En sitten saanut kirjoitusrauhaa. Mistä tuo pieni hiljaisuus.
Valokuvauskone kyllä toimii taas, mutta kun ei ole mitään kuvattavaa! Ilmat ovat olleet uskomattoman kauheat koko talven. Sadetta, lunta, lisää sadetta. Ja pilvistä, aurinkoiset päivät ovat todella harvinaista herkkua. Joten en voi ottaa kunnollisia valokuvia. Viikonloput tulee vietettyä lähinnä tv:n edessä tai kirjan kanssa.
Tänä sunnuntaina teimme pikaisen retken meren rannalle, mutta ilma oli kirpeä ja pilvinen ja tuuli toi hiekkaa silmiin. Meri-ilman hengittäminen teki kuitenkin hyvää.
Edellisenä viikonloppuna sateisen sunnuntain kunniaksi Arlesin Antiikin ajan museo oli saanut hyvän ajatuksen tarjota ilmainen sisäänpääsy. Siellä on nähtävänä näyttely "De l'esclave à l'empereur, l'art romain dans les collections du musée du Louvre" eli « Orjasta keisariin, Rooman taidetta Louvren museon kokoelmista ». Näyttely on auki aina kolmanteen toukokuuta, jos kiinnostaa. Tämä näyttely on juuri palannut ison veden takaa, missä se on niittänyt mainetta. Eikä se hassumpi olekaan. Esille asettelu on myös onnistunut ja näyttely valottaa mukavasti eri puolia antiikin Rooman arkielämää.
Valokuva Arlesin Antiikin ajan museon nettisivuilta. Museon nettiosoite : http://www.arles-antique.cg13.fr/mapa_cg13/root/index.htm
Arlesiin näyttely sopii kuin nakutettu. Arles on antiikin rakastajalle melkeinpä must matkakohde. Seoli antiikin aikana etelä-Ranskan tärkeimpiä kaupunkeja ja siellä on edelleen paljon nähtävää antiikin ajoilta. Kaupungissa ja sen ympäristössä on nähtävissä runsaasti raunioita ja Antiikin ajan museossa on myös laaja oma kokoelma sinne talletettuja taideteoksia ja jokapäiväisen elämän esineistöä. Siellä näkee hyviä pienoismalleja siitä, miltä kaupunki näytti Rooman vallan aikoihin. Lattiamosaiikit ovat todella kauniita.
Arlesissa kaivetaan ja sukelletaan esiin jatkuvasti uusia löytöjä. Rhône- joki peittää aaltoihinsa vielä paljon aineistoa, joita on nostettu jo useamman kampanjan ajan veden pohjasta. Viimeisimmän kampanjan paras saalis oli koko maailmassa vasta toinen tunnettu Julius Caesarin patsas. Löydöt asetetaan esille museoon ensi syksynä, restauroinnin jälkeen.
Arlesin antiikista voisi kertoa paljon lisääkin. Ehkä joskus sen teenkin, kun saan valoisampia valokuvia. Maistiaisiksi tässä Arlesin Areenat, joita tänä päivänä käytetään härkätaisteluihin ja muihin näytöksiin, mutta joka antiikin aikana oli käytössä teatteri- ja gladiaattorinäytöksiin.
On uskomatonta, että museon arkistojen mukaan keskiajalla Areenat oli rakennettu täyteen taloja. Ne ovat sortuneet, kahta keskiaikaista tornia lukuun ottamatta ja Areenat on restauroitu alkuperäiseen asuunsa niin hyvin kuin mahdollista. Tällä hetkellä on meneillään uusi entisöintioperaatio, jonka jäljiltä osa fasadia on jo puhtoisen vaalea ja antaa hyvän kuvan alkuperäisestä asusta.
Sisällä kivetty vanha katsomo on edelleen käytössä. Ainoa, mikä puuttuu, on antiikin aikainen varjostussysteemi, joka olisi hyvin tarpeellinen kuumina kesäpäivinä. Kaikille, jotka sinne aikovat joku päivä, tiedoksi, että hattu on täysin välttämätön kapistus !
Tässä kaikki mitä saimme tehtyä: leikkasimme viinin ja ruusut. Nyt on terassi ihan alastoman näköinen. Puutarhaliikkeen tätikin oli sitä mieltä, ettei vielä pidä ruveta istuttamaan.
Joten tässä kaikki, mitä toimme mukanamme: vähän väri-iloa terassille.
Jos huomenna paistaa aurinko, täytyisi tuo viiniköynnös lopultakin leikata, jotta se ensi kesänä kasvaisi uuteen loistoon ja suojaisi meitä paahtavalta auringonpaisteelta. Ruusut pitää myös leikata ja sitten tuolle reunusistutukselle pitäisi tehdä jotain. Saa nähdä, pääsemmekö yksimielisyyteen siitä, mitä siihen laitetaan.
Nyt kaduttaa, etten syksyllä laittanut sipuleita maahan; ensimmäiset narsissit tuovat kevään ja uuden elämän alun fiilikset. Tänne muutettaessa vanhat sipulit kukkivat, mutta vaihdoin mullan viime kesällä ja sipulit menivät sen mukana. Laitankin tämäntalvisten sisäkukkien sipulit talteen laittaakseni ne multaan syksyllä ja kokeilen, saanko ne ensi keväänä kukkimaan uudestaan.
Ei tarvitse kysyä, mistä täällä eletään: viinitarhoja silmin kantamiin koko matkan ajan.
Tässä yksi monista kauniista rakennuksista matkani varrella: Chatêau de Martinet, Martinet'n linna. Se toimii ravintolana ja majatalona eli "chambres d'hôte". Niitä on nykyään paljon tällä alueella, onhan turismi toinen tärkeistä paikallisista elinkeinoista. Chambres d'hôte on hotellia pienempi ja persoonallisempi majoitusmuoto, usein jopa luksustasoinen. Tässä linnassa on varmasti todella romanttista asua, kunhan on puutarhan ja viinitarhojen, eikä ihan vierestä kulkevan tien puolella!
Toinen näkymä Mont Ventoux'lle päin. Ja lisää viiniköynnöksiä. Tässä olen jo tunnin ajomatkan päässä kotoa, Courthezonin kylän ulkopuolella.
Ja tässä Courthezonin ylpeys: Jamet'n viinikellari ja -myymälä, jonka tähtituote on viini, jolla ihana nimi: "Sang du Peuple" eli Kansan veri!
Lisää vuoria, tällä kertaa les Alpilles eli pikku-Alpit, jotka ovat Avignonin ja Camarguen välissä. Avignonista ei minulla ole kuvia, koska itse asiassa en kulje kaupungin läpi, vaan laitakaupungin kautta, missä ei ole mitään kuvattavaa. Avignon sinänsä on etelä-Ranskan kauneimpia kaupunkeja, suosittelen lämpimästi.
Tässä suomalaisillekin tuttu näky: paperitehdas Tarasconin lähellä. Ja haju sen mukainen!
Tuulivoimalat ovat puhuttaneet paljon täällä Ranskassa. Varsinkin niiden pitämää ääntä kritisoidaan, mutta monet eivät myöskään pidä niiden ulkonäöstä. Ilmeisesti ydinvoimalat ovat kivemman näköisiä... Tuulivoimaloita kuitenkin rakennetaan, enkä itse pidä niitä rumempina kuin korkeajännitejohtoja tai tehtaiden savupiippuja, enemmänkin päin vastoin. 
Ja tässä olemme perillä, vajaat pari tuntia myöhemmin. Viikonloppu oli tuulinen ja kolea, joten kävimme vain pikaisella kävelyllä Montpellierissä, jonne kuitenkin pitää ehdottomasti palata keväämmällä, näytti oikein mukavalta. Kävimme nimittäin ostamassa aasialaisia tuotteita Montpellierin lähellä olevasta aasialaisesta supermarketista (mm. japanilaisia kakkuja niitä rakastavalle!). 
Valokuva Arlesin Antiikin ajan museon nettisivuilta. 
