntia, 33 vuoden uurastus.

Ranskalainen kulttuuripersoona ja kulttuuriministeri André Malraux sanoi palatsista, että se on "ainoa näyte naiivista arkkitehtuurista". Virallisesti siitä tuli historiallinen monumentti 1969.

Hauterives, söpö kylä.

ps. minulla on vaikeuksia laittaa kuvia blogiin, onko muilla bloggerin käyttäjillä samanlaisia ongelmia?

MEILLEURS VOEUX

2011-01-16T22:42:00.001+01:00

Ranskassa ei oikeastaan ole tapana lähettää joulukortteja. Sen sijaan moninkertainen hyvän uuden vuoden toivottelu on sitäkin enemmän tapana. Ja tapoja on monia: parhaita toivotuksiaan (meilleurs voeux) alkavalle vuodelle voi esittää henkilökohtaisesti, poskisuudelmien kera, kortilla, sähköpostilla tai tekstiviestillä. Tänä vuonna ranskalaiset lähettivät jopa niin monta tekstiviestiä juuri keskiyön jälkeen vuoden ensimmäisenä päivänä, että saivat aikaan jonkinlaisen tietokonehepulin yhden suurimpien puhelinoperaattoreiden tekstiviestisysteemissä.

Joten ranskalaistuneena toivotan minäkin lukijalle parasta mahdollista uutta vuotta, vaikkakin näin vähän jälkijunassa. Heti vuoden alussa nimittäin aloitin uuden koulutukseni lääkekasvien parissa ja se sekä pieni, kai Suomesta tuliaisena mukaan tullut flunssanpoikanen ovatkin imeneet minusta mehut. Niinpä en ole jaksanut aikeideni mukaisesti vielä kommentoida opintojani.

Maistiaisiksi laitan tässä pari valokuvaa ensimmäisestä "kenttäpäivästäni". Kävimme katsastamassa maatalouskouluni palstan heti Nyonsin kaupungin yläpuolella, kymmenen minuutin automatkan päässä koulusta. Siellä kasvaa paikalliseen tapaan oliivipuita, viiniä, jokunen muu hedelmäpuu ja palstalla muutamia aromaattisia kasveja. Sillä saralla on kyllä vielä paljon tekemistä.

Saimme istutettua vaivaiset kuusi viikunapuun tainta yhdessä iltapäivässä. Huomasin olevani aika osaava hommissa, viime vuoden työkokemus ei mennyt hukkaan. Ja saada kädet taas multaan oli ihana kokemus. Siitäkin huolimatta, että tunnit ovat todella mielenkiintoisia, alan pikku hiljaa kaivata oikeaa toimintaa, pulpetissa istutut tunnit ovat todella pitkiä.

JOULUKALENTERI 24

2010-12-24T00:37:00.000+01:00

Viimeinen luukku:

Kotikatuni Nyonsissa.

Hyvää joulua, rakkaat lukijat!

Viime viikonloppuna meillä oli keskiaikainen joulu.

Lähdenkin tästä pienelle matkalle.

Peikkoko?

Jos haluatte seurata mukana, katsokaa Fleur de lavande.

Pukkikin oli paikalla, mutta ei poron kanssa, vaan hevosen.

JOULUKALENTERI 23

2010-12-23T15:05:00.000+01:00

Viimeisinä päivinä joulukalenterissa kuvia omasta kotikaupungistani, Nyonsista.

Vanha kaupunginportti.

Place des Arcades.

Perinteisiä kaupunkitaloja.

Kaupungin vasta restauroitu kirkko.

Neitsyt kappelin tornin huipussa.

Maaseutua kaupungin lähellä.

JOULUKALENTERI XXII

2010-12-22T20:26:00.000+01:00

Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Ja stressi joululomasta. Matkaan pitäisi päästä, mutta lennot takkuilevat Europassa edelleen, saas kattoo, mitä matkastani tulee. Muutama lisäkuva Pariisista ja sikäläisestä jouluhuumasta.

Champs Elysées'n joulumajat

Marrons chauds / kuumia kastanjoita

Champs Elysées iltavalaistuksessa

Seinen rannalla iltahämyssä

Rautarouva kaikessa komeudessaan

JOULUKALENTERI 21

2010-12-21T19:43:00.000+01:00

Joulukuusi Place des Arcadesilla, Nyons

JOULUKALENTERI 20

2010-12-20T11:25:00.000+01:00

Charcuteries, Alès

Tavallinen supermarketin leikkeletiski. Ja mikä siitä tekee jouluisen? Vilkaiskaa makkaroiden nimiä: Lozèren täyssikainen Jeesus ja Ardèchen Jeesus. Huomasin ne ensimmäistä kertaa, enkä voinut vastustaa kiusausta näpätä pari kuvaa.

Kaupat ovat nyt sunnuntainakin auki ja tupaten täynnä, huonosta säästä huolimatta. Joulu on täälläkin vakava asia, varsinkin ruokapuoli, kaupoissa on paljon valinnanvaraa ja ihmiset kulkevat kaupoissa vertaillen, etsien hyvää laatua ja halpaa hintaa.

JOULUKALENTERI 19

2010-12-19T10:15:00.000+01:00

Ei näkynyt lunta Pariisissa, mutta nyt on mitä mällistellä Ribaute-les-Tavernissa! Tulee niin jouluinen olo tästä yllättävästä lumipeitosta.

JOULUKALENTERI 18

2010-12-18T15:51:00.000+01:00

Pyhäinkuva erään ystäväni kotoa.

TAIDENAUTINTOJA

2010-12-18T15:44:00.002+01:00

Vaikka minulla onkin kiintopiste Pariisissa, sinne töiden perässä muuttanut paras ystävättäreni ja osa hänen perheestään ja aina Pariisissa käydessäni ainakin näen heitä, jos en suoranaisesti asu kotonansa, on minulle tärkein syy Pariisiin asti raahautumiselle aina jokin näyttely. Se on perimmäinen kimmoke, joka saa minut näkemään sinne matkustamisen vaivan, taas kerran. Kaikki muu, kaupungissa asuvien tai siellä käymässä olevien ystävien tapaaminen, nähtävyyksien katselu, ostokset tai passin haku (nykyään passin voi järjestää enää Suurlähetystö, joten uuden passin saa vain pääkaupungissa käymällä) ovat vain lisäbonusta.

Calude Monet (kuva via nndb.com)

Tälläkin kertaa ensimmäinen sytyke lähteä matkaan oli Claude Monet'n suurnäyttely Grand Palais'ssa. Matkasta tulikin oikeat Monet -orgiat. Siksi heti ensimmäisenä päivänäni Pariisissa palelin urheasti kaksi tuntia kylmässä päästäkseni tutustumaan näyttelyyn. Se oli laaja ja kattava näytös hänen työstään nuoruusvuosista viimeisiin tauluihin. Näyttely oli tietysti tupaten täynnä ja sain venytellä kaulaani monessakin kohtaa nähdäkseni taulut ihmisvilinältä.

Itse asiassa parhaimmaksi nautinnoksi muodostuikin Musée Marmottan Monet, jonne en ollut koskaan aiemmin osannut mennä. Museolla on suurin olemassa oleva kokoelma Monet'n töitä, koska se on saanut kaksi suurta lahjoitusta, maalarin lääkärin ja mesenaatin perillisiltä ja maalarin omalta pojalta. Museo onkin kieltäytynyt antamasta taulujaan, joiden joukossa kuuluisa Impression, soleil levant, josta impressionismi sai nimensä, lainaksi näyttelyyn, peläten menettävänsä kilpailuetunsa, kun kaikki Monet -fanit tulvivat suurnäyttelyyn.

Museossa olikin mukavan rauhallista ja tarpeeksi tilaa ihailla tauluja, jostain ulkomaalaisesta koululuokasta huolimatta. Se oli todella hyvä lisä suurnäyttelylle. Itse asiassa taisin pitää sen Monet -näyttelystä enemmän. Suuri osa museon tauluista on Monet'n Givernyn -kodin ajalta. Givernyssä Monet maalasi ennen kaikkea puutarhansa kukkia ja lummelampea. Miettiessäni, mikä minua niin viehättää juuri Monet'n töissä, tulin siihen tulokseen, että se on varmaankin ns. déformation professionnelle, ammattilähtöinen vääntymä. Puutarhurina olen erittäin herkkä hänen kuvilleen, joista näkyy todellinen puutarhurin rakkaus ympäristöönsä.

Lopetin Monet -elämykseni Orangerien museoon Tuileries -puiston kupeessa. Siellä näkee Monet'n lahjan Ranskan tasavallalle: valtavat Nymphéas -taulut. Kahden ovaalin salin seinille on kiinnitetty molempiin neljä isoa taulua, usean pienemmän yhdistelmiä, jotka täyttävät koko tilan.Orangeriessa on aina jonkin verran väkeä, muttei sielläkään Grand Palais'n tungosta. Rauhaisassa tilassa voin keskittyä lummelampien sinivihreään ilmapiiriin.

En oikein käsitä turisteja, joiden ainoa into on ottaa itsestään kuvia taulujen taustaa vasten. Ja sitten taas vilkkaasti eteenpäin. Onko matka kasa postikortteja vai elämyksiä? Hauskin esimerkki mielestäni oli se aasialainen, joka juoksi hätäisesti huoneesta toiseen ja otti systemaattisesti kuvia kaikista tauluista, päästä päähän. Ehkä hän ajatteli kasata ne jollain tietokone -ohjelmalla panoraamakuviksi kotonaan. Mutta miksei mieluummin sittenkin tunne elämystä livenä taulujen edessä, sen sijaan, että yrittää säilöä sen mukaansa kotiinviemisiksi ja kokea elämys tietokoneensa näytön ääressä.

Täytyy kyllä myöntää, että nuorempana itsekin tehtailin matkailuelämyksiä liukuhihnalla. Aina oli kiire eteenpäin, seuraavaan nähtävyyteen, seuraavaan museoon, seuraavan taulun eteen. Ehkä se on vanhenemista, että oppii ottamaan rauhallisemmin ja nauttimaan hetkestä. Avaa itsensä elämykselle eikä enää vain kasaa valokuvia varastoon. Istun salin keskellä olevalle penkille ja katselen hajamielisesti taulua edessäni. Kun olen tarpeeksi rento, tuntuu siltä, että sukellan taulun sinisen pinnan alla, veden viileyteen, lumpeiden sekaan.

Tällä kertaa minulla oli niin paljon aikaa Pariisissa, että näiden pääkohteiden lisäksi ennätin käydä myös Guimet -museossa, Basquiat'n näyttelyssä ja David Hockneyn iPadille tekemien töiden näyttelyssä. Lisäksi mahtui mukaan yksi rauhallinen koti-ilta, jolloin voimme jutella ystäväni kanssa rauhassa, yksi japanilainen ravintola-ilta ja ilo tavata opiskeluaikainen ystävä, sekä romanttinen pasta -illallinen Seilorin kanssa, joka tuli perässäni yhdeksi yöksi ja päiväksi työmatkalle ville lumières'iin, valon kaupunkiin. Todella hyvä ja täyteen pakattu nelipäiväinen, jonka jalkani vieläkin muistavat.

JOULUKALENTERI 17

2010-12-17T13:39:00.000+01:00

Pariisissa tämän vuoden joulukoristelutrendi olivat punaiseksi värjätyt joulukuuset.

Pariisilaiskuvia

2010-12-17T13:37:00.000+01:00

Anteeksi vielä kerran, etten saanut kuvaa ylös toissapäiväiseen luukkuun. Tässä vähän lisää Pariisi-aiheisia kuvia. Pääsimme Pariisista pakoon ennen lumen tuloa, mutta paluumatka sujui hitaasti lumisateen takia. Olimme lopulta pedissä yli kahden tunnin viivästyksellä, yhden jälkeen yöllä haettuamme karvaisen vauvamme hoitopaikastaan.

Viimeisenä päivänä Pariisissa minulla oli aikaa vain kuljeskella rauhallisesti 16. kaupunginosassa ja pitkin Seinen vartta. Kamera oli taas ladattu, mutta kuvia ei kertynyt paljoa harmaan ja sateisen ilman takia.

Olin menossa tänne...

Jean-Michel Basquiat Pariisin kaupungin modernin taiteen museossa

...mutta matkalla satuin Musée Guimet'n eteen ja kävelin sisään. En muista, olinkohan koskaan siellä käynytkään. Kiva kokoelma aasialaista taidetta. Jostain syystä tällä kertaa katselin ennen kaikkea posliineja.

Kiinalainen vaasi, tällainen olisi kiva kotonakin!

Olisikohan tämä japanilainen ruuan säilytysastia bento boxien esiaste?

Ehdin myös testata molemmat kahvilat Palais de Tokyossa.

Tämä näyttää olevan kaikkien pariisilaiskahviloiden teen toimittaja nykyään...

Kahvilat ylipäätään Pariisissa ovat hauska vierailukohde. Niiden asiakaskunta on niin vaihtelevaista paikan mukaan. Palais de Tokyon puolella kahvila on betoninen, moderni ja taiteellinen. Päidemme yllä kierteli kapseleita muoviputkissa. Asiakkaat olivat nuorehkoja, taiteellisia tyyppejä. Ruoka oli kasvispainotteista ja herkullista, muttei liian kallista.

Modernin taiteen museon puolella hinnat olivat korkeammat, kakkuvalikoima suurempi ja asiakkaat vanhempia ja konservatiivisemmin pukeutuneita. Kaupungilla kahviloista näkee niin hintatason kuin kaupunginosankin. Toiset ovat snobeja, asiakkaat kalliisti puettuja ja teekupponen (silti sitä samaa teetä) kalliimpi. Toisissa asiakkaat ovat keskivertokansalaisten ja -turistien näköisiä ja vaikka hinnat Pariisissa ovat aina kalliita, saa niistä teetä vähän ystävällisimmin hinnoin. Kuten Ranskassa aina, ovat kahviloiden terassit tai ikkunat mukava paikka katsella katuelämää ja kaupunkilaisten rientoja. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää, että Pariisissa kaikilla on kiire, tottunut kun olen eteläiseen elämänmenoon.

Loppuun pieni sitaatti suoraan kirjasta, jota parhaillaan luen (Nicolas Woodsworth: Seeking Provence): "On the Cours Mirabeau fashionable Aix either sits at café tables and negligently watches the crowds pass by, or strolls blithely along eyeing the talkers at the tables. -- Swanning about has a long and distinguished history in Aix-en-Provence." (anteeksi, en jaksa nyt kääntää tätä). Mitä tähän lisätä...

JOULUKALENTERI 15 & 16

2010-12-16T07:16:00.000+01:00

Ei vieläkään kuvia Pariisista, joten laitan eilisen ja tämän päivän luukkujen kohdalle kaksi puhelinkuvaa.

Etelä-Ranskan vanhin synagooga, Carpentras

Ruusuja ja oliiveja joulukuussa Nyonsissa.

JOULUKALENTERI 14

2010-12-14T20:21:00.000+01:00

Pyramide du Louvre, Paris

Kamerastani tietysti lopahti akku yrittäessäni ladata Pariisin-kuviani, joten ei kuvia kylmästä Pariisista. Joka tapauksessa lunta ei vielä ole näkynyt. Viiltävää tuulta taas, jota sain kestää kaksi tuntia tänä aamuna jonottaessani Monet-näyttelyyn, ei voi kuvata. Tietää, että on talvi. Lohdutukseksi kuva tältä kesältä valaistusta Louvren Pyramidista.

JOULUKALENTERI 13

2010-12-13T09:08:00.000+01:00

Grande Mosquée, Paris

Tänään lähden pikku matkalle ja sen kunniaksi kuva matkani päämääräästä, Pariisista. Toivottavasti saan nyt "talvisempia" kuvia joulukalenteriin, lupaavat lunta sinne pohjoiseen taas keskiviikkona.

Tänä aamuna aamutelevisiossa hauska ja ärsyttävä William Lemergie, ohjelman tuottaja ja juontaja, pilkkasi melko avoimesti hallitusta, joka aikaisemmin viikolla väitti, ettei MétéoFrance, kansallinen säätiedotuslaitos, ollut ilmoittanut tarpeeksi selkeästi lumen tulon suuruudesta pääkaupunkiseudulla. Tätä on tarjottu selitykseksi sille uskomattomalle sekasotkulle ja kaaokselle, joka syntyi pääkaupunkiseudulla ja vähän muuallakin lumen tupruttaessa viime viikolla. Siksi Lemergie varoitti kaikissa väleissä "päättäjiämme" ja tärkeitä henkilöitä lumiennustuksesta.

Saadaan nähdä, miten omat matkasuunnitelmani toteutuvat ja kuinka monta senttiä sitä valkoista ainetta saadaan. Tapaan sanoa, että jos pitäisin lumesta, asuisin Suomessa. Tietysti luminen Pariisi on romanttinen näky, kunhan ei vaan ole liian kylmä. Lisää säätietoja jatkossa ja huomiseen, toivottavasti!

JOULUKALENTERI 12

2010-12-12T19:05:00.000+01:00

Tänään olimme toista kertaa Sommièren kaupungissa traditionaalisella joululounaalla. Se tapahtuu pienessä kabaret-teatterissa, jossa ihan hyvän lounaan lisäksi saimme ihailla ja nauraa kekseliäälle, pienen seurueen tekemälle revyylle. Ihan kiva kokemus ja joka kerralla uusi show.

Sen kunniaksi tänään muutama kuva kalenteriin Sommièresistä. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuulinen ja siksi ihan tarpeeksi viileä minun makuuni.

JOULUKALENTERI 11

2010-12-11T00:02:00.001+01:00

Areena, Fourques

Tänään muistelen mukavia hetkiä ystävien seurassa Fourquesin areenalla, course camarguaisen hyppyjä ihaillessa.

KIRJAMEEMI

2010-12-10T19:52:00.000+01:00

BBC:llä oli aikaisemmin sadan ”pakollisen” kirjan lista, joka kuitenkin oli mielestäni liian anglo-saksinen. Nyt on Keskisuomalainen tehnyt suomalaisille sovitetun klassikko-listan, joka tuntui minusta mielenkiintoisammalta. Tummemmalla lukemani teokset.

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas (filminä tietysti)

4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa – olen kyllä lukenut kaikki muut Christiet, jopa sen muistoja arkeologisilta kaivauksilta Mesopotamiasta, mutta en juuri tätä !

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen - Puhdistus

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

22. Umberto Eco - Ruusun nimi (nähnyt filmillä)

23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III (isäni luki pienenä mulle)

25. Dan Brown - Da Vinci –koodi (nähnyt filmin, se riitti)

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja

27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja

30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia

32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat (nähnyt ainakin yhden filmin)

34. A.A. Milne - Nalle Puh

35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon (filmillä, tietysti)

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia (jokin filmiversio)

37. Emily Bronte - Humiseva harju

38. William Golding - Kärpästen herra

39. Juhani Aho - Rautatie

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina (filminä)

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001 (filminä)

43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö

47. Aapeli - Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha (telkkarista)

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut

52. Albert Camus - Sivullinen

53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu

54. Hergé - Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse - Lasihelmipeli

60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma (jos vaikka tällä joululomalla, pitäisi olla kirjahyllyssä)

62. Leon Uris - Exodus

63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö

64. Ilmari Kianto - Punainen viiva

65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin –oko tämä Alkemisti? Jos on niin olen lukenut

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio - Decamerone

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros – Odysseia (joskus tuli sarjana telkkarista)

78. Peter Hoeg - Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris - Uhrilampaat

85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen - Nancy

88. Stephen King - Hohto

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri - Manillaköysi

98. Maria Jotuni - Huojuva talo

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou – Pahuus

Oma saldoni olisi noin 48 sadasta. Näistä on aika moni ollut pakkoluettavaa. Toisaalta, opiskelupäivien jälkeen, olen lukenut aika vähän kirjallisuutta ja paljon enemmän fakkikirjallisuutta ja ennen kaikkea historiaa ja elämänkertoja. Siksi en pakkolukupäivien jälkeen ole paljoakaan lukenut näitä ”klassikkoja”. Viimeiseksi tältä listalta olen lukenut Potterit ja Tolkienit. On siellä myös pari kirjaa, joista en ole koskaan kuullutkaan!

Meemiin tarttuu, kuka viitsii!

JOULUKALENTERI 10

2010-12-10T09:49:00.001+01:00

Piemanson, Camargue

Vaaleanpunaisia flamingoja kalenterin kymmenennelle päivälle.

PUITA

2010-12-10T09:47:00.000+01:00

Olen tietysti unohtanut viime kuussa lupaukseni puhua Provencen puista. Joten tässä kaksi yhden hinnalla. Yllä tamariski, Tamarix, pensasmainen puu, joka on kotonaan Camarguen suolaisessa maassa.

Ja alla mansikkapuu, Arbutus unedo, ikivihreä pensas- tai puumainen kasvi, joka saa nimensä myöhäis-syksyä kaunistavista, mansikkamaisista marjoistaan. Ranskaksi sen nimi on l'arbousier.

JOULUKALENTERI 9

2010-12-09T11:09:00.001+01:00

Crèche à Arles

Kummallisesti blogger ei tänään halua lisätä kahta kuvaa blogiin, vain yksi onnistui. Joten, jos haluatte nähdä myös paikan, Cloître Trophimen, jossa jokavuotinen santonnierien eli pyhäinkuvien tekijöiden joulumarkkinat pidetään Arlesissa, joudutte klikkaamaan toiseen blogiini täällä.

JOULUKALENTERI 8

2010-12-08T09:22:00.002+01:00

Goult, Luberon

Yksi kuva syksyiseltä retkeltämme Luberoniin. Tämä kuva ei viimeksi mahtunut blogiin ja kuitenkin ikkuna- ja ovifriikkinä pidän tästäkin, vaikkei kuvakulma ole aivan mainioin. Kuva on otettu kapealla kujalla ja on Goultin kylän "linna".

JOULUKALENTERI 7

2010-12-07T10:17:00.001+01:00

Maio 2010, Fourques

Pienenä muistona kulunesta vuodesta sekä kylästä ja talosta, jonka jätimme tänä syksynä: kaksi kuvaa viime toukokuusta Fourquen kylästä. Fourquessa on tapana joka kevät valita nuori tyttö symboloimaan kevättä, Maio.

Yläkuvassa kylän lapsia puettuina perinteisiin provensaalisiin vaatteisiin. Ja alakuvassa Caroline Serre, Arlesin kuningatar vielä ensi keväälle asti, puettuna tavallista yksinkertaisemmin maalaistytöksi (jos haluatte tietää, miten kaupunkitytöt pukeutuvat, vilkaiskaa kuvaa sivupalkissa) juhlakansan joukossa kylän kirkon edessä.

JOULUKALENTERI 6

2010-12-06T14:27:00.002+01:00

Oliivipuu ja risti, Fourques

JOULUKALENTERI 5

2010-12-05T08:35:00.002+01:00

Kivinen Neitsyt Maria tai pyhimys kadunkulmassa, Arles

JOULUKALENTERI 4

2010-12-04T19:00:00.002+01:00

Tarasque, Tarascon

Koska olin tänään Beaucairessa, valitsin kalenterikuvan sen vierestä, Tarasconin kaupungista. Tarascon ja Beaucaire seisovat vastakkain, molemmin puolin Rhône -jokea ja niitä molempaa hallitsee keskiaikainen linna joen partaalla.

Tarasconissa järjestetään joka syyskuu keskiaikaiset päivät. Tänä vuonna satuin saamaan hyvän kuvan kaupungin myyttisestä eläimestä, Tarasquesta. Tarasque oli hirviö, joka asui Tarasconin viereisessä suossa ja terrorisoi kaupungin asukkaita, kunnes Pyhä Martta kesytti ja kahlehti sen. Keskiajalta lähtien on Tarasconissa vietetty kesäisin Tarasquen juhlaa, jotka on nykyään kirjattu UNESCON maailman perintö -listalle.

MUUTTOPÄIVÄ

2010-12-04T18:45:00.000+01:00

Tänään olin auttamassa hyviä ystäviä muutossa. He asuivat Beaucairessa, aivan ihanasti remontoidussa vanhassa hôtel particulier'issä eli yksityisessä kaupunkitalossa.

Asunnossa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, se oli aivan upea, mutta kaupunki ei heitä miellyttänyt. Liian pieni, talvisin täysin kuollut, ei mitään tekemistä nuorille ihmisille.

Ja sitäpaitsi Beaucaire on kaukana heidän työpaikoiltaan. He siis päättivät muuttaa Nîmesiin.

Koska en siis enää näe tätä ihanaa kaupunkitaloa, otin nopeasti muutaman kuvan puhelimellani ikuistaakseni sen upeat sisätilat samalla, kun juoksin muuttolaatikoiden kanssa portaikossa. Mikä selittää myös kuvissa näkyvät huonekalut ja nyytit pitkin poikin pihaa.

Toivottavasti joku päivä vielä lähden oikein kameran kanssa ikuistamaan Beaucairen vanhoja katukuvia.Tässä pieni maistiainen sisätiloista yhdestä kauupungin talosta. Huomatkaa upea puukatto ja ovien päällä olleet koristeet.

SÄÄTIEDOTUS

2010-12-03T16:27:00.001+01:00

Kuuraa, jäätä, tuulta, pilviä... mutta ei lunta.

Puutarha on pukeutunut talvivaippaansa. Näinä päivinä ei juuri huvita lähteä kävelylle. Lupaavat parempaa ilmaa ensi viikolla.

JOULUKALENTERI 3

2010-12-03T09:18:00.001+01:00

Neitsyt, Cathédrale Notre-Dame des Doms, Avignon

JOULUKALENTERI 2

2010-12-02T10:29:00.001+01:00

Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi, Avignon

JOULUKALENTERI 1

2010-12-01T22:47:00.001+01:00

Sain yht'äkkiä tällaisen päähänpiston: Provencen joulukalenteri. Joka päivä uusi kuva Provencesta, jouluaattoon asti. Katsotaanpa kuinka kauan jaksan tätä leikkiä.

HYVÄÄ ADVENTTIA!

2010-11-28T11:22:00.000+01:00

Joulukuu on kulman takana ja joulu lähestyy kovaa vauhtia. Joulukoristeet ovat ilmestyneet Provencessakin kaduille ja valaistukset tuovat taikaa lyheneviin päiviin ja hämärtyviin talvi-iltoihin.

Jouluvalmisteluni taitavat tällä kertaa jäädä kaiken muun jalkoihin ja sitä paitsi vietän joulun pyhät Suomessa. Siksi muutama uusi joulupallo ja punaiset kynttilät saavat luoda joulun tunnelmaa tänä vuonna.

Tänä viikonloppuna astuimme äkkisesti talveen. Aurinkoisten syksyisten päivien sijaan tuli matala pilvinen taivas ja hyytävä kylmä. Eilen saimme rakeitakin ja jossain puolella Provencea tuli jopa vähän lunta ja tänään sataa.

CAMPAGNE AIXOISE

2010-11-28T00:35:00.002+01:00

Aix-en-Provence on, ainakin suomalaisin silmin, aika iso kaupunki. Kuitenkin ihan lähellä kaupungin sydäntä on myös maaseutua. Olen viettänyt kaksi viikkoa l'Arc-joen toisella puolella, Aixin ja Luynesin kylän välissä, Aixin maaseudulla. Olen melkein unohtanut, että viidentoista minuutin päässä sykkii oikea kaupunki.

Näin hyvällä paikalla oleva alue on kuitenkin erittäin haluttua ja kallista asuinaluetta. Siellä vaihtelevatkin vanhat maatalot ja herraskartanot ja uudet ökytalot. Jälkimmäiset erottaa yleensä siitä, että jos vanhat talot ovat aidattomia, on uudet talot ympäröity korkeilla aidoilla ja porteilla.

Kaikilla on väljät puutarhat ja talojen välissä on niittyjä ja jopa peltoja - vielä. Näin lähellä kaupunkia voi kuitenkin kysyä, kuinka kauan maatilat voivat vielä vastustaa kaupungin laajentumisen ja asutustarpeiden painetta. Minulla on ollut onnea, nämä pari viikkoa ovat olleet pääsääntöisesti aurinkoisia ja olen ehtinyt kävellä pitkin maaseudun pikkuteitä.

Ja ihailin Sainte Victoire -vuorta kaukaa.

LA BARBEN

2010-11-20T14:49:00.000+01:00

Kuva: Chateau de la Barben via chateaux-story.com

Olen ollut muutaman päivän nettipimennossa, enkä edes katsellut paljoa televisiota, mitä nyt uutisia. Tällainen uutisvirta -katko tekee ihmeen hyvää. Olen nauttinut Aix-en-Provencen maaseudusta, kävellyt mäntymetsässä ja lukenut tavallista enemmän. Ja kerran käynyt nauttimassa hyvän virtuaali- ja nyt myös reaaliystävän Fifin kanssa pannullisen teetä taas uudessa, kivassa teehuoneessa vanhan Aixin sydämessä. Fifin kanssa on hyvä käydä kävelyllä Aixissä, koska hän tuntee kaikki uudet ja mielenkiintoiset paikat kaupungissa.

Yllä kuvassa näkyy Château de la Barben, kaunis historiallinen linna, jonka yhteyteen on avattu myös eläintarha; lapsiperheiden unelmakohde, jossa on jokaiselle jotakin. Kohde, jota voin suositella sekä lapsille että aikuisille.

Kuitenkin minulla on hampaan kolossa la Barbeniä kohtaan. J'ai un dent contre... sanovat ranskalaiset. Ei niinkö, että linna ei olisi ihana tai sen eläintarha kiinnostava. Linnalla ei edes ihan suoranaisesti ole mitään asian kanssa tekemistä. Maanantaina matkatessani aixiläiseen retriittiini kovassa vesisateessa jouduin vesiliitoon juuri linnan kohdalla olevissa maantien kaarteissa. Minä ja tavarani säilyimme ehjänä, mutta autoni kuoli tien laidan puuhun.

Tänä viikonloppuna taas sataa. Maanantain jälkeen oli kuitenkin loistava marraskuun alun unelma-ilma, viileä, mutta aurinkoinen. Minkä Murphyn lain mukaan aina juuri viikolla on kaunista ja viikonloppuisin kurjaa? Vaan toivotaan, että se antaa potkua katsella kuva-arkistoja ja laittaa lopultakin näytille joitakin kuvia, joita en ole muuton ja muun pyörteissä ennättänyt julkaista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

PERJANTAIN PUKETTI

2010-11-12T19:09:00.000+01:00

Viikonlopun kunniaksi toinen vaasillinen ruusuja ja muita oksia puutarhasta. Varmaankin viimeiset kukat tältä vuodelta. Vaikkakin yksi villi salkoruusu on yht'äkkiä ruennut työntämään kukkaa. Luulisin kuitenkin, että on jo liian viileää, jotta ruusupuskien viimeiset nuput avautuisivat. Onhan jo marraskuu ja yöt ovat todella viileitä.

Meillä on pitkä viikonloppu, koska torstaina 11. marraskuuta juhlistettaan vapaapäivällä ensimmäisen maailmansodan loppua. Silloin allekirjoitettiin l'Armistice eli vuoden 1918 aselepo junavaunussa Compiègnen metsässä.

Kun vapaapäivä osuu tällä lailla yhden päivän päähän viikonlopusta, on usealla ranskalaisella tapana lisätä yksi vapaapäivä - faire le pont eli tehdä silta -ja nauttia pitkästä viikonlopusta. Siksi tänään, epävirallisena vapaapäivänä, olivat kaupat täynnä kuin lauantaina, kun kävimme ostoksilla Nîmesin modernilla kauppa-alueella. Toisin kuin keskustan pikkukaupat, näiden uusien kauppa-alueiden suuret kaupat ovat yleensä auki maanantaista lauantaihin, jotkut jopa sunnuntaina, vaikka se onkin periaatteessa lailla kiellettyä. Siksi me käymme mielellämme kaupoissa paremminkin maanantaina, kun on vähemmän väkeä liikkeellä.

Tuli tehtyä todella tarpeellinen ostos (?), talvilenkkarit tulevaa Suomen matkaa varten. Onhan sinne luvattu vuosituhannen kylmintä talvea...

ON TAAS SE AIKA VUODESTA...

2010-11-10T16:00:00.000+01:00

...jolloin minun pitää kiinnittää kello Ninan kaulapantaan, koska metsästäjät ovat ulkona. Syksyhän on metsästäjien aikaa ja he näyttävät pitävän erityisesti pelloista ja viiniviljelmistä talomme takana.

Ninakin pitää metsästämisestä. Nina on rodultaan bretoni, epagneul breton, kutsumukseltaan metsästyskoira ja erittäin yleinen näky maaseudulla, jossa myös on paljon metsästäjiä. Nina ei kylläkään voi toteuttaa kutsumustaan, koska me emme metsästä. Sitä enemmän hän rakastaakin juosta ja hyppiä pitkin peltoja ja viiniviljelmiä, jokaisen linnun, hiiren ja itikankin perässä, jonka huomaa. Oikeaa metsästäjää hänestä ei kai kuitenkaan saisi, koska pelkää haulikon laukauksien pauketta.

Koirarakkaiden ranskalaisten yleisin koira on kylläkin kultainen noutaja, joka tuntuu olevan jokaisen lapsiperheen toivelistalla. Kaupungeissa ja esikaupunkien omakotialueilla niitä näkee paljon. Mutta maatalojen pihamailla valtaa pitävät edelleen metsästyskoirat.

FRIDAY FLOWERS

2010-11-05T11:18:00.000+01:00

Joissain sisustusblogeissa on tapana tarjota lukijoille virtuaalinen kukkakimppu perjantaisin. Tällä viikolla halusin minäkin antaa teille pienen kimpun puutarhasta keräämiäni ruusuja, jotka laitoin lasinkeräysastian vierestä löytämääni vaasiin ruokapöydän päälle. Hyvää viikonloppua kaikille!

TAAS MEEMIÄ

2010-11-04T11:12:00.000+01:00

Lukijat, tai siis ainakin yksi lukija, joka haastoi minut tähän meemiin, haluavat tietää minusta lisää henkilökohtaisuuksia. Joten tässä tulee.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen ”Mikä sinusta tulee isona? ”

Ei aavistustakaan... ei minulla tainnut koskaan olla mitään unelma-ammattia, mikä ehkä selittää, miksi mietinkin asiaa 45 vuotta!

2. Mistä sarjakuvista pidit eniten?

Luin enemmän kirjoja, mutta meillä kotona on edelleen iso pinkka vanhoja Aku Ankkoja sekä joku Tintti ja Asterix.

3. Lempileikkejäsi

Ihan varhaislapsuudesta muistan lumilinnat, jotka kaivoimme naapurikerrostalon pihaan kertyneisiin lumikasoihin parin kaverin kanssa. Uudessa talossa oli ympäristössä aika paljon lapsia, jotka kokoontuivat meidän hiekkalaatikolle. Mitä hiekkalaatikossa voi leikkiä? Leikimme myös metsässä, kiipeilimme puihin ja keräsimme vattuja.

Jossain vaiheessa Barbit tulivat mukaan kuvaan. Mutta itse asiassa muistan enemmän lukeneeni jatkuvasti.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

50 v. :-) Äitini ei koskaan järjestänyt mulle synttäreitä ystävieni kanssa. Joten synttärijuhlat alkoivat, kun pystyin itse ne järjestämään ja kutsuin kaverini kotiin. Asia hiersi sen verran, että tyttärelleni järjestin valtavia syntymäpäiväjuhlia.

5. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Matkustaa tuhanteen eri paikkaan. Kirjoittaa - siis ammattimaisesti.

6. Ensimmäinen lempiurheilulajisi

En koskaan pitänyt koulu-urheilusta. Aloin saada parempia numeroita, kun lukiossa saimme itse valita lajimme (kävin edelläkävijälukiota) ja meille tarjottiin mahdollisuus käydä myös koulun tiloissa pidettävillä jazztanssitunneilla. Tanssi oli mun laji kymmeniä vuosia, mahtaako kelvata urheiluksi?

7. Ensimmäinen musiikki-idolisi

Fifi puhui Barbra Streisandista ja hän taisikin olla yksi ensimmäisiä idoleitani. Silloin ilmestyi useampia hänen tähdittämiään filmejä ja kaikki piti nähdä, useamman kerran, jos mahdollista. Varsinkin muistan Hello Dollyn yhtenä ensimmäisistä huippukokemuksista. Huonompiakin naismalleja voisi nuorella tytöllä mielestäni olla.

8. Paras joulu- tai muu lahjasi

Nyt mä siteeraan suoraan Simpukkaa: "Lapsuuden joululahjoista parhaita olivat kirjat". Ja kaikkina lahjoina. Rakkain lelu oli pitkään nukkekoti ja sen tavarat, mutta en muista, milloin niitä sain. Ja Skipper, eka barbi-nukkeni.

Ja vielä yksi vanhuksen muisto. Simpukka muisteli lapsuutensa ensimmäisiä rusinoita. Itse muistan varhaislapsuudestani ensimmäiset mandariinit, jotka sain jossain leikkikoulun tai alaluokan joulujuhlissa. Ne oli paperipussissa muutaman suklaakaramellin lisäksi. Ne oli silloin harvinaista herkkua.

Tämä on meemi, joka on riehunut jo monessa ulkosuomalaisblogissa, joten kenet voisin nyt haastaa? Toivottavasti joku seuraavista haluaa tarttua ystävyyden kapulaan: Pinea, Pupuce, Maurelita, Krii, Memmu tai Mademoiselle Fromage.

TOUSSAINT

2010-10-31T19:37:00.001+01:00

Pyhäinmiesten päivän iltana hiljenemme ajattelemaan viime vuosina poismenneitä rakkaitamme. Ei mitään Halloween-riehuntaa meille.

Krysanteemit ovat syyskukkia, ne ovat melkein ainoat kukat täydessä kukoistuksessaan näin marraskuun alussa. Rakastan niiden syksyn hämäryyteen tuomaa väriloistoa. En ole vielä ostanut niitä kotiin tänä vuonna, joten kuva on oikeasta tilanteesta. Täällä Ranskassa on tapana viedä krysanteemeja haudoille Pyhäinpäivänä. Pitkään ne olivat todella vain hautakukkia, joita ei osattu käyttää muualla ollenkaan, mutta onneksi ihmiset ovat nykyään huomanneet, kuinka paljon iloa niistä on loppusyksyä piristämässä.

SYKSYN TUNNELMIA

2010-10-28T17:25:00.021+02:00

Olen oikeastaan syksyn lapsi, syyskuussa syntynyt. Silti pitkään rakastin kuumuutta, enkä ollut täkäläisestä elokuun paahteesta moksiskaan. Mutta vanhetessa olen alkanut rakastaa enemmän kevättä ja syksyä, viileämpää ilmaa ja vihertävää luontoa.

Varsinkin kun syksy on tällainen. Täällä eletään intiaanikesää. Aamut ovat jo kalseat, mutta päivällä lämpötilat nousevat ihan kunnon suomalaisen kesän tasolle. Ainakin silloin kuin aurinko paistaa. Kuten on paistanut viimeisinä muutamina päivinä. Taitavat manata viileämpää viikonlopulle, mitenkäs muuten, ihan kuin viime viikonloppuna.

Mutta tällä hetkellä on ihanaa kävellä koiran kanssa kilometritolkulla läpi viinitarhojen. Viininlehdet alkavat värjäytyä syksyn punaisiksi. Ilmassa on vienoinen käyvien viininmarjojen tuoksu. Aurinko paahtaa niin, että voin olla ulkona t-paidassa.

Joka askeleella tunnen olevani onnekas, kun voin asua maaseudulla ja ulkoiluttaa koiraa keskellä päivää. Pian se talvi tulee ja odotan nähdäkseni, millainen talvi on täällä Cévènnesien etelärinteillä. Mutta nyt otan aikaa nauttiakseni syksyn ihanuudesta, sen kun voin. Vaikka tekemistä olisi ihan tarpeeksi, ei kai tekemättömät työt mihinkään karkaa.

OLIIVIPUU

2010-10-26T22:43:00.000+02:00

Mikä kuvaisi paremmin Provencea kuin oliivipuu? Tietysti oliivipuu kasvaa kaikkialla Välimeren alueella, mutta jos sypressi kuvastaa Toscanaa, oliivi symboloi Provencea.

Välimeren oliivipuuta, Olea europaea L. subsp. europaea, on kahta tyyppiä, viljelty ja villi lajike. Oliivipuun ikää on vaikea tuntea. Provencessa sanotaan, että satavuotias oliivipuu on vielä nuori mies, "à 100 ans, un olivier est un jeune homme".

Kuten viineille oliiveillekin on maaperällä merkitystä. Esimerkiksi kotikaupunkini Nyons on tunnettu mustista oliiveistaan, joille alueen maaperä on antanut omaleimaisen makunsa. Niillä onkin oma AOC eli suojattu alkuperänimitys.

Öljyä on oliivipuusta saatu jo bronssiajalta lähtien. Kaikkihan tiedämme oliiviöljyn loistavan maineen. Se on tärkeä osa kaikkia välimerellisiä ruokavalioita, joita pidetään niin terveellisinä.

Nyonsin oliiviöljymylly

Tapenadea tehdään provencelaisen ruoka-ohjeen mukaan oliiveista, anjoviksesta ja kapriksista (oksitanin kielellä tapena). Se on tahna, jota on mukava levittää leivän päälle välipalaksi tai alkupalaksi.

Oliiviöljyä käytetään ruokien lisäksi myös mm. saippuoissa. Oliivi, varsinkin puun lehdet, käyvät myös lääkitykseen, niillä on mm.nesteitä poistava ja verenpainettava alentava vaikutus.

UUTISIA LAKKORINTAMALTA

2010-10-23T23:35:00.000+02:00

Ranskassa eläkereformin vastustus jatkuu. Tänä viikonloppuna alkoivat koulujen syyslomat ja vanhemmat ihmettelevätkö, uskaltaako lähteä lomille, kun ei tiedä, saako autoonsa bensaa paluumatkalle tai riittääkö lentokoneelle polttoainetta tai kulkevatko junat.

Juuri lomiksi ajoitetut lakot ovatkin täällä aika yleisiä tai ainakin siltä tuntuu. Uskaltaakohan tässä ajatella lippujen hankkimista jouluksi? Kestääköhän tämä lakotus joulukuulle?

Lakiesitys on jo mennyt läpi Senaatissa, joten piakkoin se on voimassa. Hallitus toivoo vastustuksen väsähtävän sen jälkeen. Vastustajat taas uhoavat, että mielenosoitukset vain kovenevat sen myötä. Ainakin koululaisten protestin odotetaan hiipuvan koululomien myötä. Parhaimmillaan olikin ainakin kolmesataa koulua kiinni oppilaiden lakkoilun takia. Mutta miten olla lakossa, jos koulu on lomalla?

Nuorten mielenosoituksiin on liittynyt oikeita kaupunkiguerillan piirteitä. Koululaismielenosoittajien sekaan on liittynyt muita, luultavasti ei edes koululaisnuoria, jotka ovat rikkoneet ja varastaneet kaupunkien keskustoissa. Poliisivoimat ovat vastanneet paikoittain pamputtamalla vähän miten sattuu. Kuka olisikaan enemmän nuoren näköinen kuin toinen nuori? Ranskassa on oltu hiukan loukkaantuneita siitä, että joissain ulkomaalaisissa medioissa ei ole muuta nähty Ranskan mielenosoituksista kuin nuoret mellakoijat.

En ole käynyt Arlesissa sen jälkeen, kun muutimme tänne kauemmas. Enkä käynyt tänäkään lauantaina, koska tori oli peruttu puhtaanapitolaitoksen lakon takia. Kun en ole käynyt, en tiedä, kasaantuvatko sielläkin jätteet yhtä järkyttävästi kuin Marseillessa, mutta aika kovia kasoja pitää jo olla, ettei tori enää mahdu keskuskadulle. Meillä laitamailla ei koko hössäkkä paljoakaan tunnu. Roskat kuskataan edelleen pois ja bensaakin näyttää vielä olevan asemilla.

LUONTOHUOMIOITA

2010-10-19T14:44:00.000+02:00

Syksyn viimeiset ruusut loistavat vielä viinitilalla. Kirkkaanpunaiset ruusut näkyvät kauas. Ne sopivat hyvin viiniköynnösten alkavaan syksyväritykseen.

Täällä viinialueella näkee yleisesti ruusupuskia viiniviljelysten vierillä. Miksi, kysytte. Ruusuilla ja viinillä on samat sairaudet. Jos ruusuissa näkyy tautia, on aika käsitellä viiniköynnökset.

HAMSTRAUSTA

2010-10-18T23:51:00.001+02:00

Ranskassa on noussut kova vastustus eläkeuudistusta vastaan. Täällä vallitseva ns. neuvottelukulttuuri on päässyt siihen vaiheeseen, että ihmiset osoittavat mieltään kaduilla ja tietyt kategoriat ovat lakossa. Marseillessa roskakuskit ovat lopettaneet roskien keräyksen ja jätteet kasaantuvat kaduille. Junayhteydet katkeilevat, moottoriteillä rekkakuskit hidastavat liikennettä, koulut ja muut laitokset ovat aina silloin tällöin kiinni...

Kaikesta kauheinta on tietysti uhka, joka leijuu ranskalaisten pyhän lehmän, auton, yllä. Öljynjalostamoiden väki on mennyt lakkoon ja uhkaa meitä nopealla bensan loppumisella. Onko uhka todellinen vai johtuuko bensan loppuminen tietyillä asemilla ihmisten hamstrauksesta, on vähän epäselvää. Valtionjohto vakuuttaa, ettei niukkuutta ole ja että viikonlopun mentyä kaikille asemille saadaan taas bensaa. Mutta kun jonnekin ilmaantuu tankkiauto, muodostuu sinne heti paikalla pitkä autojen jono, sillä jokainen autoilija haluaa pelata varman päälle. Samalla kun kritisoi muita turhasta hamstrauksesta.

(Kuvalla ei taaskaan ole mitään tekemistä jutun kanssa, se on edelleen Goultista, kylän oman kuvataiteilijan pystyynkuolleihin puihin tekemiä veistoksia)

VIIKONLOPPU LUBERONISSA

2010-10-17T22:57:00.002+02:00

Tänä viikonloppuna olimme vieraina viinitilalla Luberonissa.

Tila sijaitsee lähellä kuvauksellista kylää nimeltä Goult.

Luberon on erittäin muodikasta seutua etelä-Ranskassa. Kesäisin sen kylissä ja viinitarhoissa parveilevat turistien laumat.

Monet pohjoisen asukkaat, ranskalaiset ja ulkomaalaiset, ovat valinneet sen myös talvehtimispaikakseen. Kiinteistöjen hinnat ovat nousseet taivaisiin.

Ja hyvällä rahalla saa usein huonokuntoisia taloja, joihin uppoaa paljon työtä. Mutta rahaa ilmeisesti riittää, koska kylät ovat täällä erittäin hyvin entisöityjä ja korjaustöitä näkee monessa paikassa.

Goult on yksi pienimmistä ja vähemmän tunnetuista Luberonin kylistä. Silti se on omalla laillaan näyttävä. Yllä näkyy Moulin de Jérusalem, Jerusalemin mylly, joka on saanut nimensä korttelinsa mukaan.

Luberon on itse asiassa tuon vastapäisen vuorijonon nimi ja alueen kylät ovat yleensä mäkien päällä.

Kylän kadut ovat ajalta ennen, kun autolla piti päästä joka paikkaan.

Vaatteet käytiin pesemässä kylän alapuolella olevassa pesualtaassa, lavoir.

Okrastaan tunnettu Roussillon on lähellä ja talot täällä ovat joko kiviseinäisiä tai okralla maalattuja.

Alla entinen apteekki, jonka joku on muuttanut kodikseen.

Entinen postitoimisto on myös söpö.

Tilalla olimme kuin coqs en pâte, todella hyvin vastaanotettuja. Viinitilalla on tietysti viinikellari. Käykää maistamassa, jos satutte ajamaan ohi, Aptiin päin kulkevaa tietä pitkin.

RYYTEJÄ, ROHTOJA, VIHREÄÄ

2010-10-10T22:32:00.000+02:00

Kasvisesittelyihini tuli keväällä yllätysseisokki, enkä aio ensi talvena sitä jatkaa. Sen sijaan ajattelin tänä talvena esitellä kerran kuukaudessa lääke- tai aromaattisen kasvin, toivottavasti vähän tuntemattomampia sellaisia. Jotta tekin saisitte jotain iloa koulutuksestani. Kuitenkin lopettaakseni edellisen sarjan kunnolla, kommentoin muutamalla sanalla kasveja, joiden kuvat ovat roikkuneet sivupalkissa keväästä.

Kasviksella on monimutkainen suomenkielinen nimi lehtimangoldi, ranskaksi blette tai bette, latinaksi Beta vulgaris var. cicla. Se on punajuuren sukua, mutta siitä käytetään maan yläpuoliset lehdet. Se on hyvä A- ja C-vitamiinin lähde. Se on niin käytöltään kuin maultaan aika lähellä pinaattia. Tuotimme tietysti paljon pinaattiakin viime talvena, mutta lehtimangoldi tuntui minusta erikoisemmalta kasvilta tuoda esille. Itse opin tuntemaan sen vasta töissäni, en muista koskaan nähneeni sitä Suomessa ja hyvin harvoin ranskalaisillakaan toreilla. Ja töissä opin, että korjuu aloitetaan aina uloimmista lehdistä. Siten sisemmät jatkavat kasvamista ja satoa saadaan pitkään. Ja lehdet revitään irti peukulla, ei leikkaamalla.

Villikasvi taas on peltoemäkki, ranskaksi fumeterre, latinaksi Fumaria officinalis. Sitä pidetään yleensä rikkaruohona ja revitään armotta pois kasvitarhoista. Se on erittäin yleinen ranskalaisilla pelloilla ja pientareilla ja leviää hyvin, mutta esiintyy myös Etelä- ja Keski-Suomessa. Silti se on hyvä rohtokasvi. Rohtona käytetään kukkavaiheessa kerättyä versoa. Se vaikuttaa mm. vilkastuttaen sydämen toimintaa ja hengitystä sekä lievittäen rytmihäiriöitä. Se myös laukaisee kouristuksia ja lihasjännityksiä sekä hillitsee tulehduksia. Työpaikkani kansanparantaja kehoitti käyttämään sitä talvisiin vilustumisiin. Se toimii myös antihistamiinina. Mutta on tärkeää ottaa huomioon, että peltoemäkki sisältää myös myrkyllisiä aineita. Oikein annosteltuna sitä voi käyttää rohtona lyhyinä kuureina korkeintaan 10 päivän ajan yhtäjaksoisesti.

SATAA SATAA ROPISEE

2010-10-10T15:13:00.001+02:00

Mitä tehdä sateisena sunnuntaina? Ommella ikkunaverhoja uuteen taloon ja katsella telkkaria. Kun vielä kanavatarjontamme romahti viiteen muuton jälkeen, täällä kun nimittäin ei internet-tarjoajamme televisio-liitäntä toimi (maalla asumisen iloja), puhumattakaan digitelkkarista, katselen kuutoselta uusintaa Maison à vendre, Talo myynnissä -ohjelmasta. Miten alas voikaan vajota...

Ohjelman perusidea on se, että relookataan talo, joka on ollut kauan myynnissä vaan ei ole kellekään kelvannut. Ei ihmekään; usein ne ovat taloja, jotka ovat räystäitä myöten täynnä kamaa, vanhahtavia huonekaluja, hirveitä tapetteja, kitchejä koristeita ja tekokukkia joka nurkassa... Yleensä eka juttu, joka tehdään, on tyhjentää turha kama ja maalata valkoiseksi tai neutraaliksi kaikki seinät. Kas, kun eivät tule itsekseen ajatelleeksi sitä?

Logiikka on se, että ihmiset ostavat talon, jossa ei tarvitse tehdä korjauksia. Miksi kaikki haluavat valkoiset seinät, on minulle mysteeri. Minä varmasti alkaisin heti uudestaan maalaustyöt, jos ostaisin yhden noista taloista. Lisäksi kuitenkin on usein myös korjaustöitä tehtävänä, sähkö- tai putkitöitä, ulkotilan siistimistä ja sen sellaista.

Yksi asia, joka erittäin usein herättää huomiota on se, että kaksikerroksisissa taloissa pitää olla wc jokaisessa kerroksessa. Näppärää tietysti. Suurin juttu on kuitenkin se, että wc on erikseen, erotettuna kylpyhuoneesta. Joten pitää avata kaksi ovea ennen kuin pääsee pesemään kätensä. Ja kun yhteenkin taloon lisättiin alakertaan se puuttuva wc, laitettiin sinne pönttö, vaan ei käsienpesuallasta! Asumista ranskalaisittain.

Yläkuvassa on vanhan talon keittiön ikkuna. Uudessa talossa on ns. ranskalaiset ikkunat eli tarvittiin yht'äkkiä kuudet pitkät verhot, jotka näkyvät alakuvassa.

KÄVELYLLÄ

2010-10-06T17:51:00.000+02:00

Ensimmäistä kertaa koiran kanssa kävelyllä uusissa maisemissa. Oli vain känny taskussa, joten kuvat ovat vähän heikkoja.

Mutta näkeehän näistä, kuinka paljon mäkisempää täällä on kuin aakeassa laakeassa Camarguessa.

Nina on linkannut jo jokusen päivän, ilman mitään ulkoista syytä. Silti sekin innostui juoksemaan hiljaisella maalaistiellä, aurinkoisena syyspäivänä. Tuo valkoinen pilkku yläkuvassa kaukaisuudessa on Nina.

Kuvista käy varmasti selväksi, mitä täällä(kin) päin pääasiassa viljellään. Syksyn värit alkavat jo näkyä viiniköynnöksissä. Viininkorjuu taitaa olla jo tehty, rypäleitä näkyy enää vähän köynnöksissä.

Muutakin tietysti kasvaa kuin viiniä...

Ja puutarhassa on lisää ruusuja, tällä kertaa vaaleanpunainen ja yksi punainen nuppu on näkyvissä toisaalla. Hauskaa nähdä, mitä puutarhassa milloinkin esiin pulahtaa.

PARADIS

2010-09-28T18:33:00.000+02:00

Kiireessä muutama sana ja kuva muuton jälkeen. Siivous ja tavaroiden järjestely edessä. Olo on kuin paratiisissa, meillä on nyt oikea puutarha!

Katselen silmät suurina lajien uskomatonta rikkautta tässä puutarhassa. Selvästi huomaa, ettei sitä ole vähään aikaan, mutta se on silti tosi sievä. Itse asiassa en edes välitä ranskalaistyyppisistä, suoralinjaisista puutarhoista (olen tainnut jo mainita asiasta?). Pitkäksi kasvava nurmikko ja sieltä täältä pilkistävat kukkaset sopivat minulle paremmin.

Puutarhassa on ruusuja...

ja lisää vielä tulossa...

ja oleantereista - juuri sitä punaisen vivahdetta, josta pidän...

ja joka paikassa näitä keltaisia, joista en muista, mitä ovat...

Tuon oliivipuun taakse näkisin hyvin vihannespalstan...

Että sellaista nyt. Ja sitten hommiin!

JÄÄHYVÄISET MERELLE

2010-09-22T23:39:00.000+02:00

Plage de Piémanson, Camargue

Kalenterin mukaan huomenna alkaa virallisesti syksy. Siksipä tänään olikin upea kesäpäivä. Siitä innostuneena lähdin merelle, suosikkirannalleni Camargueen. Muutosta ja syksyn tulosta johtuen tämä oli varmaan viimeinen tilaisuus tänä vuonna.

Sitä paitsi huhun mukaan tämä(kin) ranta on piakkoin suljetun, maksullisen parkkipaikan takana. Ja varmaankin saman tien kielletään koirien vieminen rannalle. On aika vaikeaa löytää ranta, jonne voi mennä koiran kanssa.

Koska piakkoin asuskelemme kauempana merestä ja varsinkin Camarguen hiekkarannoista, lähdemme tulevaisuudessa varmaankin harvemmin rannalle kuin tähän asti. Samalla saatamme joutua etsimään uuden rannan, jonne pääsisi nopeammin. Ja joka olisi edelleen auki koirille. Vaikka toisaalta tästä lähtien koiran jättäminen kotimieheksi on helpompaa, koska se voi olla vapaana aidatussa puutarhassa.

KIIRETTÄ PITÄÄ

2010-09-20T23:01:00.004+02:00

Laatikoita alkaa olla joka nurkassa. Kuormuri on varattu. Muuttopäivä lähestyy.

Papa Meilland antaa syksyn viimeiset ruusut. Ennen muuttoa leikkaan ruusupensaiden oksat ja toivon niiden lähtevän versomaan ensi keväänä.

Miniruusu antoi kaksi ruusua syntymäpäiväkseni.

Lahjaksi sain tämän ihanan vanhan englantilaisen polkupyörän. Miten moinen lahja pitää käsittää?

Sain muutakin, tummaa ja helmiäistä... ja tämä sängynvieruspöytä muuttaa vanhasta viikonloppumökistä omaan kotiini, samalla kun muu makuuhuonekalusto menee uusiksi. Eli, "nämä lähtee Nyonsiin, nuo uuteen taloon". Huh huijaa.

KASVIMAAILMA

2010-09-10T01:43:00.001+02:00

Valokuvat odottavat edelleen koneella. Sen sijaan sain hyviä uutisia tänään: minut on hyväksytty ensi talveksi lääkekasvikursseille. Joten täällä on tulevaisuudessa varmasti paljon enemmän kasvien kuvia...

Loistava syntymäpäivälahja. Uusi vuosikymmen, uusi asuinseutu oppia tuntemaan, yksi askel lähemmäksi unelmani täyttymistä. La vie est belle.

editointia

2010-09-09T08:54:00.000+02:00

Bloggarikollegani Stazzy ihan oikein muistutti, ettei uuden asunnon takuuta lain mukaan saa pyytää kuin yhden kuukauden vuokran verran. Editoin heti tuon edellisen postini, kun Seilori tulee takaisin ja kertoo, paljonko maksoi etukäteen uudesta talosta. Sitä ennen ehtinen lajitella vanhoja kuvia, varsinkin kun ilma ei edelleenkään vaikuta hymyileväiseltä.

RIBAUTE LES TAVERNES

2010-09-08T21:24:00.004+02:00

Tänään lounasajan tv-uutisissa näin uuden asuinpaikkamme, Ribaute-les-Tavernesin. Jutun aiheena oli Gardin departementissa viime yönä sattunut sade ja ukkosmyrsky. No, kyllähän meitä oli varoitettu ja loppujen lopuksi vahingot olivat jääneet aika pieniksi eikä ihmishenkiä menetetty.

Jokunen kuva vielä Fourquesta, ennen poismuuttoa. Tässä Lices, puistokatu ja boulodrome eli boules-kenttä. Näytti ihan uima-altaalta aikaisin tänä aamuna, tässä keskipäivällä vesi oli jo vähän imeytynyt maahan.

Ei vaan hirveästi innosta nähdä uutisissa juuri sitä paikkaa, jonne on aikomus muuttaa esimerkkinä tulva-alueesta. Myrskyvaroitus koski koko departementia, mutta ilmeisesti suurin vesimassa tuli juuri Alèsin ympäristössä, jossa oli tullut saman verran kymmenessä tunnissa kuin neljässä kuukaudessa normaalisti. Toisaalta pelastuksena on ollut se, että vettä tuli useampaan kertaan, mutta joka kerta vähän eri puolilla departementtiä, joten se jakautui aika tasaisesti.

Toril, härkäareenan takaosa, on härkien sisäänkäynti.

Opin samalla uuden sanonnan, épisode cévenol. Se tarkoittaa juuri Cévennesin alueella toistuvia rankkasateita, jotka aiheuttavat usein vaikeita tulvia. Siihen yleensä liittyy etelään päin puhaltava, kosteutta tuova tuuli, joka yltyy myrskyksi.

Kirkko on tässä kylässä omituisesti liimautunut härkäareenanna (toril näkyy taustalla).

Toisaalta olemme kyllä tyytyväisiä muutosta, ainakin talon pitäisi uutena olla vedenpitävämpi kuin tämä nykyinen. Tänä yönä heräsin siihen, että sade rummutti talon kattoa, joka on osin rikki ja siten pisarat tippuivat kovaäänisesti aina välikattoon.Ylös noustuani näin, että vesinorot valuivat pitkin seiniä joka huoneessa. Onneksi kesällä maalatussa salissa se seinä, joka oli edellisen talven myrskyissä raidoittunut vesinoroista, ei ollut vielä saanut uusia merkkejä.

Kirkon vieressä on jonkinlainen vanha sarkofaagi, jonka alkuperää en tunne. Takana 1100-luvulta peräisin oleva linnoitettu maatila.

Kylpyhuoneen lattia taas lainehti suljetun ikkunan läpi tulleesta vedestä. Joten ymmärtänette, että vaikka esteettisesti pidänkin talon söpöistä vanhoista ikkunoista ja vanhan ajan charmista, en jää kaipaamaan sateen tuomaa työtä ja vaivaa. Tai talvisia lämmityslakuja.

Huomenna on tarkoitus allekirjoittaa paperit uudesta talosta ja tehdä état des lieux, eli asunnon kuntotarkastus, joka tehdään aina vuokralle annettaessa ja vuokra-ajan lopussa. Siinähän on hyvä katsastaa, näyttääkö talo kostealta myrskyn jälkeen ja onko pihamaa kuiva.

Entinen kaupungintalo on minusta ihana.

Muutenhan täällä voi olla vaikea tietää, sattuuko talo olemaan tulva-alueella. Ikävä kyllä, Ranskassa on viime vuosikymmeninä rakennettu paljon alueille, jotka tulvan sattuessa jäävät veden alle. Rakennusmaan tarve on kasvanut niin suureksi, että kunnallisviranomaiset ovat tulleet liian leväperäisiksi rakennuslupien annossa. Tulvan sattuessa saattaa sitten tulla suurikin katastrofi, kuten talvella näimme Bretagnessa (vai oliko se Normandiassa?).

Jos joku haluaa tietää, miten huoneiston vuokraaminen täällä suurin piirtein tapahtuu, tässä muutama fakta. Varmaankin muutkin Ranska-bloggarit ovat aihetta käsitelleet, enkä viitsi ruveta turhan tarkaksi, mutta jos joku haluaa lisää tietoa, sopii kysyä.

Kun on sopiva asunto löydetty esimerkiksi asunnonvälittäjien listoilta (monet ovat nykyään netissäkin), mennään asunnonvälittäjän tai omistajan puheille. He yleensä kyselevät isoja kasoja papereita vanhasta asunnosta alkaen palkkakuitteihin ja verotodistuksiin. Suurin huoli on tietysti se, että pystyy vuokransa maksamaan ja eri papereiden kyselyä perustellaan sillä, että vuokralaista voi olla vaikea saada ulos, jos vuokria ei makseta. Siksi vuokralleantajat haluavat varmistua ehdokkaan maksukyvystä ennen sopimusta. Yleensä vaaditaan tuloja, jotka ovat kolme kertaa vuokran suuruiset.

Jos ei ole sellaisia tuloja, mutta on vakavaraiset vanhemmat tai ystäviä, voi heiltä pyytää solidaarisen sitoumuksen tulla hätiin, jos vuokraa ei makseta. Sellaisen allekirjoittamisen kanssa saa muuten olla varovainen, ettei tosiaan jää maksumieheksi epärehellisen "ystävän" hävitessä asunnosta vuokria maksamatta.

Talomme romanttiset, hatarat ikkunat.

Sopimuksen syntyessä maksetaan asuntoon muutettaessa une caution eli takuus siitä, että pois lähdettäessä asuntoa ei jätetä kauheaan kuntoon. Se voi olla kolme kuukautta vuokraa. Se siis voi peittää esimerkiksi korjauskustannuksia. Jos kaikki on hyvin, omistaja palauttaa sen vuokralaiselle. Siinäkin saa olla tarkkana, ettei epärehellinen omistaja pidä takuuta johonkin keksimäänsä ongelmaan vedoten. Siksi täytyy asunnon kunto kirjata erittäin pikkutarkasti ja huolellisesti saavuttaessa ja lähtiessä, jottei jotain jo olemassa ollutta vikaa yritetä sälyttää lähtevän vuokralaisen maksettavaksi tai jopa keksitä vikoja, joita ei ole.

Asunnonvälittäjät ottavat yleensä myös välityspalkkion, joka voi olla jopa yhden kuukauden vuokran suuruinen. Eli heti vuokra-asuntoon astuttaessa pitää pystyä maksamaan melkoisia summia, mikä voi olla hyvinkin suuri ongelma uutta asuntoa tarvitseville.

Edit. Hyvä, että on Stazzy, joka vetää hätäjarrusta tarpeen mukaan. Juttelin tuossa Seilorin kanssa tästä takuumaksu-kysymyksestä. En ollut ihan väärässä, mutta en ihan oikeassakaan. Ennen saattoi takuuksi nyhtää useamman, tai ainakin kahden kuukauden vuokran, mutta aika uusi laki juuri kielsi vaatimassa enempää kuin yhden. Joten, muistin ihan oikein maksaneeni itse kaksi kuukautta takuuta ja tietysti sen ensimmäisen kuukauden vuokraa, yhtaikaa. Nyt siis ei enää tarvitse varata kuin kuukauden vuokra ja yhden vuokran verran takuuta. Jonka siis saa takaisin lähtiessä, paitsi jos huoneisto on ihan kauheassa kunnossa.

Ja tietysti välittäjän palkkion, jos on käyttänyt välittäjää. Eikä pidä unohtaa, että pitää maksaa myös entisen huoneiston vuokra. Riippuen vuokrasopimuksesta voi joutua maksamaan kolmekin kuukautta irtisanomisesta lähtien (tai ainakin minä olen joutunut, lieneekö tämäkin muuttunut? anyone?). Onneksi, jos joudutte työn takia vaihtamaan paikkakuntaa, ei teiltä voi vaatia kuukautta enempää irtisanomisaikaa.

Lopuksi pieni huomautus koskien edellistä postiani metsäpaloista (täytyy toivoa, että tämän kaatosateen jälkeen niiden kausi on tältä vuodelta ohi). On totta, että suurin osa metsäpaloista syttyy huolimattomuudesta eli kuivaan metsään heitetyistä vielä palavista tupakantumpeista ja viritetyistä nuotioista. Se onkin yksi syy, miksi osan kesää tietyt paikat ovat kokonaan ulkoilukiellossa. Kaikkia metsässä liikkuvia kun ei voi jatkuvasti valvoa. Ja hyvin monet autoteiden varressa syttyneet palot ovat saaneet alkunsa juuri autoista heitetyistä tupakoista.

Mutta tänä kesänä otettiin kiinni ainakin yksi pariskunta, joka oli järjestänyt tekoautokaappauksen vakuutusrahojen saamiseksi, jonka lopuksi auto poltettiin metsässä. Mikä polttaminen aiheutti tuhoisan metsäpalon. Ja se olisi voinut jopa mennä täydestä, koska usein rikolliset varastavat auton ja rikolliset toimintansa suoritettuaan vievät auton metsään ja polttavat sen siellä kaikkien todisteiden hävittämiseksi. Ja näiden tapausten on myös usein todettu sytyttäneen metsäpaloja. Mikä pistää erityisen vihaksi, kun ajattelee ei vain metsäaluiden menetystä ja palonsammutustöiden kuluja, vaan myös ympäröivän asutuksen ja ihmishenkien vaarantamista ja jopa menetystä, palomiesten haavoittumisia ja kuolemia.

PREPARATIFS

2010-08-31T15:17:00.004+02:00

Kaikissa Ranskan lapsiperheissä valmistaudutaan uuteen kouluvuoteen. Meillä on vähän toisenlaiset valmistelut meneillään. Erinäisistä syistä "viikonloppumajani" muuttaa muutaman kymmenen kilometriä sisämaahan päin.

Itse asiassa minulle taitaa tulla ikävä Arlesia, Camarguea ja meren läheisyyttä. Täällä olemme olleet kuin Herran kukkarossa, maaseudulla, mutta mukavan, tarpeeksi ison ja sopivan pienen kaupungin lähettyvillä. Ja Arles on todella kuvauksellinen kaupunki, rähjäisen kaunis tai jotain sen suuntaista sanoi blogikollega Pupuce muutama päivää sitten tavatessamme.

Kävimme katsomassa erästä mahdollista uutta taloa maanantaina. Olisimme edelleen maaseudulla, pienen kylän kupeessa ja vähän pidemmän matkan päässä lähimmästä kaupungista, Alèsista. Alès on pohjoisosassa Gardin departementiä, jossa tälläkin hetkellä oleilemme, mutta sen voisi sanoa olevan eteläistä Cévennesiä. Kaupunkina Alès ei todellakaan ole yhtä hurmaava kuin Arles. Mutta muuten olemme lähellä monia söpöjä pikkukaupunkeja ja onhan auto, jolla pääsee liikkumaan.

Takaisin tullessamme paloi moottoritien vierellä. Kesän kuivuuden ja voimakkaan tuulen takia etelä-Ranskassa palaa taas monessa paikkaa. Tänäänkin uutisissa on kaksi isompaa metsäpaloa, toinen La Ciotat'n lähellä (Bouches-du-Rhône) olisi jo sammumassa, toinen jossain Hérault'n departementtissa roihuaa jatkuvasti. Tämä pieni tulipalo, jonka eilen näimme, oli jo palomiesten kontrollissa ja onneksi levinnyt vain pienelle alalle.

Sen sijaan se oli ilmeisesti saanut alkunsa, kuten usein metsäpalot, auton polttamisesta. Tämä omituinen aktiviteetti, jolla joko yritetään harhauttaa vakuutuksia tai pyyhkiä jälkiä rikoksen jälkeen, on uskomattoman yleistä. Monet autot palavat parkkipaikoilla, mutta ikävä kyllä metsistä on tullut suosittu piilopaikka. Ja tällä ilmalla on ihan varma, että siitä syttyy metsäpalo. Sen sijaan vähän ihmetyttää porukka, joka sytyttää auton keskellä päivää vilkasliikennöidyn moottoritien varressa. Silminnäkijöitä?

Valokuvat, jotka eivät tietysti mitenkään liity edelliseen tekstiin, ovat viime viikkoiselta roomalaispäivältämme Arlesissa blogiystävien Fifin ja Pupucen kanssa. Arles alkoi muutama vuosi sitten juhlia roomalaista perintöään ja siihenhän on loistavat puitteet paikassa, jossa on iso määrä tyylikkäitä roomalaisajan raunioita.

Ohjelmaa on koko viikolle, mutta pitää todella onnistua osumaan paikalle, kun jotain tosi kivaa tapahtuu. Me onnistuimme näkemään nämä legioonalaiset harjoituksissaan. Sadanpäämiehen eli centurionin kommentit varustuksista ja harjoituksista olivat kutkuttavia.

Lomalla kun vielä oltiin, oli lapsille paljon toimintaa. Sen lisäksi monet ravintolat olivat etsineet roomalaistyylisiä ruokaohjeita ja kaupat olivat roomalaistaneet somistuksiaan. Parhaimmat gladiaattorinäytökset tapahtuvat tietysti roomalaisella areenalla ja antiikkisessa teatterissa näytellään edelleen. Pidetään mielessä ensi kesää ajatellen!

POSTCARDS FROM PARIS

2010-08-30T01:59:00.001+02:00

Täällä etelässä on noussut kova mistral-tuuli. Leivänhakumatkalla aamulla kuulin rouvien päivittelevän tuulen jatkumista useampaa päivää. "Ovat unohtaneet sulkea oven tuolla ylhäällä", sanoi toinen heistä.

Nyt on kiire laittaa Pariisin-matkan sato ja muita kerääntyneitä kuvia näkyville, aiheet sen kun kasaantuvat. Olin Pariisissa vain muutaman päivän ja vain kahtena niistä saatoin hommata ihan omiani. Se, joka sai yliannostuksen kasvien kuvia edellisistä viesteistä, voi saman tien lopettaa lukemisen.

Jos sitä en ennen tiennyt, huomasin muuttuneeni pesunkestäväksi maalaiseksi: suurkaupungissakin hakeuduin heti paikalla luonnon keskelle. Viimeisen päiväni Pariisissa vietin Kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes. Se sijaitsee Seinen vasemmalla rannnalla, lähellä Arabialaisen maailman insituuttia ja Pariisin suuri Moskeija on heti sen takana. Puistossa on kasvien lisäksi Luonnontieteellinen museo, Geologinen museo ja eläintarha. Kesäloma-aikaan puistossa vilisi lapsiperheitä ja kesäleiriläisiä ja väkeä veti vielä lisää museossa oleva dinosaurus-näyttely, aina varma hitti lasten keskuudessa.

La Grande Mosquée de Paris

Minua veti kuitenkin eniten puoleensa vasta uudestaan avatut Suuret kasvihuoneet, Grandes Serres. Niiden paikalla oli kasvihuone jo vuonna 1714, jolloin rakennettiin ensimmäinen suojaamaan Aurinkokuninkaan lahjaksi saamaa kallisarvoista kahvipensasta. Ensimmäiset kasvihuoneet ovat kuitenkin tuhoutuneet ja paikalla nyt olevat kaksi vanhinta ovat peräisin vuosilta 1834 ja 1836. Niiden vieressä oleva suurempi kasvihuone on vuodelta 1936.

Kasvihuoneiden suojissa olevassa näyttelyssä on neljä osiota, sademetsä, erämaa, esihistoriallisen ajan kasvillisuus ja Uuden Kaledonian kasvillisuus. Kasvien esillepano on dramaattinen ja tietoja annetaan kaikilla mahdollsisilla moderneilla keinoilla, valokuvin, videoin, liikeherkin puhelaittein jne. Kuten Luonnontieteellisen museon johtaja, Bertrand-Pierre Galey sanoo: "elävä museo kansalaisille".

Varsinkin Uuden Kaledonian omaperäinen kasvillisuus on tosi mielenkiintoinen kokemus.

Muutenkin puutarha on vierailun arvoinen, jos on kasveista kiinnostunut. Siellä on esillä tuhansia eri lajeja, harvinaisen hyvin merkittyinä. Alppipuutarha on parhaimpia osioita, siellä kasvatetaan eri vuoristoalueiden kasveja ja voi vain ihmetellä puutarhurien taituruutta saada niin erilaisissa olosuhteissa eläviä kasveja asumaan vierekkäin.

Jäin pitkäksi aikaa katselemaan puutarhureiden hommia, rikkaruohojen kitkeminen penkeistä näytti niin tutulta puuhalta - ihan tuli ikävä tuota töissä niin pitkäpiimäiseltä tuntunutta touhua...

Vihreä ruusu!

Suurin osa puutarhasta on vapaasti katseltavissa. Kasvihuoneisiin ja eri museoihin on pääsymaksu. Lisää tietoja (ikävä kyllä vain ranskaksi) ja ihania kuvia löytyy osoitteesta http://www.jardindesplantes.net/

Pieni ruokailukaverini

VIELÄ VERSAILLES

2010-08-28T16:58:00.001+02:00

Nyt tietysti luulette, että puhun lopultakin Versailles'in linnasta - enpä! Pariisinmatkallani olin vain yhden päivän Versailles'ssa ja siinä ajassa ei yksinkertaisesti aika ja energia riitä kaikkeen. Niinpä näin linnasta vain fasadin. Ja puutarhastakin vain sen pienen osan, jonka linnan terasseilta näkee. Joten varoituksen sanana tulevalle turistille: älkää yrittäkö nähdä kaikkea tai sitten jäätte kaupunkiin pariksi päiväksi. Jo kuljetukset paikalle vievät aikaa. Itse asuin läheisessä Pariisin esikaupungissa ja omalla autolla olisin ollut perillä ehkä puolessa tunnissa, mutta julkisilla kulkuneuvoilla kiertelin kahdella bussilla ainakin tunnin. Pariisista pääsee myös suoraan junalla.

Versailles'n suurin nähtävyys on tietenkin linna. Varautukaa jonotuksiin ja ihmisten vilinään. Viime vuosina siellä on tehty suuria kunnostustöitä. Varsinkin jokin aika sitten uudestaan avattu Peilisali on - kuulemma - todella kokemisen arvoinen. Toivonkin pääseväni uudestaan Versailles'hin pikaisesti, mutta mieluummin talvella, jolloin voisi toivoa kävijävirtojen olevan hieman pienempiä. Sisätiloissahan vuodenajalla ei ole väliä.

Mutta koska oli kesä halusin olla ulkona. Joskus kauan aikaa sitten olen jo ollut käymässä linnassa ja puistossa ja muistin sen olleen väsyttävää, mutta vaivan arvoista. Edellisessä viestissä puhuin jo pikku junasta, mutta paikalla voi vuokrata myös polkupyöriä ja sähköautoja, jalkojaan säästääkseen. Kannattaa.

Vastatakseni Pinean aiemmin jättämään kommenttiin, itsekin kuulin puhuttavan Kuninkaan kasvitarhasta vasta hiljattain. Siellä se on kuitenkin seisonut linnan puiston vieressä 1600-luvulta lähtien. Se valmistui 1683, kunhan ensin oli kuivatettu paikalla ollut suo, jolla oli söpö nimi Haiseva lammikko.

Puutarha on ollut auki vieraille vasta vuodesta 1991. Siitä huolehtii paikalla oleva puutarhataiteen koulu. Puutarhaan pitää tosiaan kieppaista kaupungin kautta, koska siitäkin huolimatta, että se on aivan linnan puiston vieressä ja ennen sinne saattoi mennä portin kautta linnan puutarhasta, nykyään linnan puoleinen portti on kiinni ja puutarhaan pääsee vain katedraalin puolelta.

Itse puutarha on klassisen ranskalainen. Keskellä on iso neliö ja sen keskellä vesiallas, joka kauniin suihkulähteen lisäksi on myös kasteluvesisäiliö. Keskusneliön ympärillä on muurien ympäröimiä "huoneita". Muurien tarkoituksena on kerätä lämpöä päivällä ja vähentää kylmyyttä yöllä. Siten voitiin tuottaa enemmän ja parempia vihanneksia ja hedelmiä kuninkaan pöydälle.

Nykyään puutarha toimii vanhojen puutarhatekniikoiden säilytyspaikkana. Siellä voi verrata erilaisia hedelmäpuiden viljelytapoja. Samalla puutarhurit harjoittavat myös uusimpia, orgaanisia viljelytapoja. Itse tässä puutarhassa pidin eniten tavasta, jolla hyötykasvit ja koristekasvit on sekoitettu, hyötykasveistakin tulee siellä koristekasveja.

VÄLIHUOMAUTUS

2010-08-23T22:08:00.001+02:00

Minulla on vielä kuvia ja kerrottavaa Pariisinmatkaltani ja laitan piakkoin lisää nettiin, mutta ennen sitä pieni välihuomautus.

Ihana Ninnu antoi minulle tämän tunnustuksen, jonka otan hämilläni ja onnellisena vastaan.

Ajatuksena on antaa se eteenpäin seitsemälle muulle ja kertoa samalla seitsemän asiaa itsestään.

Kiitos Ninnu tunnustuksesta ja myös vastauksestasi kysymykseeni. Tunnustukset lämmittävät aina mieltä ja on innostavaa todeta, että blogilla on lukijoita pienen Ranskansuomalaispiirimme ulkopuolellakin.

Olen jo kerran saanut tämän kunnian ja silloin nimesin puolestani suosikkiblogejani Ranskansuomalaisten bloggarikollegoitteni parista. Moni blogi jäi ilman ansaittua huomiota. Siksi ajattelin tälläkin kertaa nimetä muutaman uuden blogin, vaikkakin seitsemän joukkoon eivät vieläkään mahdu mukaan kaikki huomionarvoiset blogit.

Pinea kirjoittaa ja varsinkin kuvittaa, paitsi jo mainitsemaani blogia sekä keittiöblogia, joka on jo kerran Suomesta saanut ansaitun tunnustuksen, myös kolmatta blogia, joka pyörii kasvimaailman ympärillä ja on siksi minulle erityisen mieleinen. Sen löytää nimellä Juolavehnän seassa.

Samoin Sirokko kirjoittaa ja kuvittaa blogia oman kotimaansa kasveista Kukasta kukkaan-blogissa.

Ella Bella on samoin yksi meistä etelä-ranskalaisista suomalaisbloggaajista, joka kertoo tosi kivasti elämästään Marseillessa ja vähän muuallakin blogissaan Ella Bella Ranskassa.

Vähän pohjoisemmassa, Lyonin seudulla, bloggaa Blondi patonkimaassa.

Seuraavaksi haluan palauttaa häneltä saamani maininnan Simpukalle, joka seikkailee Vierailla poluilla.

Memmu taas kirjoittaa elämästään ranskalaisella Karibialla, Martiniquella blogissa Uusi osoite Fort de France.

And last but not least Sari blogaa jossain Pariisin suunnalla elämästään ja käsitöistään Rajamäen Rykmentissä.

Ja sitten ne seitsemän asiaa minusta. Mieluiten kai jotain, jota lukijat eivät välttämättä vielä tiedä....

Tänä päivänä olen asunut yli puolet elämästäni Ranskassa.

Olen anglofiili enkä oikein osaa selittää, miksi asun Ranskassa enkä Englannissa.

Televisiossa pidän enemmän brittisarjoista kuin amerikkalaisista. Niitä ikävä kyllä näkee tosi vähän täällä ja lisäksi niiden katseleminen on turhauttavaa, koska en voi nähdä niitä englanniksi.

Olen kirjainrakastajien sukua, mutta en häpeäkseni oikeastaan lue muuta kuin fakkikirjallisuutta minusta kiinnostavista aiheista (kasveista!) ja joskus jonkin yleisemmän, kuten elämänkertoja. Tällä hetkellä on menossa Mary S. Lovellin the Mitford Girls.

Joskus, ihan ylimääräisenä namupalana, luen tai katselen elokuvana fantasiaa; mutta se on suuri salaisuus, eihän sellaista voi tunnustaa (ennen Mitford Girlsiä luin viimeisimmän Artemis Fowlin, aina yhtä kutkuttava).

Olen ihan kaupunkilaistyttö, toisen polven pääkaupunkilainen, josta yht'äkkiä paljastui maajussi. Viitisen vuotta sitten koin jonkinlaisen neljänkympin kriisin ja muutin elämänpiirini ja työsarkani kokonaan.

Luonto ja ympäristö ovat jo kauan olleet tärkeitä minulle - asuessani Suomessa muutaman vuoden tyttäreni ollessa pieni, olin mukana Vihreiden toiminnassa, toimin mm. Heidi Hautalan presidenttikampanjassa - mutta vasta viime vuosina tajusin haluavani työskennellä ulkoilmassa ja kasvien kanssa. Tällä hetkellä on meneillään uusi luku siinäkin, yritän pystyttää oman orgaanisen taimitarhani.

POSTCARDS FROM VERSAILLES

2010-08-21T09:10:00.002+02:00

Versailles'n katedraali

Kuvien lataaminen blogiin ei onnistunut eilen, joten tässä jälkikäteen vähän Pariisin-matkani satoa, vaikkakin muualta kuin Pariisista. Tein päivämatkan Versailles'hin, en niinkään linnaa ihastellakseni, vaan nähdäkseni viimein paikan, josta olin paljon lukenut: le Potager du Roy eli kuninkaan kasvimaan. Se oli aiemmin osa linnan puistoa, mutta nykyään aita erottaa ne ja sinne täytyy kävellä kiepin kautta. Sisäänkäynti on Versailles'n katedraalin edessä, joten samalla tulee katseltua vähän kaupunkia.

Potager du Roy on myös puutarhaoppilaitos

Kuninkaan kasvimaa on jaettu useisiin, muurien ympäröimiin palstoihin. Keskellä on iso, neliöihin jaettu kasvimaa.

Sisäänpääsymaksu ei ole ihan ilmainen, mutta kaikille, jotka pitävät puutarhoista, paikka on rahan arvoinen. Keskellä on ranskalaiseen, laatikkomaiseen tyyliin istutettu puutarha, jossa kukat ja vihannekset on iloisesti sekaisin. Kivoin paikka oli puutarhuriopiskelijoiden omat palstat, joissa erilaiset ideat kilpailivat keskenään. Suurin osa paikasta on omistettu hedelmäpuiden erilaisille viljelytavoille ja eri hedelmälajikkeille. Ilmeisesti hedelmien paljous ruokapöydillä oli kuninkaan rikkauden vertauskuva.

Opiskelijat ovat ideoineen puutarhapalstansa kierrätystavaroilla

Tuulivoimainen linnunpelätin

Portti josta kuningas saapui linnansa puutarhasta tarkastamaan vihannespalstansa

Hedelmäpuita viljeltiin monenlaisilla tavoilla

POSTCARDS FROM VERSAILLES

2010-08-21T08:32:00.000+02:00

Château de Versailles

Versailles'ssa kun olin, piti loppupäivästä käydä vielä kävelemässä linnan puistossa. Vinkki: puistoon on ilmainen sisäänpääsy, paitsi viikonloppuisin, kun upeat vesilaitteet pannaan päälle. Puisto on niin valtava, että yksinään siellä kävelisi koko päivän, varsinkin jos haluaa katsastaa Marie Antoinetten maatalon. Pieni juna, joka kiertää puistoa, on hyvä idea, se säästää vähän aikaa ja jalkoja. En ennättänyt kovinkaan pitkälle, näpsäsin pari kuvaa julkisivusta ja Appelsiinipuutarhasta ennen kun kuukahdin.

L'Orangerie

PARIS BY NIGHT

2010-08-19T11:33:00.001+02:00

Pyramide du Louvre

Pitkästä aikaa olin eilen illalla katselemassa Pariisia yövalaistuksessa. Onhan se mukavampaa näin kesällä kuin talven viimassa. Ja kannattaa katsella. Varsinkin Eiffel-torni kimaltavine valoineen on hieno elämys, vaikka olisikin sen jo useamman kerran nähnyt päivänvalossa. Kuvani epäonnistuivat täysin, joten tässä näkymä Louvren sisäpihalta.

Kaikella on kuitenkin loppunsa ja sitten pitää ajatella kotiin menemistä. Esikaupunkeihin pääsy voi joskus olla monimutkaista. Kun pääsimme metrolinjamme päätepysäkille, huomasimme, ettei jatkobussi enää kulkenut. Niin sitten miettimään muita mahdollisuuksia, mutta nopeasti tulimme siihen tulokseen, että tunnemme seutua niin huonosti, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin löytää taksi. Joka löytyikin erittäin nopeasti, onneksi. Osoitteen ilmoittaessani taksikuski tuskaili, ettei tunne esikaupunkeja ja miten hän nyt mokoman osoitteen löytää. Minä siihen, että teillä ei sitten ole navigaattoria? Löytyihän sellainen ja sen avulla pääsimme nopeasti ja mukavasti perille. On se vaan niin vaikeaa tottua noihin uusiin teknologioihin...

TAKAISIN PARIISISSA

2010-08-18T10:08:00.002+02:00

Foire du Trône, le jardin des Tuileries

Taas muutama päivä Pariisissa ja rakkaan ystävän hoivissa. Toivottavasti jää aikaa vierailla muutamissa kaupungin ihanista puistoista. Eilen kävelin katselemassa ihmisvilinää Pariisin huvipuistossa, joka on taas majoittunut joksikin aikaa Tuileriesin puistoon, siihen ihan Louvren viereen. Ja vietin tuhottomasti aikaa ja jätin vähän turhan paljon rahaa Rue de Rivolilla olevaan englantilaiseen kirjakauppaan.

Minkähän takia vanhetessa alkavat kaikki tekniset laitteet pelottaa? Olenhan minä ennenkin käyttänyt digitaalisia kameroita. Mutta kun vaihdoin kameran suurempaan ja kehittyneempään versioon, joka vaatii kuvien käsittelyä, koska ne muuten ovat liian painavia näihin nettihommiin, ne tuppaavat jäädä uinumaan muistikortille.

Nyt on jo kertynyt aika paljon kuvia, joita olisi kiva ladata tännekin; olisi vielä aikaa niiden käsittelyyn ja sorteeraamiseen. Ehkäpä ensi viikolla...

Siihen asti, mukavaa loppukesää itse kullekin, missä lienettekin. Täällä Pariisissa ovat lämpötilat olleet hieman alhaisemmat kuin meillä etelässä ja sadettakin olemme saaneet niskaamme. Siis ei vielä paljon kuvia. Sitä paitsi vielä tämän matkan ajan turvaudun vain vanhaan taskukameraani tai, kuten yllä, puhelimeen. Upeat kuvat saavat odottaa vielä vähän aikaa. Sen sijaan saan nämä nettiin paljon pikaisemmin.